Seinäkukkanen

Hankin talvella hirvensarvisaniaisen mielessä ajatus sen nostamisesta seinälle täytetyn hirvenpään tapaan. Halusin kuitenkin ensin katsoa selviääkö trooppisten metsien eläjä kerrostalon kuivassa ilmassa. Liekö syynä saniaisen kanssa ottamani yhteissuihkut, joiden aikana ja jälkeen se pääsi nauttimaan kylppärin kuumasta kosteasta ilmasta vai mikä, mutta se selvisi talvesta hengissä, joten päätin nostaa sen seinälle ansaitsemalleen kunniapaikalle.

En löytänyt pohjaksi ajan patinoimaa raakalautaa, joten Ikeasta ostettu leikkuulauta sai kelvata. Kastelun voi hoitaa nyt upottamalla kasvi veteen lautoineen päivineen, tai suihkuttelemalla juuripaakku kosteaksi jos ei ole tarpeeksi isoa saavia. Ylimääräisen veden annetaan valua pois ennen kuin saniainen nostetaan takaisin paikoilleen.

Toppasin juuripaakkua sammaleella ja kiinnitin kasvin lautaan naulojen ja rautalangan kanssa. Kiinnitykseen voi käyttää myös vaikka kanaverkkoa tai siimaa, jos pelkää että kasteltu rauta ruostuu puhki.

Suunnittelin ensin jakavani kasvin useammaksi yksilöksi. Ehdin repiä yhden osan irti ennen kuin päätin pitää ison saniaisen sellaisenaan, sillä se oli aika kivan muotoinen. Pikkuisesta tein riippuvan kokedama-kasvipallon.

Sammaleen sisällä on juurien lisäksi vähän turvetta, ja pallo on kursittu kokoon rautalangalla. Tuosta tulee miulle jotenkin mieleen ne Harry Potter -universumin siivekkäät pallot, jotka ovat kai sieppejä suomeksi.

Paperinen peilinkehys

On se ihmeellistä mitä kaikkea viidestä A4:sta voi saada aikaan. Vanha kulunut peili sai kehyksen, kun taittelin kahtia leikattuja arkkeja haitarille ja liimasin ne puupahvista ja polyuretaanivaahdosta tekemääni pohjaan.

Kehys luonnonvalossa

Valkovuokkokirja

Miun oli tarkoitus julkaista tämä vasta ensi sunnuntaina, mutta päätin olla kiva ja laittaa tämän jo nyt, että halukkaat ehtivät myös tehdä tällaisen. Yllätys menee kyllä vähän pilalle meijän äitiltä, mutta ajattele nyt, maman, miten mukavan ja yhteistä hyvää ajattevan lapsen olet kasvattanut.

 Kyseessä on siis kirja, jonka kansi on lehden muotoinen ja sivut ovat kukan malliset.

Kun kirjan avaa auki ja nyörit sitoo kiinni, se muodostaa valkovuokon. Yhdellä puolella on keltainen keskusta, toisella vihreä kanta.

1. Tähän kuusiterälehtiseen vuokkoon tarvitaan kuusi neliötä, joihin tehdään taitokset ristiin ja rastiin. Kulmittain menevät taitokset kannattaa tehdä eripuolille paperia, ja nuo sivun keskeltä menevät taitokset samalle puolelle. Näin paperi taittuu kuin itsestään seuraavassa työvaiheessa.

2. Neliöt taitellaan tuolviisii kun tuossa toisessa kuvassa.

3. Nivaska leikataan terälehden muotoon.

4. Toiselle puolelle kukan keskustaan lisätään keltaista ja toiselle vihreää. Jos käyttää ohutta paperia ja oikein märkää vesiväriä, kannattaa varoa, ettei väri vuoda taitoksista paperin toiselle puolelle.

5. Paperin kuivuttua kokonaan paperit taitellaan taas niin kuin ne oli, ja taitellun palasen takakansi liimataan seuraavan etukanteen. Liimaa levitetään koko pinnalle.

6. Saranana käytin kangasnauhaa.

7. Lopuksi kirjaan liimataan kannet, joihin voi laittaa nyörikiinnityksen. Miulla ei ollut oikean väristä kartonkia, joten liimasin rypistettyä silkkipaperia sille väärän väriselle.

8. Kirjassa on kuusi aukeamaa, joihin voi kirjoittaa vaikka runoja tai mietelauseita.

Musteläiskäkettu

Tein lisää metsän eläimiä keittiön seinälle. Sain aikaan miulle mieluisinta jälkeä, kun levitin vesivärejä kosteahkolle paperille. Jouduin tekemään aika monta musteläiskää ennen kuin pääsin piirtämään ketun naamaa.

Luomuyllätysmuna

Jotkut ovat saattaneet herätä palmusunnuntaina siihen, että suklaamunat ovat hävinneet jemmastaan. Jos tietää virpojien olevan tulossa ennen kuin ehtii kauppaan, tyhjäksi puhalletuista munankuorista voi askarrella kotikutoisia yllätysmunia. Tyhjennettyyn, pestyyn ja kuivattuun munankuoreen voi sujauttaa tyhjennysreiästä tiukasti rullatun pääsiäistervehdyksen, kuvan tai vaikka velkakirjan, jolla sitoudutaan maksamaan suklaavelat suotuisampana ajankohtana. Reiät sinetoidaan vaikkapa pääsiäisaiheisilla tarroilla, jos sellaisia löytyy, tai jos koko projekti oli viime hetken idea, liimat ja erilaiset askartelumassatkin käy. Itse käytin valkoista tahnamaista No More Nails -liimaa, se kun näyttää olevan miun vastaus kaikkeen.

Jos arkkivihollisenne asuu naapurustossa, kuoria voi täyttää glitterillä ja antaa sitten nämä munat siihen huusholliin, kunhan muistaa ohjeistaa lapsia avaamaan munat vasta kotona, mielellään olkkarin hienolla villalankamatolla. #evilgenius

Lähteensilmä

Toin palasen keinotekoista luontoa kotiini. Koristelin pienen peilin paperisilla saniaisilla ja kämmekällä, joilla halusin luoda sellaista peilipintaisen metsälähteen tunnelmaa. Nyt pääsen tuijottamaan lähteeseeni ja odottamaan tulevan sulhon kuvan ilmestymistä.

Yhden iltapäivän peura

Maalasin ruokailunurkkaukseen sisustustaulun, jonka väreissä yhdistyy keittiön kaappien tummanruskea-kerma ja verhojen kelta-vihreä-ruskea. Taulu syntyi tosi nopsaan, sudin vain akryylivärejä kankaalle ja piirsin päälle peuran mustalla tussilla. Taulun elukan viereen sopii aiemmin askartelemani jäniksen päät, ja tarkoitus olisi täyttää tuo seinä kaiken näköisellä tavaralla.

Monitahokkaat

Tein olkkariin lampunvarjostimet puupahvista. Pienin varjostin on tehty pyramideista, jotka muodostuu kolmesta tasakylkisestä kolmiosta. Alimman, keskikokoisen muodon pyramidit koostuvat viidestä tasasivuisesta kolmiosta. Nuo kaksi erilaista pyramidia yhdistyvät isoimmassa varjostimessa, joka olisi täysin umpinaisena dodekaedrin ja ikosaedrin yhdistelmä (jos nyt halutaan käyttää hienoja isoja sanoja).

Noista saumoista ei paista valo läpi, vaikka siltä näyttääkin, pidin nimittäin erityishuolen siitä, että saumat oli hyvin eristetty. Tuo sininen maali on vain niin killtävää, että valo heijastuu saumoista. Jos ulkopuolen saisin mattapintaiseksi, niin sitten olisin tyytyväinen.

Alin kupu ei ole niin avoin kuin isoin, joten tein sen sivuille pari koloa. Jätin isoimman ja muodoltaan monimutkaisimman varjostimen aika avonaiseksi ja maalasin sisäpuolen kiiltävällä kultamaalilla, jotta alhaalta sohvalta katsottuna särmikäs muoto pääsee oikeuksiinsa.

 

Pyykkipoikalentsikka

Tein kaksitasolentokoneen puisesta pyykkipojasta, jätskitikuista ja hammastikuista. Tällä voisi, sanotaanpa vaikka, kiinnittää kortin syntymäpäivälahjan pakettinaruun. Siis jos nyt ihan satunnainen esimerkki pitää hatusta vetää.

Magneetin avulla koneen saa jääkaapin oveen. Ja jotta pyykkipoika aukeaa ja sen leukoihin saa nipistettyä lappuja, nuo siipien väliset tukihammastikut ovat kiinni vain yläsiivessä eikä potkurissa ole alinta filangia.

Peilipöytä

Entisaikaan kaikki oli paremmin, kun joka naisella oli peilipöytä, jonka ääressä saattoi istua ja itkeä. Toin tuulahduksen tuota entisaikaa makkariini, sillä kyllästyin poimimaan kaiken maailman siveltimiä ja meikkikyniä ympäri taloa. Nyt kaikki on keskitetty yhteen pisteeseen ison peilin ja hyvän valon ääreen. 

Pöydän lainasin mummovainaan Singeriltä, jonka päälle suojaksi löysin harmaan MALM-lasilevyn Ikeasta. Levy menee muutaman sentin yli reunoista, mutta sillä hinnalla (10 €!) en voi unelmoidakaan paremmasta. Alunperin hopeanharmaa SONGE-peili on myös samasta putiikista, ja sen kehyksen maalasin ruostemaalilla sopimaan paremmin väritykseen. Maalatusta ruosteesta tulikin keltaisempaa kuin lampunjalkojen ruosteenpunasta, mutta se on oikeastaan parempi näin, sillä se yhdistää nyt tuon keltaisen pjuutipoksin kokonaisuuteen.

Ompelukoneen monttuun sain esille hajuvesipulloja. Sinne voisi laittaa myös jonkinlaisen valon.

Olin suunnitellut ostavani IKEA PS 2012 -lisälipaston, johon olisin kiinnittänyt jalat ja laittanut sen tuon yhden vetolaatikon jatkeeksi. Paikan päällä totesin, että se on vähän liian massiivinen, ja miun pitäisi hioa vaalea lakka pois, petsata se tummaksi ja löytää vielä vähän pienemmät vetimet. Siihen 130 €:n hintaan haluan kyllä juuri sopivan, valmiin tuotteen.