perjantai 31. toukokuuta 2013

Miljoona, miljoona, miljoona ruusuaaa


Ihan ekaksi on pakko pyytää anteeksi otsikkoa. Tuo soi kokoa ajan päässä, kun mie noita tein ja miun oli pakko saada se ulos.

Aloitin homman maalaamalla ja roiskimalla vesiväriä ihan peruslaatuisille piirrustuspaperille. Yhdestä A3-kokoisesta arkista sain oikein nuukasti leikattuna neljän ruusun terälehdet, joten valmiit kukat ovat aika isoja. Miusta keltainen väri tuo aina kivasti raikastusta pinkki-persikka-lohi -yhdistelmään.

Varret on tietysti rautalankaa ja teipattu vihreällä flora-teipillä. Lehdet kiinnitin rautalankaan muotoilemalla lehden nurjalle puolelle uran, johon liimasin teipatun varren.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Orvokki, lehdokki, vuokko tai joku muu


Jos juhannuksena on vaarassa väsähtää ennen kuin ehtii kerätä seitsemän kukkaa tyynyn alle, voi tulevan sulhasen näkemisen varmistaa tällaisella rannekkeella. Sitten voi rauhassa laittaa kämmenet tyynyksi ja "ihan pikkusen levätä" niityllä tai pöydän alla.


Kukat piirsin ohuella mustalla tussilla ja vesiväreillä valkoiselle kutistemuoville. Nuukana tyttönä käytin pieleen piirretyt laatat uudelleen, pyyhin vain permanent-tussin pois liuottimen kanssa. Liuotin teki kutistemuoville sen tempun, että vesiväri ei meinannut tarttua enää, joten jouduin käyttämään vahvemmin väriä ja vähemmän vettä. Siitä seurasi taas se, että kutistamisen aikana entisestään tiivistyneet värit eivät enää ole kovin herkän akvarellimaiset.


Palaset olivat alun perin 5cm X 5cm ja siitä tuli miun raamikkaaseen ranteeseen ihan sopivan mittainen koru, joka pysyy ranteessa eikä valahda kämmenen päälle. Lukkoa näprätessä tosin puoli senttiä ylimääräistä ei olisi pahitteeksi. Jos olisin ensin käynyt prosessin päässäni läpi alusta loppuun, olisin tajunnut, että laitimmaisten laattojen ulkoreunoihin ei tarvita kuin yhdet reiät lukkoa varten.


Kaikkia muovin kutistajia suosittelen muuten tekemään mittatikun jämämuovinpalasta. Mie tein tuollaisen alkujaan kymmenen sentin viivoittimen, joka kutistui neljään puoleen senttiin. Jos mie nyt tarvitsen vaikkapa valmiiseen kehykseen sopivan palan, voin mitata kehyksen tällä pikkuviivoittimella ja saan suoraan sen senttiluvun, jonka mittainen raaka pala miun on leikattava.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Häkkilintu



Tein tämän häkkilinnun kirkkaasta ja huurrevalkoisesta kutistemuovista. Miun tarkoituksena oli värittää häkki harmaaksi, jotta kun lintua katsoo häkin läpi, sen värit eivät ole niin kirkkaat kuin "vapaana". Muovin kutistuessa harmaa väri tiivistyi kuitenkin niin voimakkaaksi, että lintua oli vaikea nähdä ollenkaan. Lisäksi erilaatuiset muovit kutistuivat eri tavalla ja jouduin tekemään uuden, kolme milliä korkeamman häkin. Sain lopulta kuitenkin haluamani efektin aikaiseksi lakkaamalla valmiin häkin rusehtavalla seepialakalla.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

The cake is a lie



Lähetin joskus siskolleni Brunbergin suukon litistettynä kirjekuoressa. Tämä kortti on vähän samanlainen paitsi ettei se ole sinne päinkään. Nuo kakun kiinnikkeet olisivat voineet olla hieman kapeammat etteivät ne vetäisi tuota kakkupohjaa noin kulmikkaaksi. Mutta ihan kiva pikku herkku siitä tuli.


torstai 16. toukokuuta 2013

Kutistemuovitutkielma

Tein kokeiluja mihin kaikkeen kuitstemuovi venyy ja miten eri tekniikat ja materiaalit sen kanssa käyttäytyvät. Ylemmässä kuvassa on kaksiosainen kukkarintaneula, jonka väritin akvarellikynillä. Alempi kukka on muuten ihan tasainen, mutta käänsin terälehtien reunoja vähän ylöspäin. Päälimmäinen pala on laakean suppilomainen. Tein sen kuusilehtisestä kukasta, josta leikkasin yhden terälehden pois.

Alla on sormus, johon käytin pitsileimasinta. Miulla ei ole pysyviä alkoholipohjaisia musteita, joten päätin kokeilla tavallista leimasintyynyä. Harjoituspalanen onnistui paremmin kuin tämä varsinainen, koska tätä painaessani miulla oli liikaa mustetta leimasimessa, ja kutistamisen jälkeen liiat imeytymättömät musteet tuhriutuivat. Suoralle harjoituspalalle pystyin levittämään lakan suojaamaan vesiliukoista mustetta eikä muste lähtenyt leviämään, koska leimausjälki oli tarpeeksi kuiva.


Olin kuullut, että polystyreeni eli muovi, jonka kierrätysmerkki on numero 6, kävisi myös kutistamiseen. Ostin osittain sitä varten ja osittain herkullisia sienipihvejä varten rasian portobello-sieniä, jotka tulivat tuohon 6-muoviin pakattuna. Kokeilin sekä läpinäkyvää kantta että mustaa pohjamuovia, mutta jouduin kyllä pettymään. Palaset kutistuivat ehkä millin tai pari enkä oikein osaa sanoa varmuudella paksuuntuivatko ne yhtään. Kuviot eivät lähteneet kipristelemään kuin oikea kutistemuovi, ne vain sulivat ja menivät vähän kasaan. Kun otin kuuman palasen pelliltä, se venyi muodottomaksi ja jämähti sitten siihen epämääräiseen muotoon. Mutta tulipahan kokeiltua.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Kukannuppu kutistemuovista


Miun on tarkoitus opettaa kutistemuovin käyttöä parin viikon päästä, joten tein sitä varten muutaman korun mallikappaleiksi. Tässä on taivutetusta kutistemuovista ja makeanveden helmestä tehty kukkka, jonka malliin hain vaikutteita Kalevala Korun Lumikukasta ja lyhtykoisosta. 

Muotoilin kutistetun kukka-aihion ison, noin sentin levyisen muovihelmen ympärille. Terälehtien kanta on melko ohut, joten terälehdet antoivat sen verran periksi, että muovihelmen sai vielä tongittua ulos parsinneulan kanssa. Ja kuten aina kutistemuovitöitä taivuteltaessa, pienet lapset on hyvä lukita huoneisiinsa, koska siinä tulee väkisinkin sadateltua. Viimeistään silloin kun kuuma muovin pala polttelee kädessä ja se muottihelmi kieri juuri uunin ja kaapin väliin.



maanantai 6. toukokuuta 2013

It's bigger on the inside


Yle näyttää taas Doctor Whon jaksoja, ja sen kunniaksi koristelin nahkaisen olkalaukun kansiläpän Tohtorin viisailla sanoilla Gallifreyn aakkosilla kirjoitettuna. Yritin pitkään sommitella 11. tohtorin lausahdusta: "'Cause look at me, I'm confident. You want to watch that, me, when I'm confident." ja Yhdeksännen viimeisiä sanoja: "You were fantastic. And you know what? So was I!" mutta en vain saanut muodostettua niistä tarpeeksi esteettistä ja tasapainoista kuviota. Kun yhdistin Kympin tunnuslauseen Allons-y! (=Lähdetään!) hänen viimeisiin sanoihinsa "I don't want to go!", miun töherrys alkoi jo näyttää joltain. Mutta pitihän se arvata, että mitkään ylevät lauseet eivät kunnolla natsanneet, ja lopulta jouduin tyytymään tuohon "Do what I do. Hold tight and pretend it's a plan."

Olin ostanut tätä varten oikeaa nahkamaalia, mutta se ei läpäissytkään raaputustestiä tällä pinnalla. Kokeilin kaikkea mitä miun laatikoista löytyi ja kultamaalitussi osoittautui kestävimmäksi, ja se sopi myös värinsä puolesta täydellisesti. Tuo Sakuran ohut kultatussi oli siitäkin purkkimaalia parempi tähän työhön, että viivoista tuli tasapaksuja ja maalijäljestä tasaista. Ennen kultausta hahmottelin apuviivoja valkoisella kuivalla akvarellikynällä, jonka sai lopuksi pyyhittyä hyvin pois.

Kirjaimet muodostuvat ympyröistä, jotka joko hipovat tai leikkaavat ulkokehää tai ovat kehän sisä- tai ulkopuolella, sekä viivoista tai pisteistä. Sanan ensimmäinen kirjain on kello kuuden kohdalla sanakuplassa ja kirjaimet luetaan vastapäivään. Lauseet muodostuvat samalla periaatteella. Olen aika tyytyväinen, miten hyvin Do ja I lomittuvat sanan what w:n ja t:n aukkoihin.