Astronomin paras ystävä

Käly pyysi miulta avaruusaiheisia tauluja kummipoikani seinille, ja puolen vuoden synnytystuskien jälkeen idea vihdoin pulpahti päähän ja sieltä kankaalle niin nopeasti ettei ehtinyt vettä keittää tai lakanoita repiä. Tässä taulussa leikkivät Iso koira, Pieni koira ja Laika, joka on juuri hyppäämässä ottamaan kiinni frisbeetä. Tämä valmistuikin sopivasti koiranpäiville, eli suomeksi mätäkuulle, jotka sai nimityksensä tuolloin näkyvän Siriuksen eli tuon vinttikoiran nenän mukaan. Tähtikoirille hain mallia Alexander Jamiesonin Celestial Atlaksesta.

Orkideasormus

Kuuntelin eilen, kun kaveri mietti ääneen voisiko kutistemuovista tehdä jonkinlaista pidinnuppia heilurimalliseen, riiputettavaan hääkimppuun, johon tulee orkidean kukkia. Koin sellaisen Hercule Poirot'n heureka-hetken, että melkein sanoin: "But of course! I 'ave been so blind!" Tein heti ruumiinavauksen yhdelle Phalaenopsiksen kukalle, että sain piirrettyä kaavat ja aloin hommiin. Testikukkasesta tein itselleni sormuksen, joka kädessä ei varmasti pillifarkkujen taskuja hirveästi tongita, mutta se on oivallinen niihin hetkiin, kun ojentaa kättään suudeltavaksi. 

Tuon pitkän kaarevan kaistaleen pienet keskilirpakkeet (täysin eksakti tieteellinen nimitys) olisin voinut taivuttaa vielä tiukemmin keskustaan, jotta kukka näyttäisi aidommalta. Mutta nyt en enää uskaltanut, koska edellisestä vastaavasta palasta vasempi lirpake napsahti poikki.

Tarjoiluehdotus. Ajeltu karhun käpälä ei sisälly pakkaukseen.

Vasemmalla hiottu pala, oikealla käsittelemätön muovi.

Päälimmäisen palan kaartuva osa kääntyy paljastamaan takapuolensa, joten päätin hioa sileän nurjan puolenkin mattapintaiseksi. Hiekkapaperilla (P180) hiotusta pinnasta tuli miun mielestä niin kaunis, että päätin käsitellä myös sen karhean puolen samalla tavalla. Samalla lähti viimeisetkin lyijykynän jäljet. Akvarelli- ja puukynävärityksen kiinnitin ihan lopuksi fiksatiivilla, joka pitää värit paikoillaan ja pinnan mattana. Ylhäällä oikealla on kuva siitä miltä täysin kirkas muovi näyttää hiottuna, ja kuten näkyy, tavallinen puuvärikin tarttuu nyt kirkkaan muovin käsiteltyyn pintaan.

Lentsikkakortti

Eräs pikku kaveri iso poika kävi viikonloppuna lentonäytöksessä ja esillä olleet koneet tuntuivat häntä kovasti kiinnostaneen. Tein hänelle synttärikortin, johon tuli tuollainen vihreä lentsikka, jonka propellia pystyy pyörittämään, ja hävittäjä, joka sujahtaa taivaisiin.

Kortteja konfirmoiduille

Maalasin kortteihin erilaisia rippityttöjä ja -poikia, joiden kaulaan laitoin keikkumaan ristin kultaisessa narussa. Ristit on tehty kutistemuovista ja tussattu kultaisiksi, kun en löytänyt valmiina pieniä metalliristejä, jotka olisi saanut pujotettua kaulanauhaan. Korteilla oli niin kiire postiin ja myyntiin ennen sunnuntaita, etten ehtinyt ottaa kuvan kuin näistä kahdesta ensiksi valmistuneesta tytöstä. Mutta ei niissä pojissa olisi ollutkaan hirveästi katseltavaa, samanlaiset huonosti istuvat tylsän väriset puvut kaikilla.

Piti ihan kuvagooglettaa millaisia mekkoja ne nykyajan rippilapset käyttää. Vähän tätimäisesti mietin, että voinko mie tuollaisia olkaimettomia hetaleita piirtää kirkkojuhliin, mutta olihan noita paljon paljon hauskempi ja helpompi piirtää kuin miun aikaisia pitkiä harmaita Ally McBeal -bleisereitä. Hymiö.

Leikattu haikara

Tein tällä kertaa vauvakortteja leikkaamalla paperiin haikaran nyytti nokassaan. Kiiltävä hopeinen korttipohja saa kuvion elämään, sillä väri vaihtuu tumman harmaasta kirkkaan vaaleaan riippuen mistä kulmasta katsoo. Olisin teoriassa voinut leikata aukot suoraan vaikka valkoiseen korttipohjaan, mutta sirojen kaarevien linjojen leikkaaminen paksuun kartonkiin olisi varmasti hajottanut miun kädet, veitsen ja/tai hermot.

Miljoona, miljoona, miljoona ruusuaaa

Ihan ekaksi on pakko pyytää anteeksi otsikkoa. Tuo soi kokoa ajan päässä, kun mie noita tein ja miun oli pakko saada se ulos.

Aloitin homman maalaamalla ja roiskimalla vesiväriä ihan peruslaatuisille piirrustuspaperille. Yhdestä A3-kokoisesta arkista sain oikein nuukasti leikattuna neljän ruusun terälehdet, joten valmiit kukat ovat aika isoja. Miusta keltainen väri tuo aina kivasti raikastusta pinkki-persikka-lohi -yhdistelmään.

Varret on tietysti rautalankaa ja teipattu vihreällä flora-teipillä. Lehdet kiinnitin rautalankaan muotoilemalla lehden nurjalle puolelle uran, johon liimasin teipatun varren.

Orvokki, lehdokki, vuokko tai joku muu

Jos juhannuksena on vaarassa väsähtää ennen kuin ehtii kerätä seitsemän kukkaa tyynyn alle, voi tulevan sulhasen näkemisen varmistaa tällaisella rannekkeella. Sitten voi rauhassa laittaa kämmenet tyynyksi ja "ihan pikkusen levätä" niityllä tai pöydän alla.

Kukat piirsin ohuella mustalla tussilla ja vesiväreillä valkoiselle kutistemuoville. Nuukana tyttönä käytin pieleen piirretyt laatat uudelleen, pyyhin vain permanent-tussin pois liuottimen kanssa. Liuotin teki kutistemuoville sen tempun, että vesiväri ei meinannut tarttua enää, joten jouduin käyttämään vahvemmin väriä ja vähemmän vettä. Siitä seurasi taas se, että kutistamisen aikana entisestään tiivistyneet värit eivät enää ole kovin herkän akvarellimaiset.

Palaset olivat alun perin 5cm X 5cm ja siitä tuli miun raamikkaaseen ranteeseen ihan sopivan mittainen koru, joka pysyy ranteessa eikä valahda kämmenen päälle. Lukkoa näprätessä tosin puoli senttiä ylimääräistä ei olisi pahitteeksi. Jos olisin ensin käynyt prosessin päässäni läpi alusta loppuun, olisin tajunnut, että laitimmaisten laattojen ulkoreunoihin ei tarvita kuin yhdet reiät lukkoa varten.

Kaikkia muovin kutistajia suosittelen muuten tekemään mittatikun jämämuovinpalasta. Mie tein tuollaisen alkujaan kymmenen sentin viivoittimen, joka kutistui neljään puoleen senttiin. Jos mie nyt tarvitsen vaikkapa valmiiseen kehykseen sopivan palan, voin mitata kehyksen tällä pikkuviivoittimella ja saan suoraan sen senttiluvun, jonka mittainen raaka pala miun on leikattava.

Häkkilintu

Tein tämän häkkilinnun kirkkaasta ja huurrevalkoisesta kutistemuovista. Miun tarkoituksena oli värittää häkki harmaaksi, jotta kun lintua katsoo häkin läpi, sen värit eivät ole niin kirkkaat kuin "vapaana". Muovin kutistuessa harmaa väri tiivistyi kuitenkin niin voimakkaaksi, että lintua oli vaikea nähdä ollenkaan. Lisäksi erilaatuiset muovit kutistuivat eri tavalla ja jouduin tekemään uuden, kolme milliä korkeamman häkin. Sain lopulta kuitenkin haluamani efektin aikaiseksi lakkaamalla valmiin häkin rusehtavalla seepialakalla.

The cake is a lie

Lähetin joskus siskolleni Brunbergin suukon litistettynä kirjekuoressa. Tämä kortti on vähän samanlainen paitsi ettei se ole sinne päinkään. Nuo kakun kiinnikkeet olisivat voineet olla hieman kapeammat etteivät ne vetäisi tuota kakkupohjaa noin kulmikkaaksi. Mutta ihan kiva pikku herkku siitä tuli.

Kutistemuovitutkielma

Tein kokeiluja mihin kaikkeen kuitstemuovi venyy ja miten eri tekniikat ja materiaalit sen kanssa käyttäytyvät. Ylemmässä kuvassa on kaksiosainen kukkarintaneula, jonka väritin akvarellikynillä. Alempi kukka on muuten ihan tasainen, mutta käänsin terälehtien reunoja vähän ylöspäin. Päälimmäinen pala on laakean suppilomainen. Tein sen kuusilehtisestä kukasta, josta leikkasin yhden terälehden pois.

Alla on sormus, johon käytin pitsileimasinta. Miulla ei ole pysyviä alkoholipohjaisia musteita, joten päätin kokeilla tavallista leimasintyynyä. Harjoituspalanen onnistui paremmin kuin tämä varsinainen, koska tätä painaessani miulla oli liikaa mustetta leimasimessa, ja kutistamisen jälkeen liiat imeytymättömät musteet tuhriutuivat. Suoralle harjoituspalalle pystyin levittämään lakan suojaamaan vesiliukoista mustetta eikä muste lähtenyt leviämään, koska leimausjälki oli tarpeeksi kuiva.

Olin kuullut, että polystyreeni eli muovi, jonka kierrätysmerkki on numero 6, kävisi myös kutistamiseen. Ostin osittain sitä varten ja osittain herkullisia sienipihvejä varten rasian portobello-sieniä, jotka tulivat tuohon 6-muoviin pakattuna. Kokeilin sekä läpinäkyvää kantta että mustaa pohjamuovia, mutta jouduin kyllä pettymään. Palaset kutistuivat ehkä millin tai pari enkä oikein osaa sanoa varmuudella paksuuntuivatko ne yhtään. Kuviot eivät lähteneet kipristelemään kuin oikea kutistemuovi, ne vain sulivat ja menivät vähän kasaan. Kun otin kuuman palasen pelliltä, se venyi muodottomaksi ja jämähti sitten siihen epämääräiseen muotoon. Mutta tulipahan kokeiltua.