tiistai 30. joulukuuta 2014

Sukkahenkilö


Tämä otus esittää siskoani ahtautuneena lasten tiikeripukuun. Se syntyi naamapalaa lukuun ottamatta yhdestä sukasta, ja miusta sen varpaista tuli aika söpöt. 



sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Sukkamutantti


Tämä sukkaelukka on hyvä lemmikki. Sillä on kaksi päätä, kaksi persoonallisuutta eikä sitä tarvitse käydä kakittamassa. 




perjantai 26. joulukuuta 2014

Turtlesit


Joulupukki toi Tupulle, Hupulle ja Lupulle Turtlesien naamiot, reppuhihnoilla varustetut kilvet ja aseet. Kilvet ovat pehmeää fleeceä ja kuva otettu salamalla kiitos joulukuun olemattoman päivänvalon, joten kilven kuviota ei näe kunnolla, mutta se on hyvin autenttisen kilpikonnamainen. Etuvasemmalla olevan kilven tein irtopalasista omalla kaavallani, mutta se oli aika vaikea ommella. Etsin netistä helpomman kaavan, jolla kilpikonnamainen kuvio ommeltiin soikeaan yhtenäiseen palaan, jonka reunoista oli leikattu pois kapeat siivut, jotta kilvestä tuli kupera. Nöyrä mielipiteeni on, että miun tavallani kilvestä tuli paremman mallinen. 

Naamiot on tehty huovasta ja leveästä kuminauhasta. Toinen puoli on värillinen, toinen musta, jotta näitä voi käyttää myös rosvo- tai pesukarhuleikeissä. Vaarattoman pehmeät aseet tein mustasta 6 mm paksuisesta softiksesta, jota ostin Tukholman Panduro Hobby -kaupasta. Paluumatkalla löysin Helsingin Hobbypointista lisää samanlaista paksua vaahtokumia valkoisena, mutta se muovikassi jäi valitettavasti junaan. Terät maalasin hopeiseksi akryylimaalilla. Donatellon bo-sauvan liimasin kokoon jämäpalasista ja päällystin mustalla erkalla ja violetilla huovalla. 

Softiksen liimaaminen on aina ongelmallista. Mikään ei hitsaa osia kunnolla kiinni, mutta kun kokeilin tässä useampia liimoja, parhaimmiksi osoittautui Pattexin No More Nails, jolla liimasin bo-sauvan osat yhteen, ja Scotchin Gel Glue, jolla liimasin huopasuikaleet softikseen. Uhulla on myös Soft-liimaa pehmeille huokoisille materiaaleille, jota voisi kokeilla, mutta miulla ei sitä nyt ollut.

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Teehuone


Tein tädilleni teepussilaatikon, jonka katolla on samanlainen pikkuinen terassipuutarha kuin hänelläkin. Julkisivun puolella katutasossa sijaitsee teehuone, ja sisäpihan puoleisessa seinässä on teepussien annosteluaukko. Tein laatikon sen kokoiseksi, että mm. Twiningsin käyttämiä peruspusseja isommatkin teepussikoot mahtuvat hyvin annostelijaan.




maanantai 22. joulukuuta 2014

Talven ihmemaa


Tämä talvinen maalaiskartanon pihapiiri on tehty tunnel book -tekniikalla. Kuusi erilaista maisemakerrosta on liimattu reunoistaan haitaritaitoksiin. Taitokset litistyvät niin, että kortti mahtuu kirjekuoreen. Etualalle olisi voinut tehdä puita, joiden oksien lomasta näkymää voi kurkkia ja jotka samalla tuovat rakennelmalle lisää tukea ja peittävät haitaritaitokset. Halusin kuitenkin pitää härkoortin pihan avarana, joten hoidin asian tekemällä helmiäiskartongista kehykset tälle talvi-idyllille. Tämän voisi tehdä myös kierrättämällä saamiaan joulukortteja, jos niitä kertyy tarpeeksi monta saman tyylistä, joista saa koottua eri elementtejä. Ja mikä ettei tätä voisi koota vaikka omasta pihapiiristä otetuista valokuvista. 





lauantai 20. joulukuuta 2014

Joulukirkko


Rakensin tähän kotiseutuaiheiseen laatikkokorttiin Joutsenon kirkon. Edestä katsottuna rakennus näyttää kolmiulotteiselta, sillä piirsin kirkon eri osat erikseen ja liimasin jokaisen omaan suikaleeseen.




torstai 18. joulukuuta 2014

Improvisoitua paketointia


Oli aika jättää joululahjat postin huomaan, mutta tajusin, ettei miulla ole mitään muita paketointitarvikkeita kuin Paavo Pesusieni -käärepaperia ja ruskeaa voimapaperia. Päätin siis leimata voimapaperiin tuollaisen kudotun kuvion käyttämällä niitä tarvikkeita, joita miulta löytyi. Jeesusteippirullasta sai oikein käytännöllisen leimasimen kieputtamalla lankaa sen ympärille. Langanpäänkin sai pysymään tiukasti paikoillaan tahmaisessa teipissä. 

tiistai 16. joulukuuta 2014

Prinsessakranssi


Minua on kiehtonut ajatus koristella joulukuusi helminauhoilla siitä asti, kun näin ensimmäisen kerran muumien koristeleman joulukuusen. Koko kuusen koristeluun uppoaa kuitenkin niin monta metriä helmiä, että vaikka löytäisin ison tukkupakkauksen halpoja muovihelmiä, tuo haave tuskin koskaan toteutuu. 

Päätin siis pienentää unelmani mittasuhteita ja päällystin roikkuvan metallikorin reunan havuilla. Halusin kokeilla tähän jotain perinteisestä poikkeavaa väritystä, ja tyttömäiset violetti ja roosa tuntuivat hyvältä naimakaupalta helmien sekä satiini- ja orgazarusettien kanssa.


Ostin violetit helmet Tigeristä, ja yhdestä euron pussista sain pujoteltua aina puolisen metriä helminauhaa. Pitkät vaaleanpunaiset helminauhat löysin tätini antamasta tilpehööripussista. Tähän tuli aika paljon erilaisia koristeita, ja kun nuo rusetti- ja helminauhat kulkevat vielä yksitellen sikin sokin, oli palloja ryhmiteltävä, että tuohon sekasotkuun tulisi vähän selkeyttä. 

Metallikorin rakenne sisältä

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Liitutauluporo


Piirsin havusarvisen poron/lampaan valkoisella puukynällä mustalle paperille. Valkoisella liidulla piirrettynä jälki olisi ollut vieläkin liitutaulumaisempi, mutta pienet luonnosliitunikin olivat liian paksut ja kömpelöt postikorttikokoiseen piirrokseen.

#wow such trendy

perjantai 12. joulukuuta 2014

Paperilyhty


Tämä valotalo on ehkä vähän liian suuri miun pikkuiseen huonekuuseen, mutta isommassa kuusessa näistä tehty lyhtykylä voisi näyttää aika kivalta. Idean näin Makezinessa, mutta mie muuntelin vähän talon kaavaa, jotta se mahtuu A4:lle. Neliön mallisen seinän ja lattian sivun pituus on 6,5 cm, harjakorkeus on noin 10 cm. 


Tuo noin 8 mm korkea kaistale, joka jää katon ja seinän väliin liimataan katon reunaan kiinni, ja sen ansiosta talo pysyy koossa vaikka vaikka sitä roikotetaan katonharjasta ja LED-tuikku tuo vähän lisäpainoa. Käytin tässä paperia, jonka neliömassa on 140 g/m² eli suomeksi ilmaistuna tavallista kopiopaperia paksumpaa paperia. Sellaista hyvää ja edullista paperia, jota halpahalleista saa vesivärilehtiön nimellä.


Katon harjaa ei liimata kiinni, jotta kynttilään pääsee käsiksi, silti talo pysyy koossa oikein mallikkaasti. Ripustuskoukkukin on irroitettavissa, mikä helpottaa myös koristeen paikalleen asettamista. Koukun voi laittaa tuuhean oksan tyveen, ja vasta sitten siihen ripustetaan talo roikkumaan; näin ei tarvitse pujottaa koristetta koko matkalta oksaa pitkin ja samalla riipiä sitä kaljuksi neulasista.


Tietysti tällä kaavalla voi tehdä myös pieniä lahjarasioita, vaikkapa joulukarkeille. Talon voi koristella piparkakkutalon näköiseksi tai vaikka muistuttamaan lahjan saajan kotia.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Kotoinen joulukortti


Tätä jouluista näkyä tirkistellään ulkoa päin ikkunoiden läpi. Kaksi vastakkain liimattua korttipohjaa muodostaa huoneen, jossa on litteäksi taittuvat joulukuusi, takka ja havuseppele.


maanantai 8. joulukuuta 2014

lauantai 6. joulukuuta 2014

Joulupostia

Tämä kortti on tällainen joulutervehdys toiseen potenssiin. Yksinkertainen mitä tulee väritykseen, materiaaliin ja ideaan, mutta silti erikoinen ja mielenkiintoinen.

torstai 4. joulukuuta 2014

Piparkakkutalokortti


Piparkakkutalo on tehty yksinkertaisella pop up -tekniikalla. Mietin pitkään miten saisin tehtyä katon viistoon, mutta tyydyin tasakattoon ja päätykolmioon. Ovipääty on kiinnitetty taloon kaksipuoleisilla tarratyynyillä, samoin piparkakku-ukko.


tiistai 2. joulukuuta 2014

Legojoulukortti


Legokuusen mallin löysin täältä, ja lisäsin puun juurelle joulupukin ja pari lahjapakettia. Paketteihin sain legonypylät liimamalla niihin rei'ittimen leikkaamia pyörylöitä.



sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Huurteinen havukortti


Näin pari vuotta sitten Martha Stewartin sivuilla joulukortin, joka oli tehty sprayaamalla valkoista maalia havunoksa sabluunana. Olen yrittänyt tehdä samanlaista useaan otteeseen, muttei se ole koskaan oikein toiminut. Tänä vuonna pääsin lähimmäs alkuperäistä mallia käyttämällä prässättyjä tuijan oksia, valkoista spraymaalia ja hienojakoista valkoista glitteriä. Harvensin ensin pois turhia sivuhaaroja, jotta havun muoto tuli paremmin esille. Kiinnitin oksan maalaamisen ajaksi sinitarralla. 

perjantai 28. marraskuuta 2014

Vihreä kynttelikkö


Jokunen joulu sitten sutkauteltiin, ettei pidä puhua mustasta joulusta, vaan positiivisemmin vihreästä. Kun vihreä sattuu vielä olemaan miun lempiväri, niin päätin ottaa sen tämän jouluisen kynttiläasetelman pääväriksi. Löysin Clas Ohlssonilta kätevän peltisen kynttelikön, joka on sopivan mallinen ikkunalaudalle tai koristeeksi keskelle ruokapöytää. Tässä ei ole käytetty materiaaleina mitään harvinaisia ihmeellisyyksiä, kaikki löytyy ruokakaupasta ja kotipihasta.


Limetteihin sain lisää mielenkiintoa ja koristeellisuutta kaivertamalla kuoreen kuvioita. Tähtien leikkaamisen aloitin piirtämällä kuoreen pentagrammimaisen viiden viivan tähden. Piirsin apuviivat vihreällä tussilla, jotta mahdolliset tahrat valkoisessa osassa olisivat huomaamattomia. Leikkasin terävällä mattoveitsellä viivoja pitkin varoen leikkaamasta liian syvään. Huuhtelin leikkausjäljet varmuuden vuoksi sitruunamehulla ruskettumisen ehkäisemiseksi. Neilikkakoristelusta ei tullut yhtä kiva kuin tähdistä, sillä neilikat jäivät törröttämään suhteellisen korkealle pienessä hedelmässä, mutta limen ja neilikan tuoksuyhdistelmästä tykkäsin kovasti. Yhdistettynä havuihin tuo asetelma tuoksuu tosi hyvältä, niin kuin hyvälaatuiselta, raikkaalta partavedeltä.


Tässä on kovassa päivänvalossa otettuja dagen efter -kuvia. Raidallisessa limessä on havaittavissa vähän ruskettumista reunoissa, sillä kaiversin sen tylsällä leikkurilla ja leikkausjälki jäi vähän röpelöiseksi.


tiistai 25. marraskuuta 2014

Mistelikortti


Ja joulusesonki alkakoon. Leikkasin paperista mistelin oksan ja rusetin, joita taivuttelin vähän luodakseni 3D-efektiä. Helmitarroista sain oksaan marjat.

torstai 20. marraskuuta 2014

Muuttuva lampunvarjostin


Törmäsin sattumalta Over the Garden Wall -nimiseen animaatioon, ja yksinkertaisesti rakastuin siihen. Sitä katsoessani tuntui kuin olisin löytänyt jonkun ullakolta laatikollisen ikivanhoja satukirjoja ja kauan sitten vanhentuneita lääkkeitä. En halua paljastaa liikaa juonta, mutta se kertoi veljeksistä, jotka vaeltavat sumussa oudon metsän halki. Vähän liian synkkiä ja pelottavia tarinoita pikkulapsille enkä tiedä osaavatko turtuneet teinit/esiteinit arvostaa sarjan kauneutta, mutta Miyazakin ystävät voisivat siitä tykätä.


Tussini muste lähti vähän leviämään kangasvarjostimessa, joten miun piti värittää kuva pistemäisesti. Sisäpuolelle liimasin kartongista leikatun hahmon, jonka liimasin kiinni niistä kohdista, jotka halusin näkyvän muita osia selvempänä. Käytin vaaleanharmaata kartonkia, sillä se oli tarpeeksi paksua luomaan tumman varjon, mutta tarpeeksi vaaleaa ettei hahmo kuulla vaalean kankaan läpi, kun valo on sammutettu.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Taulu lukunurkkaan


Maalasin ison taulun alastomalta ja värittömältä vaikuttavaan lukunurkkaukseeni. Nurkkaus on fyysisesti vähän erillään muusta olohuoneesta, joten se kaipasi roiskauksen vihreää ja tummanharmaata, mikä sitoisi sen värillisesti muuhun olkkariin. Taulu on melko tumma, kunnes lukulampun laittaa päälle, jolloin käyttämäni kultamaali alkaa sädehtiä. Tein myös tuollaista pintakuviota, joka tuo sekin elävyyttä tauluun eri kulmista katseltuna. Tein kuviot asennusliimalla, jota miulle oli siunaantunut kolme avaamatonta putelia. Olisi miulla ollut myös tuubi taiteilijatarvikekaupasta ostettua kallista struktuuritahnaa, mutta tämä oli niin iso taulu etten halunnut tyhjentää koko putkiloa, varsinkaan kun en ollut varma tuleeko tästä mitään.


perjantai 14. marraskuuta 2014

Tulikärpästen valaisema harakanpesä



Ripustin parvekkeen kattoon tällaisen jouluvaloviritelmän, jotta tuntisin itseni aarniometsän lehvästön alla asuvaksi peikoksi. Löysin pari komeaa oksankäkkyrää, mutta koska ne olivat lojuneet maassa ties kuinka kauan, ne tuntuivat aika lahoilta. Pienen etsimisen jälkeen löysin yhtä hyviä katkenneita oksia, jotka olivat jääneet vielä puuhun roikkumaan takertuneina toisiin oksiin. Otin vielä pari sormen paksuista tuoretta oksaa tukirangaksi, ettei tuo höskä putoa niskaan. Sidoin oksat tukevasti kiinni rautalangalla. Jaoin lankaköynnöksen pienempiin osiin, jotka pakkasin multa-sammal-palloihin, ja kiinnitin ne rautalangoilla oksiin. Muratti olisi ollut varmasti vähän kestävämpää mutta se ei olisi näyttänyt yhtä kevyeltä ja luonnolliselta. Jos tämä on vielä nätti joulun aikaan, olisi kiva pujottaa valkoisia hyasintin kelloja ketjuiksi ja laittaa niitä roikkumaan oksiin.