Suukkoleimasin

Olen viime aikoina kirjottanut paljon kirjeitä prinssi Williamille, jotta se harkitsisi minua vielä kerran. Huulet alkaa olla jo siinä kunnossa ettei kirjeiden sinetöiminen suudelmin enää oikein suju, joten tein suukkoleimasimen softiksesta. Tämä ei ainoastaan säästä huulinahkoja, vaan tästä pususta ei myöskään pysty jäljittämään lähettäjää DNA:n avulla.

Tuo vaahtokumi olikin aika hyvä materiaali tähän, koska siihen sai leikattua ohuempia viivoja kuin pyyhekumiin, eikä tekemiseen tarvittu kaiverrusvälineitä. Kumileimasimeen verrattuna softisleimasinta joutuu painamaan mustetyynyyn useamman kerran, jotta tuo huokoinen pinta värjäytyy kauttaaltaan, mutta leimausjälki on samanlaista ellei parempaakin, koska se ikään kuin imee liiat musteet sisäänsä. Tuo suukko onkin miusta paremman ja aidomman näkönen, kun mustekerros on suht ohut ja epätasainen.

Miulla ei ollut mitään hienoa puupalikkaa johon olisin nuo huulet liimannut, mutta löysin säilykepurkin kannen. Kannessa on keskellä se umpiopoksahdusrinkula, joka päästää hauskan äänen, kun leimasimen painaa pohjaan. Eli vinkiksi vaan, että tällä tavalla tehty naksuva leimasin varmasti uppoaa lapsiin, etenkin niihin, jotka tykkäävät leikkiä rosvojen ja poliisien sijaan byrokraattia.

A long time ago in a galaxy far far away...

Olisi ollut sääli tuhlata aikaa katsomalla tyhjän panttina Linnan juhlia, kun siinä samalla voi nysvätä jotain. Leikkelin tälläsen lumihiutaleen, jossa komeilevat Yoda ja Darth Vader.

Home sweet home

Innostuin taas näpertämään jotain ihan liian pientä. Tein valkoisesta kutistemuovista piparkakkutalon, jonka maalasin ennen kutistamista. Kun olin liimannut palat yhteen, tilkitsin saumat vielä valkoisella kohomaalilla. Harjakorkeus on noin 2,5 senttiä.

Kännykän uudet vaatteet

Aloin joku aika sitten kierrättää vanhaa kännykkääni ja tällänen siitä tuli. Käytin nahkatakin pehmeäksi kulunutta nahkaa, vanhoja kuluneita ruuveja ja kellon osia, kaikki kirpparilöytöjä. Halusin tehdä tän niin että sitä voi oikeasti käyttää, eli että näppäimet toimii ja takakannen saa auki SIM-korttia varten jne, mikä toi tietysti lisää haastetta ja estetiikka kärsi hieman. 

Jouduin lyhentämään ruuveja pulttisaksilla, jotka eivät jätä suoraa, tasaista pintaa vaan sellasen harjanteen, mistä johtuu että jotkut namikat asettuivat vähän vinoon kun liimasin ne siihen näppäinmattoon. Mutta näppäimistö kuitenkin toimii, vaikka joitain nappuloita joutuu pikkasen nitkuttamaankin.

Alla on kuva keskeneräisestä puhelimesta. Kännykkä näytti vähän alastomalta, ja etu- ja takakansien välinen sauma näkyi niin ikävästi, että päätin peittää sen tuolla koristelautasen ripustimen vieterillä. Jätin takapuolen yksinkertaisemmaksi, laitoin sinne koristeeksi vain leijonanpääniitin, jonka löysin Tallinnan Karnaluksista.

Piparimiehet

Suunnittelin alunperin kuuden piparkakku-ukon ketjua, joka olisi pongahtanut kaksipuoleisen kortin sisältä. Miulla oli käytössä melko ohutta paperia, joten ketju ei olisi voinut olla kovin leikelty jotta se olisi ollut tarpeeksi jämäkkä. Piparit olisi pitänyt ahtaa niin lähelle toisiaan mahdollisimman pienillä väliaukoilla, että ukkojen ulkonäkö olis miun mielestä kärsinyt. Tein siis tälläsiä kortteja.

Jäinen joulukuusi

Ilman salamaa

Salaman kanssa

Jos sattuu löytämään ison pyyhekumin, joka on liian kömpelö käytettäväksi alkuperäiseen tarkoitukseensa, siitä voi kaivertaa leimasimen. Kokeilin leimausta tummanvihreällä mustetyynyllä sekä askartelumaalilla. Molemmilla tuli kivaa jälkeä, musteella siistin tasaista kun taas maalista syntyi pieniä harjanteita, jotka muodosti semmosia havumaisia kuvioita.

Olin löytänyt aikoja sitten jostain poistomyyntilaarista tuubin kirkkaita lasikuulia (Rayher Glaskügelchen), jotka on ihan pyöreitä ja reiättömiä halkaisijaltaan 1mm palleroita, ei siis mitään helmiä. Levitin liimaa kuuselle ja ripottelin kuulia päälle, ja liiman kuivuttua kuusi näytti ihanan jäiseltä. Ilman salamaa otetussa kuvassa kuusi näyttää vähän puuroiselta ja salamakuvassa liian glitteriseltä, mutta todellisuudessa jälki on jotain siltä väliltä, sellainen hillitty luonnollisen näköinen pakkassään kimaltelu. Eli aikalailla tuon näköinen, miltä tuo kuulatuubi näyttää salamakuvassa.

Aion käyttää kuusileimasinta myös kirjekuoriin, mutta ne voisin tehdä jollain läpikuultavalla metallivärillä.

Joulutähtikortti

Käytin tähän joulutähtikorttiin kahden väristä punaista tuomaan syvyyseroja. Kuten huomaa, hyödynsin tässä myös rei'ittimen roskat. Noihin lehtiin voisi vielä painaa terällä ruodin ja suonet jos tämä malli tuntuu liian pelkistetyltä.

Joulupuu on nakerrettu

Alotin joulukorttien tekemisen normaalia myöhempää tänä vuonna, mutta tässä näitä nyt sitten olis. Taittelin paperisuikaleita haitarille ja liimasin ne kortin sisätaitokseen mudostamaan kolmiulotteisen joulukuusen.

Be sure to wear some flowers in your hair

Äitini pyysi minuu koittamaan millasia kukkia nahkasta saisi tehtyä hänen kirjansidontaprojektia varten. Muistin miten miulla oli lukioaikoina viininpunainen polvipituinen nahkatakki, josta tykkäsin hirveesti, mutta kun olin tarpeeksi istunut pyörän satulassa sadesäällä, miun takapuoli venytti märän nahan uuteen muotoon enkä voinut enää pitää sitä. Ajattelin siis kokeilla samaa tekniikkaa tässä kukassa, käytin tosin tällä kertaa muotoiluun pepun sijasta embossaus- eli kohokuviointipuikkoa. Liimasin kukan lopuksi ihan tavalliseen hiuspinniin.

Punk-helminauha

Kävin kesällä Tallinnassa niin että olin maissa kaks päivää ja yhden yön. Shoppailuaikaa oli siis ruhtinaallisesti ja päätettiin etsiä Karnaluks, joka on semmonen tukkukauppa jossa on hurjasti lankoja, helmiä ja nappeja sekä muutakin käsityötavaraa. Sieltä voi myös tavalliset Y-tunnuksettomat ihmisetkin ostaa tavaraa, siis jos löytää sinne. Kauppa sijaitsee nimittäin sivukadulla asuinrakennuksen näkösen talon kolmannessa(?) kerroksessa, ja ulko-ovessa ja rappukäytävässä on huomaamaton printattu paperi, jossa lukee Karnaluks. Ja kun on onnistunut löytämään sisälle ja oikean oven taakse, pitää ymmärtää vielä painaa ovikelloa, sillä ovi oli ainakin meille lukossa. Netistä löytyy runsaasti tarkempia reittiohjeita ja matkakertomuksia.


Ja nyt asiaan. Ostin pari pussia tälläsiä hienoja helmiäispiikkejä, joissa oli jo valmiiksi reiät. Helmiäispinta tekee kaulakorusta arvokkaan ja juhlavan, mutta muoto tuo särmää ja punk-henkisyyttä. Miulle tulee jostain syystä mieleen Kiviset ja Soraset, vaikkei niillä ihan tuollasia kaulakoruja ollutkaan.