Jalkarahi

Halusin kirjastonurkkaukseeni jalkarahin, jonka päälle voisin nostaa jalat pitkän työpäivän jälkeen. Onni potkaisi kirpparilla, kun löysin sirojalkaisen 50-luvun rahin. Kangas oli kulahtanut eikä muutenkaan sopinut muuhun sisustukseen, joten päällystin sen uudelleen Ikean feikkitaljalla. En käynyt edes leikkaamaan liikoja pois taljasta, sillä huolellisesti taiteltuna ja tiukasti runkoon niitattuna lopputuloksesta tuli tarpeeksi siisti ja nyt voin halutessani irrottaa taljan ja käyttää sitä muualla. Pörröinen karvapinta tuo kivasti vaihtelevuutta olkkarin pintamateriaaleihin, ja mikä parasta, koko hommaan meni ehkä kolme minuuttia.

Pionia ja neilikkaa à la mode

Tätä kukkakaupan tätiä pyydettiin hommaamaan (viimeisen myyntipäivän ohittaneita) kukkia kummipojan viisivuotisjuhliin. Valitettavasti tällä viikolla kukat olivat vähän tyttömäisen värisiä, joten päätin uudelleenbrändätä nuo pinkit ja persikat sävyt karkkiväreinä tällaisten herkkujen muodossa.

Tötteröt pysyvät pystyssä palasokerissa. Koska astiaa kuljetetaan paikasta toiseen, tein varmuuden vuoksi vähän tukevammat pidikkeet liimaamalla sokeripaloja yhteen, jotka piilotin muiden palojen lomaan. Vohvelin sisällä on iso ruususuppilo, jota jouduin vähän lyhentämään. Ison suppilon oma kumitulppa ei enää istunut sahattuun reunaan, joten käytin kokoa pienempien suppiloiden tulppia. Koska nekään eivät sulkeneet vesisuppiloa täysin tiivisti, käytin vesitilassa ihan ripauksen kastelukiteestä tehtyä hyytelöä, jottei vesi loisku ulos ja kastele vohvelia.

Jalkapallokortti

Jalkapallohuumassa tein pop up -kortin eräälle nuorelle herralle. Maalivahti näyttää määrätietoiselta, mutta pallo taitaa silti sujahtaa verkkoon.

Ukkoon tehdään laaksotaitokset (v:n mallinen taitos) nilkkoihin ja ristiin olalta vyötärölle. Harjataitokset eli ^ tehdään vyötärölle ja käsivarsien halki. Käsivarsitaitos tehdään asteen tai pari vinoon jotta kädet menevät limittäin, kun kortti suljetaan. 

Pallo kaartuu maaliin haaraniitin avulla. Vahvistin vipua liimaamalla toisen kerroksen päälle joten haarat eivät näy takapuolella, mutta pienen kohouman tuossa 3/4 kohdalla vipua erottaa. 

Lisää avaruutta

Aloitin viime kesänä maalaamaan kummipojalleni avaruustauluja (täällä ja täällä), ja piti melkein vuosi odotella, että löysin inspraatiota viedä urakka loppuun. Tällä kertaa astronautti on menossa visiitille yksinäisen majakanvartijan luo.

Every girl crazy 'bout a sharp dressed man

Alkava kesä toi mukanaan pari maalaus- ja piirrustusideaa. Sillä aikaa kun ne kypsyvät lisää, ajattelin palautella mieleen ja käsiin kuinka maalaaminen ja piirtäminen tapahtuu. Hahmottelin tässä paperille pari hyvin pukeutunutta kaveria Doctor Whosta.

Seinäkukkanen

Hankin talvella hirvensarvisaniaisen mielessä ajatus sen nostamisesta seinälle täytetyn hirvenpään tapaan. Halusin kuitenkin ensin katsoa selviääkö trooppisten metsien eläjä kerrostalon kuivassa ilmassa. Liekö syynä saniaisen kanssa ottamani yhteissuihkut, joiden aikana ja jälkeen se pääsi nauttimaan kylppärin kuumasta kosteasta ilmasta vai mikä, mutta se selvisi talvesta hengissä, joten päätin nostaa sen seinälle ansaitsemalleen kunniapaikalle.

En löytänyt pohjaksi ajan patinoimaa raakalautaa, joten Ikeasta ostettu leikkuulauta sai kelvata. Kastelun voi hoitaa nyt upottamalla kasvi veteen lautoineen päivineen, tai suihkuttelemalla juuripaakku kosteaksi jos ei ole tarpeeksi isoa saavia. Ylimääräisen veden annetaan valua pois ennen kuin saniainen nostetaan takaisin paikoilleen.

Toppasin juuripaakkua sammaleella ja kiinnitin kasvin lautaan naulojen ja rautalangan kanssa. Kiinnitykseen voi käyttää myös vaikka kanaverkkoa tai siimaa, jos pelkää että kasteltu rauta ruostuu puhki.

Suunnittelin ensin jakavani kasvin useammaksi yksilöksi. Ehdin repiä yhden osan irti ennen kuin päätin pitää ison saniaisen sellaisenaan, sillä se oli aika kivan muotoinen. Pikkuisesta tein riippuvan kokedama-kasvipallon.

Sammaleen sisällä on juurien lisäksi vähän turvetta, ja pallo on kursittu kokoon rautalangalla. Tuosta tulee miulle jotenkin mieleen ne Harry Potter -universumin siivekkäät pallot, jotka ovat kai sieppejä suomeksi.

Paperinen peilinkehys

On se ihmeellistä mitä kaikkea viidestä A4:sta voi saada aikaan. Vanha kulunut peili sai kehyksen, kun taittelin kahtia leikattuja arkkeja haitarille ja liimasin ne puupahvista ja polyuretaanivaahdosta tekemääni pohjaan.

Kehys luonnonvalossa

Valkovuokkokirja

Miun oli tarkoitus julkaista tämä vasta ensi sunnuntaina, mutta päätin olla kiva ja laittaa tämän jo nyt, että halukkaat ehtivät myös tehdä tällaisen. Yllätys menee kyllä vähän pilalle meijän äitiltä, mutta ajattele nyt, maman, miten mukavan ja yhteistä hyvää ajattevan lapsen olet kasvattanut.

 Kyseessä on siis kirja, jonka kansi on lehden muotoinen ja sivut ovat kukan malliset.

Kun kirjan avaa auki ja nyörit sitoo kiinni, se muodostaa valkovuokon. Yhdellä puolella on keltainen keskusta, toisella vihreä kanta.

1. Tähän kuusiterälehtiseen vuokkoon tarvitaan kuusi neliötä, joihin tehdään taitokset ristiin ja rastiin. Kulmittain menevät taitokset kannattaa tehdä eripuolille paperia, ja nuo sivun keskeltä menevät taitokset samalle puolelle. Näin paperi taittuu kuin itsestään seuraavassa työvaiheessa.

2. Neliöt taitellaan tuolviisii kun tuossa toisessa kuvassa.

3. Nivaska leikataan terälehden muotoon.

4. Toiselle puolelle kukan keskustaan lisätään keltaista ja toiselle vihreää. Jos käyttää ohutta paperia ja oikein märkää vesiväriä, kannattaa varoa, ettei väri vuoda taitoksista paperin toiselle puolelle.

5. Paperin kuivuttua kokonaan paperit taitellaan taas niin kuin ne oli, ja taitellun palasen takakansi liimataan seuraavan etukanteen. Liimaa levitetään koko pinnalle.

6. Saranana käytin kangasnauhaa.

7. Lopuksi kirjaan liimataan kannet, joihin voi laittaa nyörikiinnityksen. Miulla ei ollut oikean väristä kartonkia, joten liimasin rypistettyä silkkipaperia sille väärän väriselle.

8. Kirjassa on kuusi aukeamaa, joihin voi kirjoittaa vaikka runoja tai mietelauseita.

Musteläiskäkettu

Tein lisää metsän eläimiä keittiön seinälle. Sain aikaan miulle mieluisinta jälkeä, kun levitin vesivärejä kosteahkolle paperille. Jouduin tekemään aika monta musteläiskää ennen kuin pääsin piirtämään ketun naamaa.

Luomuyllätysmuna

Jotkut ovat saattaneet herätä palmusunnuntaina siihen, että suklaamunat ovat hävinneet jemmastaan. Jos tietää virpojien olevan tulossa ennen kuin ehtii kauppaan, tyhjäksi puhalletuista munankuorista voi askarrella kotikutoisia yllätysmunia. Tyhjennettyyn, pestyyn ja kuivattuun munankuoreen voi sujauttaa tyhjennysreiästä tiukasti rullatun pääsiäistervehdyksen, kuvan tai vaikka velkakirjan, jolla sitoudutaan maksamaan suklaavelat suotuisampana ajankohtana. Reiät sinetoidaan vaikkapa pääsiäisaiheisilla tarroilla, jos sellaisia löytyy, tai jos koko projekti oli viime hetken idea, liimat ja erilaiset askartelumassatkin käy. Itse käytin valkoista tahnamaista No More Nails -liimaa, se kun näyttää olevan miun vastaus kaikkeen.

Jos arkkivihollisenne asuu naapurustossa, kuoria voi täyttää glitterillä ja antaa sitten nämä munat siihen huusholliin, kunhan muistaa ohjeistaa lapsia avaamaan munat vasta kotona, mielellään olkkarin hienolla villalankamatolla. #evilgenius