Kiviriipus hopeakehikossa

     

Vietin hiihtolomaviikon illat kansalaisopiston kurssilla hioamassa korukiviä. Tein pääosin spektroliitistä tämän mallisia soikeita kapussikiviä, joihin voi liimata riipus- tai rintaneulapohjan tai joille voi punoa kehikon hopealangasta. Spektroliittilätkistä tuli aika komeita ja halusin niihin koristeelliset kehikot, mutta miun oli ensin opeteltava taivuttelemaan yksinkertaisempi häkki. Tämä kivi taitaa olla äitini hioma, koska löysin sen hänen tavaroistaan. Päätin ottaa sen nyt käyttöön, kun tuo jadenvihreä sopii niin kivasti hopeaan.

Aloitin kehikon tekemisen mittaamalla neljä sopivan mittaista pätkää 0,8 mm paksuista jäykkää hopealankaa ja kieputtamalla ne keskeltä yhteen pehmeällä 0,3 mm paksuisella langalla. Käytin pyöreää lankaa, mutta puolipyöreät tai neliön malliset langat olisivat kyllä pysyneet helpommin litteästi rinnakkain. Uloin neljästä langasta taipui kiven taakse tueksi, seuraava pätkä pitää kiveä paikoillaan sivusuunnassa, ja näiden lankojen päät muodostavat ripustuslenkin. Toiset kaksi pätkää kulkevat etupuolella ristikkäin ja kääntyvät sitten taakse tukiristikoksi.

Tämä selkeän yksinkertainen kehikko oli helppo tehdä ja sopii vaikka sileän rantakiven ympärille, jos haluaa kantaa loman muistoa konkreettisesti aina mukanaan. Lisää ideoita ja tarkempia ohjeita löytää esimerkiksi hakusanoilla "wire wrapping" tai "wire wrapped jewelry".

Lumikellon ja iriksen teko-ohje

Kevät ei voi koskaan tulla liian aikaisin. Oikeiden lumikellojen nousemista odotellessa voi askarrella korvikekelloja ja -iriksiä paperista. Käytin näissä suodatinpusseja, jotka värjäsin sopivan värisiksi.

Lumikellon isot uloimmat terälehdet ja pienet sisäterähdet taivutellaan yhdestä palasta. Varsi on florateipillä päällystettyä ohutta rautalankaa, jonka pää on taivuteltu lenkille, jotta se pysyisi varmemmin paikoillaan. Lenkki kiinnitetään pisaralla kuumaliimaa, ja sama liimapisara pitää myös sisemmät terälehdet paikoillaan. Noita pienempiä terälehtiä kannattaa käpristellä vähän ennen liimaamista, koska sillä tavalla ne asettuvat kauniimmin kehälle.

Iris syntyy kahdesta kappaleesta. Ison kappaleen keskustan läpi pujotetaan taas lenkkipäinen rautalankavarsi. Puristin lenkin päälle herneen kokoisen palleron liimaa, jonka päälle asettelin tuon Y:n mallisen kappaleen. Olin taivutellut Y-kappaleeseen vähän harjakattoa, joten sen ja kuumaliiman ansiosta Y-pala jää sopivasti koholleen. Y:n sakaroihin leikataan halkio noin kolmanneksen matkalta, ja liepeet taivutetaan ylöspäin. Ison palan isot kellertävät terälehdet taivutetaan alaspäin ja ohuemmat välikaistaleet ylös. Lopuksi varteen liimataan pari vihreää suikaletta lehdiksi ja kukka on valmis.

Liotin iriksen osat ensin sinisessä maalissa, jonka jälkeen maalasin siveltimellä keskelle raidat peittävällä titaanivalkoisella akryylivärillä. Valkoiseksi maalatulla pohjalla keltainen pääsee paremmin oikeuksiin eikä näytä niin vihreältä kuin se näyttäisi ilman tuota pohjamaalia.

Miss Havishamin morsiuskimppu

Tämän harmaaksi haalistuneen kimpun aiheena on Dickensin Loistava tulevaisuus. Neilikat on tehty kreppipaperista, muut suodatinpusseista. Suodatinpussipaperin taipuisuus ja lujuus on jotain kreppipaperin ja tavallisen paperin väliltä, eli täydellistä. Ja koska kuumat märät kahvipurutkaan eivät hajota sitä, voi suodatinpaperia huoletta liotella väriliemissä, rutistaa kuivaksi ja oikoa auki ilman että se repeää. Mie käytin värjäämiseen veteen lantrattuja akryylivärejä. Muratin lehdet ostin valmiina, mutta kai se sallitaan kun väri oli oikea ja tuo teksti sopii kirjallisuusteemaan.

Herttakuningattaren kimppu

'

Sain hiljattain idean tehdä paperikukkakimppuja käyttäen kirjoja inspiraationa. Ensimmäisenä valmistui Liisa Ihmemaassa -kirjan Herttakuningattaren kimppu punaiseksi maalatuista ruusuista. Kimpusta tuli aika kirjava, joten sitä on ehkä vähän vaikea hahmottaa kuvasta.

Kimppu on tehty samalla tavalla kuin katkaistuin varsin sidottu morsiuskimppu, ja käytin pelikorteista leikkattuja lehtiä mansettina. Uloimmilla lehdillä on rautalankavarret, pohjan lehdet liimasin edellisiin kiinni kuumaliimalla. Ruusut tein tähän kimppuun vanhalla kaavalla. Löysin joku aika sitten uuden mielenkiintoisen tavan tehdä paperiruusuja, voin laittaa senkin teko-ohjeen tänne kunhan saan sen kuvattua. 

Unikkosormus

Tämä unikko on tehty taas kynsilakasta. Kynsilakalla ja metallilangalla saa siis tehtyä näinkin isoja pintoja, kun väliin laittaa tarpeeksi tiuhaan tukisäikeitä.

Haikortti

Tein veljenpojilleni tällaisen kitaansa aukovan ystävänpäivähain. Ymmärsin siitä tavasta, jolla hyö myöhemmin esitteli saamaansa korttia miulle, että se oli heille mieleinen.

Käsi sydämellä

Tällä kertaa pidetäänkin kunnon linkkisulkeiset. Löysin nimittäin internetin kätköistä hauskoja kortti-ideoita ja niihin vieläpä kaavatkin, ettei tällä kertaa tarvinnut varastaa mallia silmämääräisesti. Kaavan tähän sydänkorttiin löysin yhdestä Facebookin paperiaskarteluryhmästä. 

Tein myös värssykortin, joka ensi silmäykseltä tuntuu olevan neljännestä ulottuvuudesta, sillä kannen ja sisäaukeaman lisäksi siitä avautuu vielä kaksi lisäaukeamaa, vaikka se onkin ikään kuin yksi kiinteä kappale paperia. Peter Dahmen opastaa kuinka tuollainen kortti kootaan. Tällä tavalla voisi vaikka tehdä hauskan neliruutuisen ikuisesti jatkuvan sarjakuvan niille, jotka eivät vielä osaa lukea. 

Pienet ystävänpäivälahjat voi sujauttaa origamilaatikkoon, jonka tekemisessä ei tarvita saksia tai liimaa, ainoastaan neliskanttinen paperiarkki. Ohje laatikkoon täältä.

Lemmenjuoma

Valmistin ystävilleni lemmenjuomasekoituksen punasävyisistä Kool-Aid-juomajauheista ja paukkukarkista. Osaan pulloista sekoittelin eri makuja, jotta sain niistä kivan raidallisia, saas nähdä minkä väristä valmiista juomasta sitten tulee. Lopuksi kaadoin pulloihin hieman dippitikkarin paukkujauhetta, joka saa juoman maagisesti poksumaan ja rätisemään.

Kun olin kaatanut jauheet pulloihin, ymmärsin miksi Kool-Aidia käytetään myös esimerkiksi lankojen ja hiusten värjäämisessä. Hienoa jauhetta oli nimittäin leijaillut nenääni, minkä johdosta räkä oli värjäytynyt kauniin fuksian punaiseksi. 

Maistelin itsekin jämäjauheista sotkettua juomaa, ja täytyy myöntää, että se kyllä sai miun olon vähän hassuksi. Mutta vähän niin kuin Abe Simpsonin likaisessa kylpyammeessa sekoittama lemmenjuoma toimi sen aiheuttaman lievän myrkytystilan ansiosta, mie luulen että syy siihen miksi miun posket alkoivat punoittaa liittyi kaikkiin niihin keinotekoisiin väri- ja makuaineisiin.

Uusioruusu

Tein tämän pop up -ruusun kierrättämällä Gudrun Sjödénin kuvastoja. Nuo kuvastot ovat oikein hienoa askartelumateriaalia, sillä sivut ovat niissä mattapintaiset ja sopivan paksut, ja niissä ihanan värikkäitä kokosivun kuvia.

Halilaatikko

Askartelin tulitikkuaskiin nallen, joka antaa ulosvedettäessä ystävänpäivähalin. Kädet avautuvat samalla mekanismilla kuin sätkynukeilla. Käsien naru piiloutuu leveän nauhan alle.