Iloinen ananas

Iloisen pikku ananaksen lehtitupsu on tehty samalla mallilla kuin lootus pari pykälää alempana. Itse hedelmäosaan sain mallin yhdestä avaruusaiheisesta pop up -kirjasta, jossa planeetta oli taiteltu pyöreästä palasta. Pyörylään leikataan pienet lovet ja se taitellaan tuoltappaa, että litistettynä pala näyttää pitsasiivulta, josta syöty pois mehevä keskusta.

Tupsupeitto

Tämä tupsupeitto sopii vauvalle torkkupeitoksi, ryijyksi seinälle, koristetyynyn päälliseksi tai parveketuolin lämmikkeeksi. Mittasuhteita muuttamalla tästä saa vaikka kaula- tai hartiahuivin. Tekemällä pohjakerroksesta vihreän ja tupsuista keltaiset saa pienen voikukkaniityn. Peitto syntyy helposti eikä tekijän tarvitse osata neuloa, virkata tai ommella. Tekemiseen tarvitaan vain sopiva kehys ja tarpeeksi lankaa.

Käytin kehikkona tyhjän kanvastaulun toista puolta, johon hakkasin nauloja neljän sentin välein. Jos haluaa isommat tupsut, naulat laitetaan tietenkin etäämmälle toisistaan, mutta lankakerroksia pitää myös kieputtaa PALJON enemmän jolloin tarvitaan pitemmät naulat. Lankaa kieputetaan vuoroin pystyyn ja vaakaan, ja jos haluaa nopeuttaa tätä vaihetta, voi käyttää lankaa kaksinkerroin.

Solmin langanpäät kerän vaihtuessa naulojen ympärille. Käytin tähän noin kahdeksan pientä kerää eli 1100 m lankaa, jota olisi ehkä saanut olla vähän enemmänkin, sillä mie tykkään räjähtämispisteeseen asti täyteen tikatuista tupsuista. Silloin tuo punainen rengaskuviokin olisi tullut paremmin esille.

Tulevat tupsut sidotaan kiinni risteyskohdasta. Koska ensimmäinen eli alin kerros meni pystysuoraan, sidos kulkee lankojen takaa poikkisuoraan ja edestä ristiin. Varmuuden vuoksi kiepautin sidoksen kahteen kertaan ja tein oikein tiukan ja pitävän solmun. En varannut tarpeeksi vihreää lankaa solmimiseen, joten jouduin käyttämään mustaa, joka näkyy hieman valmiissa tupsuissa.

Päällimmäiset kerrokset leikataan puolesta välistä poikki. Alimmat mustat kerrokset pitävät tupsut yhdessä. Tupsuja voi vielä leikata pyöreämmiksi ja tasaisemmiksi jos on tarvetta.

Naulojen ympärille kieputetut reunat voi jättää lenkeiksi tai leikata hapsuiksi. Uloimmat tupsut voi myös jättää puolikkaiksi jolloin reunahapsuista saa oikein tuuheat, jos haluaa esimerkiksi letittää ne. Kun otin valmiin peiton pois 60cm X 80cm kehyksestä, se vetäytyi 45cm X 65cm kokoiseksi mitattuna ilman reunahapsuja.

Timanttimobile

Tein mobilen paperisista timanteista. Kaavan stimangeihin löysin täältä.

Epäsymmetrisen mobilen kokoaminen kannattaa aloittaa alimmasta orresta, jotta kokonaisuuden tasapainoittaminen olisi helpointa.

Merirosvoseikkailu taskukoossa

Miun isosiskolla oli soittorasia, jossa joutsenpari tai tanssipari tai balleriina liikkui peilipinnan päällä. Vaikken ihan tarkalleen muistakaan mitkä oliot siinä tanssivat, muistan sen mekanismin peilin alla eli soittokoneistoon yhdistetyn liikkuvan varren, jonka päässä oli magneetti. Tässä on sovellettu samaa ideaa, eli klemmarin ympärille rakennettua merirosvolaivaa ohjaillaan pohjan läpi magneetilla. Uloimman saaren vuoressa on luola, jossa on vanha aarrekätkö, mutta saarelle päästäkseen on varottava merivirtojen pyörteitä, kareja ja merihirviöitä. Sisemmällä saarella olevaan lymypaikkaan on päästävä ilman, että mantereella asuvat huomaavat.

Tein laivan suoristamalla klemmarin isomman lenkin, josta sain maston. Liimasin magneettiin paperin palasta kädensijan, jotta sitä on helpompi liikutella. Tein tämän tulitikkuaskiin, mutta pieni peltirasiakin toimii mainiosti, sillä siinä magneetti pysyy kiinni vaikkei toisella puolella olisikaan vastakappaletta.

Tulitikkuteatteri esittää: Punahilkka

Tein taskuun mahtuvan satuteatterin tulitikkurasiasta. Taustalla oleva maisema vaihtuu kohtausten mukaan kodista metsään ja mummon mökkiin. Silmukalla olevan kulissin sauma näkyy tuossa alemmassa kuvassa Punahilkan ja oven välissä. Sain kaikki kolme kohtauspaikkaa mahtumaan taustanauhalle, kun yhdistin Punahilkan kodin ja mummon mökin.

Kulissinauha kannattaa kiinnittää askin pohjaan aika löysälle loopille, jotta sillä olisi tarpeeksi tilaa liikkua. Askin sisäpuolelle juuri ennen lovea voi liimata pyöreästä pinnasta halkaistut kynnykset auttamaan nauhaa kurvaamaan vähän sulavammin. Takapuolelle samanlaisia kynnyksiä ei kuitenkaan kannata laittaa jos haluaa kannen mahtumaan kiinni. 

Vähän vielä mittasuhteista. Tuo aski on siis vähän isompi, erikoispitkien tikkujen aski, ja nukkejen tikut vähän normaalia jätskitikkua kapeampia.

Loppu.

Kukkaketo

Tämä kukkakortti on leikattu yhdestä arkista ja taiteltu hyppäämään silmille. Alakuvassa mekanismi tulee paremmin ilmi; seitsemän isoa kukkaa on kohtisuorassa pienempiin välikukkiin.

Pop up -lootus

Mie olen tehnyt tämän tyylisen lumpeen aiemminkin, mutta nyt kukan osat asettuvat toistensa lomaan hieman erilailla. Tällä kertaa lisäsin myös heteitä terälehtien keskelle.

Pop up -köynnös

Tämänkertaisessa pop upissa hyödynsin yksinkertaista spiraalitekniikka. Leikkasin spiraalia täysin tasaisten kaarien sijaan luonnonmukaisempaan muotoon, mutta tämänhän voi tehdä vaikka sydämen tai tähden malliseksi. Liimasin köynnökseen kukkia ja lehtiä, joita olin taivutellut kolmiulotteisuutta lisätäkseni, mutta jotka kuitenkin menevät litteäksi, kun kortti suljetaan. Tähtäsin tuolla kukalla kärhöön, mutta siitä tulikin vähän kärsimyspassion näköinen.

Sammal-ärrä

Halusin laittaa parvekkeella nököttävän pussin sammalta hyötykäyttöön. Olin jonkun aikaa suunnitellut tekeväni siitä kranssin talvea varten, mutta ajattelin, että kirjain sopisi paremmin ympärivuotiseksi koristeeksi. Leikkasin jämäkästä puupahvista ärrän, johon liimasin kuivia sammaleen paloja kuumaliimalla. Käytin mattomaisen tiivistä, matalaa kallion päällä kasvavaa sammalta. Varmistin kiinnityksen vielä kieputtamalla siimaa joka puolelta. Syyskuun kunniaksi pistelin ärrään pihlajanmarjoja somistusneulojen avulla. Talvemmalla kirjaimen ympärille voi sitten vaikka kieputtaa jouluvalot

Villainen kattokruunu

Syksy saapui, ja kaipasin elämääni jotain lämmintä ja villaista. Mie en ole kovin innokas neuloja, joten purin vajaat neljä kerällistä Nalle-lankaa ja heitin ne roikkumaan katosta.

Aloitin projektin irroittamalla löytämästäni sadonkorjuukorista verkon ja kahvat. Spraymaalasin kehikon valkoiseksi, jottei se näy niin selvästi luonnonvalkoisten lankojen lomasta. Miulla oli muutama idea miten ripustaa langat, joista en lopulta käyttänyt ainuttakaan. 

Vaihtoehtoisia malleja

Valmis kattokruunu tuo miulle mieleen venytetyn ylösalaisin olevan jäädykkeen, jonka päälle on ripotettu puolukoita. Nuo puolukat ovat punaisia puuhelmiä, jotka roikkuivat joskus tätini kaulassa. Toivottavasti tätskä hyväksyy tällaisen uusiokäytön. Helmiä on myös toisella puolella varjostinta vähän eri mallisessa muodostelmassa, mutten viitsinyt ottaa kuvaa siltä puolelta, koska se olisi tarkoittanut, että miun olisi pitänyt siivota toinenkin puoli asunnostani.