Kun elämä antaa käyriä tulppaaneita...

...tee laskeutuva kimppu. Tein tämän neljästä viidestä nipusta kieroon kasvaneita tulppaaneita, joista käyrimmät laitoin tuon putouksen kärkeen. Saas nähdä miten tämä käyttäytyy miun pimeällä parvekkeella, tulisiko pakkanen ja kukat jäätyisivät kauniiksi vai lähtevätkö ne nousemaan valoa kohti.

3D-kartta

Meijän mökki sijaitsee maantieteellisesti mielenkiintoisella alueella, jossa on paljon korkeuseroja. Tein iskälle kohokartan meijän mökkipaikasta leikkaamalla maastokartasta korkeuskäyriä yksi kerrallaan pois ja piirtämällä siitä sitten ääriviivat vihreälle paperille. Ihan jokaista pikku monttua ja polkua en viitsinyt leikata, varsinkaan vastarannalta, joka oli yhtä koukeroiden sotkua. Laitoin kerrosten väliin paksuja kaksipuoleisia teippityynyjä, ja lopuksi koko komeus meni syviin kehyksiin.

Herkkua on siinä monenlaista

Muistakaahan olla hyviä myös kotitontuillenne. Iloista joulua!

Kun mie viime joulun alla laitoin tuon tontun oven paikoilleen meidän käytävän oviaukkoon, ajattelin että se olisi vain veikeä pikku koriste, josta veljenpoikani voisivat tykätä. En osannut odottaa, että pojat koputtelisivat ovea varttitunnin, ja että miun pitäisi hikikarpalot otsalla keksiä heille selityksiä, kun he kyselivät ääni jo vähän väristen miksi tonttu ei suostu avaamaan heille ovea. 

Hikipingon joulu

 Hikipingon työhuoneessa tuoksuvat hyasintti ja piparit. 

Hyasintin muovailemista helpotti se, kun paistoin kukan vartta ensin vähän kovemmaksi. Siten sain helposti muotoiltua sipulin sen ympärille, ja kukkien kiinnittäminen oli helpompaa kuin täysin pehmeän varren kanssa. En tietenkään saanut kukkia kiinni yhtä tiukasti tuohon kovetettuun varteen kuin jos varsi olisi ollut vielä muovailtavissa, mutta koristeeksihan tuo on tarkoitettukin eikä käyttöesineeksi. Kukat leikkasin pötköstä, jossa oli sisällä pikkaisen tummempaa pinkkiä, mikä antaa kukille lisää syvyyttä.

Piparit yritin ensin tehdä niin, että liitin keskuspötkön ympärille ohuempia pötköjä, ja laitoin taikinamakkaran kovettumaan hetkeksi kylmään. Silti tuo muoto litistyi pilalle, kun leikkasin siitä siivuja, joten jouduin muotoilemaan jokaisen piparin erikseen neulan kanssa. Siksi jossain piparissa on kuusi terälehteä ja jossain seitsemän.

Lukutoukan joulu

Lukutoukan kammariinkin on tullut joulu. Kranssi on ripustettu tulisijan päälle ja huoneen nurkkaan on ilmestynyt jostakin lahjapaketti. Hyllyssä on piparkakkutalo, jonka julkisivu on koristeltu piparminttusauvoilla ja englannin lakuilla. Talon piparipohjan kaulinnassa käytin apuna henkäyksen ohutta talkkikerrosta ikään kuin jauhojen asemasta.

Tähti tähteistä kirkkain

Paperipalloaskarteluista jäi pari kivaa paperia jäljelle, joista ei saanut enää 12 ympyrää tai joissa oli vain yksi kuvioitu ja värillinen puoli. Bongasin tällaisen tähden ohjeen, josta sai vähällä vaivalla ja materiaalilla niin kivan näköisiä koristeita, että oikeastaan kävi harmittamaan, kun tuhlasin niin paljon kauniita papereita palleroihin. 

Tein pienen kollaasin työvaiheista. Eli ensin tehdään taitokset kulmittain päälipuoli ulos, sitten vastakkaiset sivut yhteen päälipuoli sisään. Sivulta keskipisteeseen menevä linja leikataan auki noin kahden viidesosan matkalta eli ei ihan puoleen väliin. Jos leikkaus lipsahtaa pidemmäksi, tähdestä tulee hutera, mutta virheen voi aina korjata sisäpuolelta teipin pätkällä. Syntyneet palkeenkielet taitetaan tuosta leikkauslinjasta poispäin keskipiste-kulma-linjaa kohti. Palkeenkielet liimataan toinen toisensa päälle, ja otetaan koko homma uusiksi, jotta saadaan kaksi samanlaista tähden puolikasta. Tuo tähden puolikkaan takapuoli voi olla vähän kovera, joten kuumaliima sopii hyvin palasten yhdistämiseen, sillä se täyttää kolot. Ennen kuumaliiman tursottamista kannattaa vähän miettiä, että mikä osa takapuolesta näkyy sitten toiselta puolelta. Toisiinsa kiinni ottavat pinnat muodostavat aika kapean kaistaleen, ja liima voi helposti jäädä näkyville.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tein viime vuonna pikkuisia lyhtyjä, jotka ajattelin nyt koristella jouluiseksi. Musikantin lyhtyyn on ilmestynyt havukranssi, lippunauha, lautasellinen torttuja ja onpa tonttu tuonut lahjankin lapselle, joka on kiltisti opetellut soittoläksynsä.

Tortut tein sekoittamalla ihan pienen murusen keltaista Fimoa hennon vaaleanpunaiseen, ja kaulimalla ja leikkaamalla massan joulutorttujen malliseksi. Luumuhillon pintaa raavin realistisemman näköiseksi neulalla, jolla myös vedin viivoja tortun reunoihin saadakseni taikinasta lehtevämmän. Ennen uuniin laittamista, kun tortun pinta oli vielä tahmea, pössäytin talkkia päälle tomusokeriksi. Tuo lautasliina on leikattu oikeasta paperiservietistä, josta käytin vain ylimmän kerroksen, ja pistelin reunoihin reikiä niin kuin oikeissa liinoissakin on.

Valopää

Tein LED-tuikusta joulukuusen oksallekin sopivan koristeen, joka on kai jonkinlainen lumiukon ja Petteri Punakuonon hybridi. Kun valon napsauttaa palamaan, liekki muistuttaa väriltään ja muodoltaan kovasti porkkananenää. Yritin ensin tehdä koota huopaista hattua liimaamalla, mutta jäljestä ei yksinkertaisesti saanut tarpeeksi siistiä. Hatun ompeleminen sujuikin noiden kokeilujen jälkeen yllättävän nopesti ja kivuttomasti.

Miulla oli näitä joulumyyjäisissä mukana ja jostain kumman syystä kaikki ihastelivat näitä sanomalla: "Ai kato, tuossa on tehty joulupukki LED-kynttilästä." Miekin ihan alusta asti kutsuin näitä pääni sisällä aina joulupukeiksi, vaikka kyseessä on selvästikin siis lumiukko. 

Faux snaux

Löysin rullan paksua pehmeää kankaanomaista paperia, joka on kai samanlaista materiaalia kuin sellaiset kertakäyttöpöytäliinat. Vaikka tuon hiutaleen halkaisija on parikymmentä senttiä, se pysyy ryhdikkäänä, koska materiaali on niin jämäkkää ja kevyttä. Kokeilin ensin jäykistää yhden hiutaleen köyhän miehen kankaankovettajalla eli puuliimalla, mutta liima toi sen verran lisää painoa, että ripustuskohdan viereiset sakarat painuivat kumaraan.

Uuhi H. Ukkanen

Vielä yksi elukka uunista ulos: susi lampaiden vaatteissa. Sudella on pikkuinen hupullinen lammasliivi.

Tein tälle ja aiemmin tekemilleni elukoille nimilaputkin.

Sinisiä palleroita

Tein myös satsin sini-hopeaisia palloja, sillä eihän joulun ole pakko olla punainen. Oma lemppariyhdistelmäni joululle on kerma ja kulta, ja mukana voi olla vähän persikkaista punakultaakin. Toinen on petrooli ja kulta.

Joulupalloja paperista

Nämä pallerot on tehty ompelemalla 12 paperipyörylän nippu keskeltä yhteen ompelukoneella ja liittämällä sivut yhteen liimapisaralla. Joka toiseen saumaan liimaukset tulevat kello kolmen ja yhdeksän kohtiin, joka toiseen puoli kahden ja puoli viiden kohtiin. Kannattaa ensin tehdä kaikki nuo kolmen-yhdeksän-liimaukset, ja varmistaa, että yhteenliimatut sivut asettuvat tasaisin välimatkoin navoilta katsottuna. Noiden kuivuttua voi tehdä nuo 45 asteen liimaukset, suosittelen tekemään aina vastakkaiset saumat kerrallaan, jotta sivut asettuvat varmasti tasaisesti. Klemmarit ovat hyviä pitämään liimatut sivut yhdessä.

Itse aloitin tuon liimaamisen järjestelmällisesti alusta loppuun niin kuin olisin lukenut kirjaa hoitamalla samalla kertaa sekä 90 että 45 asteen linjat. Alkupään liimausten jo kuivuttua huomasin, että olin saanut niillä sivuilla aikaiseksi kauniin tiiviin puolipallon, ja toista puolikasta varten miulla oli enää kolme täysin liimaamatonta sivua jäljellä. Yritin venyttää muotonsa ottanutta puolipalloa, mutta uloimmat sivut jäivät rumasti kuprulle.

Jos käyttää paperia, jonka puolet ovat erilaiset, kannattaa pyörylät niputtaa joka toinen nurinpäin, niin että samanlainen poski on aina samanlaista vasten. Näin tuohon päiväntasaajalle tulee paperin toisen puolen muodostama yhtenäinen kuvio ja napa-alueille toisenlainen.

Joulukortti värilastuista

Joulusesonki alkakoon!

Ostettiin jouluaskarteluihin pikku purkki sävytettyä maalia, ja päättelin, että siihen hintaan ilmeisesti kuuluu myös kourallinen värilastuja. Ihan niin kuin lasi kuuluu drinkin ja housuprässi hotellihuoneen hintaan. Tämä kuusi on tehty Tikkurilan Tunne väri -värilastuista. Niille on keksitty yllättävän kuvaavia nimiä, kuten Ajopuu, Henkäys ja Mustikkamaito, ja niiden nimet ovat melkein yhtä ihania kuin itse sävyt. 

Leikkasin havut samalla lumihiutalelävistäjällä kuin tähdenkin, ja leikkasin vihreät palat edelleen kaksi- ja kolmisakaraisiksi. Sain tehtyä neljästä eri sävyisestä vihreästä lapusta nuukasti leikkaamallla peräti seitsemän korttia, koska tässä ei haitannut vaikka muutama sakara hiutaleesta jäi leikkautumatta.

Lällällää!

Yhdeltä poikaselta puuttui vielä oma kirjain. Tällä kertaa sain mahdutettua nuo kaikki samaan maisemaan.

En taida enää itsekään löytää ihan kaikkia, mutta tässä on 56 ällää ylhäältä lähtien: 

Linna, linnanneito, lippu, lasso, lentokone, lohikäärme, liekki, lukko, laama, leopardi, leijona, lepakot, luola, lyhty, luut, lisko, lohkare, lanta, laidun, lehmä, lampaat, leija, Lassi ja Leevi, lauta-aita, lentolisko, laastari, laiskiainen, lippis, limsa, lasit, lego-ukko, lappuhaalarit, lahja, leipä, leipäveitsi, laskiaispulla, lautanen, lusikka, liina, liito-orava, lahti, luoto, linnut, laiva, lonkerot, laineet, laituri, lakka, lehti, leppäkerttu, lumiukko, lätäkkö, lierihattu, lokki, lohi.

Teräsmieskortti

Täksi isänpäiväksi tein toisenlaisen paita ja solmio –kortin. Tuota tehdessä minua kävi hirveästi mietityttämään, että mistä se Supermanin viitta tulee. Onko sekin puvun ja kauluspaidan alla liepeet housuihin tungettuna, kantaako Teris sen erikseen salkussa vai onko se piilotettu, niin kuin joidenkin takkien huppu, rullattuna kauluksen vetoketjulliseen piilotaskuun. En tiedä, pitäisi kai katsoa niitä elokuvia.

Heluna Haaveilija

Mie en ikinä ollut heppahullu, mutta 90-luvun puolivälissä miulla oli kyllä aikamoinen lehmävillitys. Niiltä ajoilta jääneestä kankaan palasta ompelin kantturan, joka on unelmoinut niin, että sille on kasvanut siivet selkään.

Prinssi Alphonse

Tuokaa minulle Jar Jar Binksin pää

Okei, jos mie en olisi ennen tätä ollut varma, että Jar Jar Binks on ärsyttävä, niin viimeistään nyt tietäisin asian oikean laidan. Miulla oli ollut pitkään ajatuksena antaa veljelleni tämän turhan olion pää lautasella, mutta en ollut keksinyt miten sen toteuttaisin. Yritin tai ainakin suunnittelin ompelemista, huovuttamista, origamia, pop up -korttitekniikkaa ja miksikä tätä paperitekniikkaa nyt sanoisikaan, mutta sain aikaan vain saunan uunin sytykettä. Mie tiesin koko ajan, että helpointa olisi muovailla tuo oudon mallinen pää jostain massasta, mutten lähtenyt sille polulle, koska luulin, ettei miulla ollut tarpeeksi oikeanlaista materiaalia. Kun sitten epätoivoisena pengoin tavaroitani, löysin puoli pakettia ilmakuivuvaa saven kaltaista massaa, jonka olin saanut joskus Fimo-massojen kylkiäisinä. Ja vihdoin tuo kuvatus materialisoitui.

Lisäsin hampaisiin kiiltoa ja kieleen kuolaa.

Supi Pitkäkynsi

Kolmas elukka on pesukarhu, joka on hairahtanut rikolliselle polulle. Sillä on kaulassa vielä huivikin, jolla voi peittää kasvojen alaosan. Tämä on nyt vähän epäreilua rotuprofilointia, eihän pesukarhut ja supikoirat mahda mitään sille, että ne ovat syntyneet rosvon naamio naamassa. Materiaalina tässä on käytetty veluurisen kotitakin helmaa, eläköön kierrätys.

Kettu Kepuli

Jänis sai kaverikseen ovelan pellavaisen ketun, jolla on tietysti yllään liivi, viekkain kaikista vaatekappaleista.

Pupu Arkajalka

Viime viikkoina miun aika on mennyt muuttolaatikoiden pakkaamiseen ja purkamiseen, mutta nyt löysin vihdoin aikaa käsitöille. Päätin tehdä satsin pehmoleluja joulumyyjäisiin, ja tästä yksinkertaisesta fleece-pupusta oli hyvä aloittaa. Tämä ujo kaveri haluaisi kovasti liittyä muiden leikkeihin muttei ihan taida uskaltaa.

Skräppikortteja

Harrastukset-sarja.

Tein 50 kappaleen satsin kortteja todellakin scrap-sanan alkuperäisessä merkityksessä. Nippu leikeltyjä vanhoja Suomen Kuvalehtiä oli nimittäin jo eteisessä menemässä roskiin, kun sain kuulla, että joku oli toivonut lisää vanhoista kuvista tehtyjä kortteja. Luulin, että olin jo käyttänyt kaikki hyvät kuvat, mutta löytyihän sieltä vielä muutama.

Mukulat. Harmi, ettei tuota kaunokirjoituspaperia ollut enempää. Olisin halunnut tehdä useamman noita 'Mitä tein viime kesänä'-kirjeitä, johon on liitetty kuva.

Leidit. Vihdoinkin löysin projektin, johon voin käyttää tuota camée-teippiä. 

Avioparit. Nuo kuvat pareista, joidenka häävalssista on vierähtänyt tovi jos toinenkin muistuttavat enemmänkin pidätyskuvia kuin hääpäiväkuvia.

Mainoksia. Huomatkaa kuinka rypyt ovat hävinneet tuolta piirretyltä naiselta, ja vain viidessä minuutissa! Tuon voiteen täytyy siis toimia.

En ole varma haluaako kukaan antaa tällaista korttia ystävälleen, mutta tämä mainos oli liian mielenkiintoinen roskiin heitettäväksi. Ensimmäiset 12 riviä käskee periaatteessa lukijaa istumaan huonoryhtisesti eteenpäin röhnöttäen, puristamaan mahanahkaa käsillä yhteen ja katsomaan mitkä kamalat makkarat vyötärölle ilmestyykään. Varsinaista tuotetta saa etsimällä etsiä sivulauseista. En väitä, että mainosten sisältö olisi jotenkin muuttunut 90 vuodessa, mutta ainakin ne nykyään haukkuvat kuluttajaa läski-moosekseksi vähän hienovaraisemmin.

Curiouser and curiouser!

Nyt kun löysin hyvät kaavat jänikselle niin tein pari päätä lisää. Nämä pitkäkorvat seikkailivat Liisan kanssa Ihmemaassa eli kyseessä ovat Valkoinen Kani ja March Hare, joka on suomeksi Jänö tai Maaniskuun rusakko. Valkoisella Kanilla on tietysti taskunauris, jonka numerot laitoin väärään järjestykseen aiheuttaakseni Kanille lisää levottomuutta, sillä nyt se ei voi olla täysin varma oikeasta kellonajasta. March Harelle oli vähän vaikeampi keksiä tunnistettavia piirteitä. Lopulta päätin tehdä sille vähän epäsovinnaisemman päähineen, jossa yhdistyy hahmon hulluus ja teenjuonti, ja sain sillä kivasti sidottua pupuparin värit yhteen.