Uusiosaippuaa

Tämä epämääräinen möykky on miun itse tekemäni saippua. Tai oikeastaan vain itse kierrättämäni, se on nimittäin tehty vanhojen saippuoiden jämistä. Vanhat tai rikki haljenneet saippuat voi uudistaa sulattamalla eli melt and pour -menetelmällä, jonka voi käytännössä toteuttaa useammalla eri tavalla, mutta mie tein sen näin:

1. Hienonsin saippuat veitsellä pieneksi muruksi ja kaadoin seoksen paistopussiin.
2. Sulattelin pussin sisältöä kiehuvassa vedessä noin 15 minuuttia ja hieroin välillä muhkuroita sileäksi.
3. Lisäsin pari tippaa eteerisiä öljyjä tuoksuksi ja nokareen kookosöljyä kosteuttamaan ihoa.
4. Leikkasin pussin kulman auki ja kaadoin hyvin sekoitetun massan tyhjään raejuustopurkkiin kovettumaan päiväksi.
5. Kumosin saippuan irti muotista ja tasoittelin pintaa vähän veitsellä.

Tällä tapaa sain vihdoin ratkaistua minua pitkään vaivanneen pulman, eli mitä tehdä jos tykkää Dove-saippuan rakenteesta muttei pidä sen tuoksusta. Jos saippuat on vanhoja ja kuivia, voi sekaan laittaa vettä helpottamaan sulamista. Muotin voi laittaa hetkeksi pakastimeen jos saippua ei meinaa irrota siitä.Tuo käyttämäni kookosöljy tuoksuu aika selvästi saippuassani, joten sen voi korvata muulla kasviöljyllä tai jättää kokonaan pois. Mukaan voi heittää myös väriaineita tai kaurahiutaleita, kahvinporoja tms. ihoa kuorimaan.

Tipulähiö

Miulla oli useampikin idea, mitä olisin voinut tehdä näille Sinellistä hankkimilleni linnunpöntön raakileille. Jos miulla olisi ollut enemmän aikaa ja materiaalia olisin voinut tehdä näistä nukkekodin tyylisiä ikkunaluukkuineen ja kukkalaatikkoineen tai koristemaalata seinät täyteen kukkaköynnöksiä. Mallailin myös kivoja värikkäitä kangastilkkuja, jotka olisin kiinnittänyt decoupage-lakalla, mutta tahdoin että nämä voi halutessaan ripustaa ulos jolloin maalipinta on kestävämpi ratkaisu. Aion käyttää näitä ensisijaisesti kuitenkin yhtenä kokonaisuutena, joten päätin pitää pönttöjen koristelun selkeän yksinkertaisena. Käytin vaaleanharmaalla taittamiani värejä pönttöön ja mattavalkoista kattoon ja jätskipuikkoaitaan.

Kelloriipus

Nykyään rannekelloa tuntuvat käyttävän enää ne, joiden oikeasti tarvitsee tietää tarkka aika ja ne jotka haluavat esitellä rahojaan. Mie kuuluin edellisiin joku aika sitten ja tarvitsin rannekelloa, sillä se pieksee aina kännykän kellon kätevyydessään, vaikka siinä ei olekaan mitään muita toimintoja. Äitini antoi miulle käyttöön rippilahjaksi saamansa kellon, jossa oli kaunis ajan patinoima kellotaulu. Toinen pinnoista, jossa ranneke on kiinni kuitenkin murtui, mutta halusin yhä käyttää toimivaa kello-osaa. Onneksi miulta löytyi sävy sävyyn messinkisiä korun osia, joilla sain naamioitua sen riipukseksi. Tästä ei nyt pysty vilkaisemaan aikaa yhtä huomaamattomasti ja nopeasti kuin rannekellosta, mutta on se silti kätevämpää kuin yrittää etsiä kännykkä laukun pohjalta.

Tennissukka-apina

Tämä kaveri asui aivoissani kauan ennen kuin se syntyi fyysiseen maailmaan. Tuloa viivytti se, etten meinannut löytää mistään halpahallista noita tyylikkäitä sinipunaraitaisia tennissukkia. Vihdoin löysin tämän parin, mutta jännä juttu oli että näitä markkinoitiin klassisena retromallina, joten sain maksaa näistä enemmän kuin nykyaikaisista näteistä sukista.

Punahilkka

Harjoittelin suuremman taulun maalaamista, mikä on miulle vähän haastavampaa, koska olen enemmän pikkunäpertelijä. Kokeilin tehdä etualalle sananjalkoja ja sieniä, mutta maalasin ne piiloon, kun ne olivat vähän ristiriidassa yksinkertaisen taustan kanssa.

Mansikkajätskiä

Tämän täytyy tapahtua mummolassa, koska tuo tyttö saa syödä jätskiä sohvalla. Mummo ei aikoinaan sallinut omien lastensa viedä ruokaa olkkariin, mutta lapsenlapset eivät olekaan kasvatusta vaan hemmottelua varten. Mie oon aikalailla tyytyväinen tuohon tapetin väriin, onnistuin sekoittamaan miulle mieluisimman pinkin sävyn eli sellaisen beigeen ja harmaaseen menevän likaisen vaaleanpunaisen.

Tadaa!

Ja tässä on pikku taikuri ja hänen viehkeä avustajansa.

Päiväkävelyllä

Ajattelin, että nyt kun miulla on maalausvehkeet esillä, niin tehdään sitten toinenkin taulu. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sitä.

Jaana ja herneenvarsi

Kun olin pikkutyttö, minua askarrutti suuresti satujen "kukista jättiläinen, ansaitse prinsessa ja puolet valtakuntaa" -politiikka. En tiedä kysyinkö koskaan asiaa aikuisilta, mutta mietin kovasti pienessä päässäni, että mitäs sitten, jos se poika, joka pelastaa kuningaskunnan onkin ihan hölmö eikä prinsessa halua mennä sen kanssa naimisiin. Kyllä siltä prinsessaltakin pitäisi kysyä mielipidettä, kun se on sentään kuninkaallinen ja se poika on vain joku paimen, jota onni sattui potkaisemaan. Ja ennen kuin käyn vaahtoamaan, että tuskin joku paimenpoika tietää, kuinka kuningaskunta toimii saati sitten miten sitä hallitaan, niin menen takaisin asiaan. Eli maalasin taulun, jossa tyttö ei jää näyttelemään sitä tavallisinta prinsessan roolia, vaan lähtee etsimään omia seikkailuitaan. Jälkeen päin tajusin, että se herne on voinut lähteä itämään siellä patjojen alla vain jos sitä on kasteltu säännöllisesti. Hmm.

Kevätperhosia

Huomasin, että pastelliliiduilla saa aika kivan näköistä jälkeä kutistemuoville. Niillä voi tuolla lailla liukuvärjätä ja ne asettuvat pehmeästi ja tasaisesti eivätkä tee sellaisia viiruja niin kuin tussin vedot. Raaputin veitsellä vähän liitutomua, jonka hieroin muoviin ja häivytin muihin väreihin. Kutistamisen jälkeen pyyhin irtonaiset tomut pois ja pössäytin päälle fixatiivia, jonka jälkeen lakkasin vielä pinnan lasimaisen kiiltäväksi. Löysin Tiimarista tähän sopivia huomaamattomia rintakoruneuloja, joissa itse neula oli suht pieni ja siihen oli kiinnitetty läpinäkyvä muovilätkä, johon koru kiinnitetään.

Taivutin siipiä pikkaisen kulmaan, että niistä tulee vähän eläväisempiä. Jos muuten tekee läpinäkyvästä kutistemuovista tälläisiä kaksipuoleista juttuja, niin se sileä puoli kannattaa ehdottomasti pyyhkiä puhtaaksi ennen uunia ja varmistaa ettei paistoalustalla ole mitään tahroja. Kutistamisen jälkeen niitä töhryjä on turha yrittää poistaa edes asetonilla, kun se pinta on ne kerran imaissut. Olin rasvaisilla sormilla lääppinyt muoviarkkia yhdestä kohtaa ja tietystihän tuo liitutomu tarttui siihen paljon vahvemmin kuin muualle, mutta onneksi se nyt ei tuosta kirjavuudesta erotu.