lauantai 28. syyskuuta 2013

Punainen on kieli sen


Halusin laajentaa sukkaeläinrepertuaariani koiralla. Apinoille ja pupuille olen tehnyt turpavärkin aina kantapäästä, mutta halusin tehdä koiran kuonon vähän pitemmäksi, joten käytin nyt sukan kärkeä.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Noidan tupa


No niin, tässä se nyt sitten on, miun pikkuruinen noidan tupa. Löysin kauan sitten ison kaappimaisen seinälyhdyn, joka miun oli pakko ostaa, koska tiesin että siihen saisi tehtyä vaikka minkälaisen minimaiseman. Lyhdyssä oli juuri ja juuri tarpeeksi korkeutta, että sain tehtyä siihen parvimaisen ullakon, joka on 2/3 alakerran pinta-alasta. 


Pöydällä on tuttujen tavaroiden lisäksi loitsukirja, jonka sivuja ruskistin kahvilla ja kärvensin kynttilällä. Lasipurkissa on mustasta polymeerimassasta tehtyjä koppakuoriaisia, joille annoin metallinhohtoisen pinnan kynsilakalla. Olen aika tyytyväinen tuohon raastinrautaan, jossa on erikokoiset raastinpinnat juureksille, parmesaanille ja yksisarvisen sarville. Tein sen energiajuomapurkista ja käsittelin pinnan ruostemaalilla. Täytyy kyllä sanoa, että kaikki nuo paperin vanhentamiset, metallin ruostuttamiset ja puupintojen kuluttamiset olivat vaivan arvoisia, koska niillä sai muutettua tunnelmaa hurjan paljon.


Pöydän päällä roikkuu kiiltomadoilla täytettyjä purkkeja kotikutoisena kattokruununa. Tein madot pimeässä hohtavasta Fimo-massasta. Ne eivät ole anatomisesti oikeaoppisia, koska oikeilla kiiltomadoilla on niin pieni täplä sitä kiiltoa, ettei lopputulos olisi näyttänyt kovin hienolta. Harmi, että osa madoista paahtui rusehtaviksi ja menetti hieman hohtoaan miun epätasaisesti paistavassa uunissa.


Apupöydällä on nyt sopimusten laatimiset menossa. Sulkakynän trimmasin höyhenestä, ja sopimuksen sekä pullojen etiketit vanhensin kahvilla. Tuon kirjekäärön teksti on itse asiassa se pikku präntti sopimuksesta, jonka pieni merenneito allekirjoitti. Nörtti.



 Ja sitten siirrytään yläkertaan. Hyllyt olivat alkujaan valkoiset, jotka maalasin samalla tavalla mustaksi kuin apupöydän, mutta ne näyttivät liian uusilta ja hyväkuntoisilta. Lisäksi kokomustat hyllyt tuntuivat tosi raskailta ullakolle, joten lähdin hiomaan maalia pois. Maalia oli vaikea irroittaa hyllypinnoilta, joten päätin jättää ne kuluneen näköisiksi. Koska olin maalannut seiniin kosteusvaurioita, ajattelin että voisin jatkaa ränsistynyttä linjaa ja laittaa ullakon kasvamaan sammalta ja sieniä.


Hyllyistä kasvavat sienet ovat myös pimeässä hohtavia ja ne toimivat tuossa ikään kuin rappukäytävän valoina. Myös hyllyyn pesänsä tehnyt pöllö hohtaa pimeässä, koska muistan joskus lukeneeni pöllöistä, jotka olivat kai kyöhnänneet jossain missä kasvaa bioluminesoivia sieniä, ja alkaneet itsekin hohtaa. 



 Hyllyihin on varastoitu lohikäärmeen munia, kykloopin silmiä, kultamunia sun muuta.



keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Noidan työpöytä


En vielä laita kuvia lyhdystä kokonaisuudessaan, kun jokin siinä vielä tökkii enkä keksi mitä se kaipaisi. Mutta palojen paikoilleen loksahtamista odotellessa tässä olisi vähän taianomaista tilpehööriä. Kynttilät on tehty valkoisesta polymeerimassasta ja niissä on rautalankasydän. Läpikuultava valkoinen Fimo olisi varmasti näyttänyt enemmän oikealta kynttilältä, mutta miulla ei sitä ollut. Kivimortteliin sain mineraalin kimallusta tekemällä sen taikataikinasta eli suolasta ja vehnäjauhoista tehdystä massasta, johon raaputin joukkoon harmaata ja mustaa pastelliliitua. Kirjan runko on myös polymeerimassasta, ja pingotin sen päälle nahkan palasen, johon olin leikannut suoran viillon silmää varten. Iiriksen maalasin akryylimaalilla ennen nahkakansien liimaamista, kiiltävä lakka antaa sille kostean pinnan.


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Mandraken hoitopöytä


Seuraavaksi nukkekotilyhtyprojektissani on vuorossa apupöytä, jonka päällä voi vaikkapa vaihtaa mullat rohtomandrakeille. Nuo ihmisruumista muistuttavat juurakot on tehty Fimo-massasta. Pöytä ei ole itse tehty, kuten voi arvata. Ostin halvimman, jonka löysin ja maalasin sen sopimaan mökkiini. Ruukut tein itse terrakotan värisestä massasta ja sotkin niitä vähän mustalla akryylimaalilla. 


perjantai 13. syyskuuta 2013

Pyydystetty keiju


Onnistuin saamaan kiinni keijun ja lukitsemaan sen pulloon. Kyseessä on todella pikkuruinen otus, juuri ja juuri sentin mittainen, jonka suljin nukkekodin lasipulloon. Tein keijun kutistemuovista, ja jotta sain siihen vähän enemmän kolmiulotteisuutta, tein siivet erillisestä palasta.  


Tein ensin sinisiipisen keijun mutta se oli liian leveä menemään pullonsuusta. Mutta sinisessä keijussa näkyy paremmin tuo kolmiulotteisuus, joka saadaan aikaan piirtämällä kutistemuovin eri puolille. Sääret, käsivarret ja kasvot ovat lähempänä muovin etupuolella, ja siivet ja muu kroppa taaempana. Vasemman puoleisesta keijusta muovin toisella puolella olleet vartalon ääriviivat leikkautuivat valitettavasti pois.


keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Paperileinikin ohje


Laitetaanpa tänne tuon leinikin teko-ohjekin, kun se paperiruusun ohje näyttää kävijätilastojen mukaan olevan niin suosittu. Alla olevasta kuvasta näkyy minkä muotoisia terälehtiä kukkaan tarvitaan, ja kutakin kokoa tarvitaan kaksi kappaletta. Tarkat, printattavat kaavat löysin OMG My DIY Wedding -blogista. 

Tähän kukkaan en tehnyt vartta, sillä varreton kukka on helpompi kuvata. Jos varren haluaa vaikkapa kimppua varten, noihin palasiin voi pistää reiän keskustaan, jonka läpi pujottaa vihreällä kukkateipillä päällystetyn rautalangan. Rautalangan yläpään voi taivuttaa pienelle silmukalle ja liimata sen kiinni sisimmän terälehtipalan muodostaman nupun sisälle piiloon.


Terälehdet käpristetään palloraudalla tai muulla pyöreäpäisellä kovalla välineellä pehmeää alustaa vastenKäsittele jokainen terälehti kerrallaan pyörivin liikkein keskeltä ulospäin rosoisia reunoja unohtamatta. Pari kertaa taiteltu pyyhekin kelpaa varmasti alustaksi jos ei ole hienoja vaahtomuovi- tai -kumialustoja. Koska mie olen puoliammattilainen, miulla on tätä varten teetetty napakan pehmeä alusta, johon on parhaimman työergonomian varmistamiseksi yhdistetty myös istuin (lue: nojatuoli, jossa on leveähköt, sopivan pehmeät käsinojat). 


Pienimpiin osiin voi lisätä vähän väriä. Mie käytin Rangerin Distress Inkin värejä Antique linen ja Peeled paint. Toinen pienimmästä terälehtipalasta liimataan nupuksi, joka liimataan toisen muodostamaan kuppiin. Osat voi liimata toistensa sisään järjestelmällisesti pienimmästä suurimpaan tai jos haluaa kukasta vähän rosoisemman kahden samankokoisen osan väliin voi laittaa viereisen kokoluokan palasen. Muista asetella kerrokset lomittain niin että terälehdet eivät osu aina jämptisti päällekäin, koska silloin kukasta muodostuu piparkakun mallinen eikä pyöreän leinikkimäinen.


Hihittelin tätä tehdessä, kun miulla pyöri mielessä A bit of Fry and Laurie -sketsi, jossa Stephen Fry syö muroja haarukalla ja veitsellä ja kertoo jotain anekdoottia. Yhdessä vaiheessa hän sanoo: "I stooped to pick a buttercup. Why people leave buttocks lying around, I have no idea." Badam-tshh.


maanantai 9. syyskuuta 2013

Kaari paperikukista


Tein paperista pioneja, leinikkejä ja jotain pienikukallisia oksia, joista sidoin tällaisen kaaren seinälle. Leinikeistä tuli miusta aika kivoja, mutta olihan noissa terälehdissä nysväämistäkin. En löytänyt pikkukaupungin paperivalikoimasta tarpeeksi monta eri sävyä pehmeää vaaleanpunaista, joten ostin kahta eri väriä, joita sävyttelin erilaisiksi Rangerin Distress Ink -leimasinmusteilla. Esimerkiksi oikea ja vasen pioni ovat samasta vaaleanpunaisesta mitä oksakukatkin, kellertävässä on Antique linen -mustetta ja persikkaisessa Tattered rosea. Sisimmissä leinikin terälehdissäkin on noita musteita sekä vihreää Peeled paintiä ihan keskustassa. 


perjantai 6. syyskuuta 2013

Tuoksuton valkosipuliletti



Tein kotilyhtyyni tällaisen pikkuisen valkosipuliletin. Muovailin valkoista polymeerimassaa juuttinarun säikeiden ympärille, ja yritin sitoa niistä letin oikeaoppisesti. En kuitenkaan saanut letistä tarpeeksi siistiä, joten pyysin apua ystävältäni myrttilangalta.

Raakileita

maanantai 2. syyskuuta 2013

Kummituspeili


Tein nukkekotiin pikkuruisen lumotun peilin, josta tuijottaa joko kummitus tai se Lumikin äitipuolen peilin henki. Ajattelin, että tässä projektissa olisi ideaa Halloweeniksi, kunhan toteuttaa sen isommassa mittakaavassa siis.

Löysin vanhasta lehdestä sopivan hymyttömän ja tyhjäkatseisen kuvan ja hioin hiekkapaperilla kasvojen mentävän aukon peilin maalattuun taustaan. Kannattaa suunnitella etukäteen miten paperia hiulaa, tekeekö pyöriviä liikkeitä, vertikaalisia "valuvia" linjoja vai kenties kaoottisia raapimisjälkiä, sillä naarmut näkyvät melko voimakkaasti valmiissa peilissä, ellei käytä tositosi hienoa paperia. Liimasin herran naaman takapuolelle ja muovailin polymeerimassasta kököt raamit. Luonnossa peili näyttää jännän hologrammimaiselta.


Huomasin, että tuo tummanharmaataustainen peili käyttäytyy niin, että kun tumman kerroksen raapii pois mutta jättää peilimaalin hiomatta, peilistä ei näe läpi kiinteää taustaa vasten. Mutta kun kuvastimen nostaa valoa vasten, oma kuva katoaa ja päivä paistaakin läpi. Eli se siis toimii niin kuin sytyttäisi kirkkaat valot yksisuuntaisen peilin takana olevaan tarkkailuhuoneeseen. Periaatteessa siis jos tumman maalin saisi poistettua vahingoittamatta heijastavaa kerrosta, niin peilin ja naaman taakse voisi viritellä valon, jonka sytyttämällä "normaaliin" peiliin ilmestyy vieraat kasvot. Jos haluaa varmistaa, ettei kummituksen lärvi näy valon ollessa pois päältä, kuvan voisi liimata tyhjä valkoinen puoli katsojaan päin. Näin (voimakkaan) valon ollessa päällä kummitus näkyisi paperin ja peilin läpi, mutta pimeänä peilin läpi kuultaisi vain kuvan puhdas nurja puoli, jos peilimaalin on sattunut naarmuttamaan puhki. Tämä on siis kuinka tuo muuttuva peili toimisi teoriassa, käytäntö onkin sitten eri juttu. 

Yritin itse toteuttaa tuon projektin vanhalla peilinrähjällä, mutta kun olin vahingossa repinyt kauniin kehyksen hajalle, viiltänyt yhden sormenpään irti, rikkonut peililasin kahtia ja saanut lasinsirun syvälle sormeeni, päätin luovuttaa tai ainakin viettää vähän hermolomaa hommasta. Jos joku teistä tekee tuollaisen isomman peilin, niin haluaisin kovasti nähdä millainen siitä tuli. Ja toivoisin, että tällä peilillä "kaasuvalotetaan" puoliso mielipuoleksi ainoastaan siinä tapauksessa, jos on mahdollista päästä käsiksi kunnon rahasummiin. Ei siis mitään turhaa säikyttelyä makeiden naurujen vuoksi. Go big or go home.

Peili ilman häiritseviä heijastuksia