Pajutöitä

Askartelinpa tällä viikolla pajutöitä ja on kädetkin sen näköiset. Toivottavasti kukaan käsirasvan esittelijä ei pysäytä kaupassa. Yläkuvassa on vajaa 40-senttinen pallo tehtynä ihan siitä tavallisesta punaruskean vihertävästä kiiltopajusta, mitä tuolla ojissa kasvaa.

Pieni vati

Nuo tarjoiluvadit tai mitkä lie Mooses-vauvan kaislaveneet on tehty ihanan taipuisasta ja tavallista pajua vaaleammasta koripajusta, jota saatiin erään ihanan, nimettömäksi jääneen pariskunnan siirtolapuutarhapalstalta. Laitoin pari paksua pätkää tuota koripajua veteen lämpimään pariksi viikoksi tai kunnes niihin kasvaa juuret ja lykkään pihalle kasvamaan jos ehdin ennen kuin talvi tulee. Jos en ehdi, laitan ne ruukkuun kasvamaan talven yli, mutta joka tapauksessa ens kesänä saadaan väännellä ihan omaa pajua eikä tarvii käydä sitä mistään varastamassa.

Ison vadin loimet ovat vihreää energiapajua, joka on kyllä ihan raikkaan vihreää, mutta vähän jäykkää. Nuo vadithan mie tein niin, että iskin 6-7 loimipajua styroksin läpi kaaren muotoisesti niin että joka toinen on tyvi pää ja joka toinen latva itteeni kohti. Kiinnitin päät yhteen sukkahousun riekaleella ja aloin pujotella hieman ohuempia kudepajuja loimien välistä. Kudoin sitä kuin (veneen mallista) mattoa niin pitkälle kuin pystyin ja irrotin loimet styroksista, sidoin toisenkin päädyn kiinni ja jatkoin kutomista. Päät kiinnitin lopuksi japanilaisella solmulla, josta on lähikuva ihan viimeisenä.

Iso pajuvati

Japanilainen solmu

Omenakotelo

Jos pelkää, että opettajalle annettava omena kolhiintuu matkalla repussa, voi askarrella limsapulloista sille kotelon. Kahdesta sopivan mallisesta ja kokoisesta pullosta leikataan pohjat pois ja tehdään reunoihin reiät eteen ja taakse saranaa ja sulkumekanismia varten. Saranan tein niin, että pujotin vaan narua reikien läpi ja päät solmuun. Etupuolen kiinnitystä miettiessäni päädyin tamppiratkaisuun, koska vaikka reikien läpi kulkeva, rusetille solmittava naru olisi helppo tehdä ja ihan nättikin, olisi narun päät pujotettava joka kerta uudestaan reikien läpi. Tein Cernit-massasta madon, jonka kiinnitin huomaamattomalla narulla omenan pohjapuoleen ja jonka ympäri kannen lenkki pyöräytetään.

Koteloa voi tietysti käyttää muuhunkin kuin lahjusten kuljettamiseen. Esimerkiksi lahjarasiana tämä voisi olla myös ihan kiva, lahjan voi ensin kääräistä vaikka punaiseen lautasliinaan, että sisältö pysyy yllätyksenä.

Akvarelleja kukista

Mie joudun floristimestarin opinnoissani piirtämään/maalaamaan sata kasvia vähintään A4:n kokoiselle paperille. Halusin aloittaa urakan jo nyt ettei niiden piirtäminen ei jää viimeiseen iltaan, jotenka tässä on muutama harjoitus. En raaskinut piirtää "harjotussuttuja" kokonaiselle akvarellipaperiarkille, mikä tarkoittaa, että näistä tuli kirjekuoreen mahtuvia ja tod.näk. nämä lähtee lähiaikoina merkkipäiviään viettäville sukulaisille.

Tuon vanamon nimikyltin kiinnitin 3D-tarratyynyillä, mutta kyltin kaunis varjo ei näy tuossa salamalla otetussa kuvassa. Nuo kuvat jäi tällä kertaa valitettavasti vähän sumusiksi, kun miun kuvankäsittelyohjelma rupes temppuilemaan.