Kaivoin yhdestä spektroliittimurikasta esiin punaruskean väriläikän, jossa oli mintunvihreän raidan piirtämä kulma. Suorassa auringonpaisteessa kivi hehkuu kullankeltaisena, jostain kulmasta kellanvihreänä, mutta normaalissa valaistuksessa se on punaruskea, joten päätin punoa kehyksen kuparista.
Paksumpi lanka on ihan 0,7-0,8 millistä peruskuparilankaa, jota ostin ison 50 m vyyhdin raksaosastolta. Ohuemman 0,3 mm langan löysin koruaskartelutarvikekaupasta. Halusin korostaa epäsymmetrisesti asemoitua vihreää kulmaa epäsäännöllisesti kulkevilla tukikaistaleilla. Lisäksi käytin punonnassa kolmio- ja siksak-kuvioita.
Hopean tummentamisen jälkeen halusin nähdä millaiseksi kuparia voi käsitellä. Kananmunatempulla kuparistakin saisi tummempaa, mutta halusin tähän ripauksen väriä. Yläkuvan koepätkä värjäytyi etikka-suolakylvyssä samansävyiseksi mintunvihreäksi, mitä kivessäkin oli, joten päätin käsitellä kehyksen samoin.
Sekoitin väkiviinaetikkaa ja merisuolaa 1:1 ja upotin kuparin liuokseen puoleksi tunniksi. Nostin sen kuivumaan itsekseen talouspaperille ja ensimmäiset pisteet väriä alkoivat näkyä puolen tunnin kuluttua. Ne kohdat, jotka olivat kosteaa paperia vasten tuntuivat värjäytyvän paremmin, joten kostutin paperia lisää etikkaliemellä. Tein uittamisen varmuuden vuoksi ilman kiveä, sillä spektroliitti ei kuulemma kestä happoa kovin hyvin.
Tämä käsittely on vähän arvaamaton, lopputulos voi vaihdella vihreästä siniseen, vaikka käyttää täsmälleen samoja aineita samassa suhteessa. Nytkin kävi niin, että sininen tuli, vaikka tähtäsin vihreään, mutta ei se mitään, sillä on kivessä sinisiäkin täpliä reunoilla. Halusin vain ripauksen väriä, joten harjasin liiat pois kuivalla hammasharjalla, karkea liina tai teräsvillakin käy. Harjaa ei kannata kostuttaa, sillä silloin se pesee vaivalla saavutetun värin kokonaan pois, mutta sitkeästi kiinnittyneisiin kohtiin voi hönkäistä vähän kosteutta avuksi. Lopuksi viimeistelin pinnan spraylakalla, jotta väri ei irtoa eikä kupari värjää ihoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti