Tuokaa minulle Jar Jar Binksin pää

Okei, jos mie en olisi ennen tätä ollut varma, että Jar Jar Binks on ärsyttävä, niin viimeistään nyt tietäisin asian oikean laidan. Miulla oli ollut pitkään ajatuksena antaa veljelleni tämän turhan olion pää lautasella, mutta en ollut keksinyt miten sen toteuttaisin. Yritin tai ainakin suunnittelin ompelemista, huovuttamista, origamia, pop up -korttitekniikkaa ja miksikä tätä paperitekniikkaa nyt sanoisikaan, mutta sain aikaan vain saunan uunin sytykettä. Mie tiesin koko ajan, että helpointa olisi muovailla tuo oudon mallinen pää jostain massasta, mutten lähtenyt sille polulle, koska luulin, ettei miulla ollut tarpeeksi oikeanlaista materiaalia. Kun sitten epätoivoisena pengoin tavaroitani, löysin puoli pakettia ilmakuivuvaa saven kaltaista massaa, jonka olin saanut joskus Fimo-massojen kylkiäisinä. Ja vihdoin tuo kuvatus materialisoitui.

Lisäsin hampaisiin kiiltoa ja kieleen kuolaa.

Supi Pitkäkynsi

Kolmas elukka on pesukarhu, joka on hairahtanut rikolliselle polulle. Sillä on kaulassa vielä huivikin, jolla voi peittää kasvojen alaosan. Tämä on nyt vähän epäreilua rotuprofilointia, eihän pesukarhut ja supikoirat mahda mitään sille, että ne ovat syntyneet rosvon naamio naamassa. Materiaalina tässä on käytetty veluurisen kotitakin helmaa, eläköön kierrätys.

Kettu Kepuli

Jänis sai kaverikseen ovelan pellavaisen ketun, jolla on tietysti yllään liivi, viekkain kaikista vaatekappaleista.

Pupu Arkajalka

Viime viikkoina miun aika on mennyt muuttolaatikoiden pakkaamiseen ja purkamiseen, mutta nyt löysin vihdoin aikaa käsitöille. Päätin tehdä satsin pehmoleluja joulumyyjäisiin, ja tästä yksinkertaisesta fleece-pupusta oli hyvä aloittaa. Tämä ujo kaveri haluaisi kovasti liittyä muiden leikkeihin muttei ihan taida uskaltaa.

Skräppikortteja

Harrastukset-sarja.

Tein 50 kappaleen satsin kortteja todellakin scrap-sanan alkuperäisessä merkityksessä. Nippu leikeltyjä vanhoja Suomen Kuvalehtiä oli nimittäin jo eteisessä menemässä roskiin, kun sain kuulla, että joku oli toivonut lisää vanhoista kuvista tehtyjä kortteja. Luulin, että olin jo käyttänyt kaikki hyvät kuvat, mutta löytyihän sieltä vielä muutama.

Mukulat. Harmi, ettei tuota kaunokirjoituspaperia ollut enempää. Olisin halunnut tehdä useamman noita 'Mitä tein viime kesänä'-kirjeitä, johon on liitetty kuva.

Leidit. Vihdoinkin löysin projektin, johon voin käyttää tuota camée-teippiä. 

Avioparit. Nuo kuvat pareista, joidenka häävalssista on vierähtänyt tovi jos toinenkin muistuttavat enemmänkin pidätyskuvia kuin hääpäiväkuvia.

Mainoksia. Huomatkaa kuinka rypyt ovat hävinneet tuolta piirretyltä naiselta, ja vain viidessä minuutissa! Tuon voiteen täytyy siis toimia.

En ole varma haluaako kukaan antaa tällaista korttia ystävälleen, mutta tämä mainos oli liian mielenkiintoinen roskiin heitettäväksi. Ensimmäiset 12 riviä käskee periaatteessa lukijaa istumaan huonoryhtisesti eteenpäin röhnöttäen, puristamaan mahanahkaa käsillä yhteen ja katsomaan mitkä kamalat makkarat vyötärölle ilmestyykään. Varsinaista tuotetta saa etsimällä etsiä sivulauseista. En väitä, että mainosten sisältö olisi jotenkin muuttunut 90 vuodessa, mutta ainakin ne nykyään haukkuvat kuluttajaa läski-moosekseksi vähän hienovaraisemmin.

Curiouser and curiouser!

Nyt kun löysin hyvät kaavat jänikselle niin tein pari päätä lisää. Nämä pitkäkorvat seikkailivat Liisan kanssa Ihmemaassa eli kyseessä ovat Valkoinen Kani ja March Hare, joka on suomeksi Jänö tai Maaniskuun rusakko. Valkoisella Kanilla on tietysti taskunauris, jonka numerot laitoin väärään järjestykseen aiheuttaakseni Kanille lisää levottomuutta, sillä nyt se ei voi olla täysin varma oikeasta kellonajasta. March Harelle oli vähän vaikeampi keksiä tunnistettavia piirteitä. Lopulta päätin tehdä sille vähän epäsovinnaisemman päähineen, jossa yhdistyy hahmon hulluus ja teenjuonti, ja sain sillä kivasti sidottua pupuparin värit yhteen.

Jackalope

Tähän aikaan vuodesta metsästetään kaikennäköisiä sarvipäitä. Miun tähtäimeen loikki myyttinen Jackalope, sarvekas jänis. Tämä varsin särmikäs yksilö on koottu puupahvin paloista, vaikka helpompi olisi ollut tehdä se yhtenäisestä taitellusta kartongin palasta, sillä siten liitokset olisivat antaneet periksi, kun taas tässä palat piti saada liimattua toisiinsa juuri oikeassa kulmassa. Mutta huomasin sen liian myöhään.

Punainen on kieli sen

Halusin laajentaa sukkaeläinrepertuaariani koiralla. Apinoille ja pupuille olen tehnyt turpavärkin aina kantapäästä, mutta halusin tehdä koiran kuonon vähän pitemmäksi, joten käytin nyt sukan kärkeä.

Noidan tupa

No niin, tässä se nyt sitten on, miun pikkuruinen noidan tupa. Löysin kauan sitten ison kaappimaisen seinälyhdyn, joka miun oli pakko ostaa, koska tiesin että siihen saisi tehtyä vaikka minkälaisen minimaiseman. Lyhdyssä oli juuri ja juuri tarpeeksi korkeutta, että sain tehtyä siihen parvimaisen ullakon, joka on 2/3 alakerran pinta-alasta. 

Pöydällä on tuttujen tavaroiden lisäksi loitsukirja, jonka sivuja ruskistin kahvilla ja kärvensin kynttilällä. Lasipurkissa on mustasta polymeerimassasta tehtyjä koppakuoriaisia, joille annoin metallinhohtoisen pinnan kynsilakalla. Olen aika tyytyväinen tuohon raastinrautaan, jossa on erikokoiset raastinpinnat juureksille, parmesaanille ja yksisarvisen sarville. Tein sen energiajuomapurkista ja käsittelin pinnan ruostemaalilla. Täytyy kyllä sanoa, että kaikki nuo paperin vanhentamiset, metallin ruostuttamiset ja puupintojen kuluttamiset olivat vaivan arvoisia, koska niillä sai muutettua tunnelmaa hurjan paljon.

Pöydän päällä roikkuu kiiltomadoilla täytettyjä purkkeja kotikutoisena kattokruununa. Tein madot pimeässä hohtavasta Fimo-massasta. Ne eivät ole anatomisesti oikeaoppisia, koska oikeilla kiiltomadoilla on niin pieni täplä sitä kiiltoa, ettei lopputulos olisi näyttänyt kovin hienolta. Harmi, että osa madoista paahtui rusehtaviksi ja menetti hieman hohtoaan miun epätasaisesti paistavassa uunissa.

Apupöydällä on nyt sopimusten laatimiset menossa. Sulkakynän trimmasin höyhenestä, ja sopimuksen sekä pullojen etiketit vanhensin kahvilla. Tuon kirjekäärön teksti on itse asiassa se pikku präntti sopimuksesta, jonka pieni merenneito allekirjoitti. Nörtti.

 Ja sitten siirrytään yläkertaan. Hyllyt olivat alkujaan valkoiset, jotka maalasin samalla tavalla mustaksi kuin apupöydän, mutta ne näyttivät liian uusilta ja hyväkuntoisilta. Lisäksi kokomustat hyllyt tuntuivat tosi raskailta ullakolle, joten lähdin hiomaan maalia pois. Maalia oli vaikea irroittaa hyllypinnoilta, joten päätin jättää ne kuluneen näköisiksi. Koska olin maalannut seiniin kosteusvaurioita, ajattelin että voisin jatkaa ränsistynyttä linjaa ja laittaa ullakon kasvamaan sammalta ja sieniä.

Hyllyistä kasvavat sienet ovat myös pimeässä hohtavia ja ne toimivat tuossa ikään kuin rappukäytävän valoina. Myös hyllyyn pesänsä tehnyt pöllö hohtaa pimeässä, koska muistan joskus lukeneeni pöllöistä, jotka olivat kai kyöhnänneet jossain missä kasvaa bioluminesoivia sieniä, ja alkaneet itsekin hohtaa. 

 Hyllyihin on varastoitu lohikäärmeen munia, kykloopin silmiä, kultamunia sun muuta.

Noidan työpöytä

En vielä laita kuvia lyhdystä kokonaisuudessaan, kun jokin siinä vielä tökkii enkä keksi mitä se kaipaisi. Mutta palojen paikoilleen loksahtamista odotellessa tässä olisi vähän taianomaista tilpehööriä. Kynttilät on tehty valkoisesta polymeerimassasta ja niissä on rautalankasydän. Läpikuultava valkoinen Fimo olisi varmasti näyttänyt enemmän oikealta kynttilältä, mutta miulla ei sitä ollut. Kivimortteliin sain mineraalin kimallusta tekemällä sen taikataikinasta eli suolasta ja vehnäjauhoista tehdystä massasta, johon raaputin joukkoon harmaata ja mustaa pastelliliitua. Kirjan runko on myös polymeerimassasta, ja pingotin sen päälle nahkan palasen, johon olin leikannut suoran viillon silmää varten. Iiriksen maalasin akryylimaalilla ennen nahkakansien liimaamista, kiiltävä lakka antaa sille kostean pinnan.