maanantai 30. maaliskuuta 2009

Olet mitä syöt

Lapset on saatava tykkäämään kasviksista jo pienestä pitäen, ja siksi ompelinkin tämän pupuporkkanan tai pupukkanan. Tein sille silmät nappien sijasta ompelemalla, ettei tässä lelussa ole minkäänlaista tukehtumisvaaraa, jos muksu päättää ruveta popsimaan porkkanaa oikein tosissaan. Oranssi osa koostuu kolmesta samanlaisesta palasta, joihin on tehty yksityiskohdat ompelukoneen suoralla ompeleella ja oikein tiheällä siksakilla.

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Maailman helpoin lampunvarjostin

Tämä helppo lampunvarjostin syntyi hetkessä samalla tavalla kuin pääsiäispallot. Tällä kertaa jätin tosin sen 20. palan pois ja pujotin kattovalaisimen lampun aukosta sisään. Kiinnitin aukon reunalärpäkkeet lampun muoviseen pidikkeeseen ihan vain teipillä, mutta jos haluaa hienostella, niin suuaukon reunaanhan voi tehdä reiät, joista voi pujottaa nätin kiristysnauhan. Tuo paperinen varjostin on nimittäin hyvä saada nostettua irti kuumenevan lampun pinnasta.

Pikkukuvassa näkyy miltä valaisin näyttää ilman valoja. Ennen palojen liimaamista paperin sisäpuolelle voi piirtää jotain tai liimata vaikka kuolleita kärpäsiä, jotka näkyy sitten kun lamppuun sytytetään valo. Tällä tavalla voi hyvin myös askarrella kynttilälyhtyjä LED-tuikuille.

Vaihtoehto pääsiäismunille


Marimekon sisustuskankaiden kuvastossa oli niin kivoja kuoseja, että niistä oli pakko tehdä jotain. Tein pääsiäis/kevätasetelman paperipalloista, jotka ovat muodoltaan ikosaedrin tyylisiä eli koostuvat 20:stä tasasivuiseksi kolmioksi taivutellusta paperiympyrästä, joiden ylimenevät reunat on liimattu yhteen. A vot. Samalla tavalla voi tehdä vaikka joulukuusen koristeita.

Löysin myös reilu vuosi sitten tekemäni perhoskortin. Perhosen isommat siivet on tehty laskostamalla neliön muotoinen pala kulmittain ja pienemmät siivet vähän pienemmästä, suorakaiteen muotoisesta palasta. Pienempien siipien kulmat pyöristettiin saksilla ja taiteltiin haitarilaskoksille pitemmän sivun suuntaisesti. Siivet sidottiin yhteen rautalangalla ja rautalangan päistä muodostui tuntosarvet.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Domo arigato, Mr. Roboto


Tämänhetkiset projektit ovat vielä vähän kesken, joten päätin julkaista vanhempia juttuja. Tässä on robottiherätyskello, lahja langolle viime joululta. Se on Frankensteinin hirviön tyyliin kursittu kokoon satunnaisista osista ja maalattu lopuksi hopeamaalilla. Pohjalevy on puinen voileipälautanen, jalat laatikoston vetonupit, kädet pullonavaajat ja pää töpseli. En siis rikkonut mitään sähkölaitetta tuon takia, vaan ostin irtonaisen töpselin Clas Ohlsonilta, kuten muutkin osat. Pää on liimattu vahvalla liimalla ainoastaan herätyskellon nuppiin eikä kellon runkoon, mikä tarkoittaa, että robottia voi ihan oikeasti käyttää herätyskellona.

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Kuninkaallinen leimasin


Jos joku ihmettelee tämän blogin nimeä, niin se tulee kaksipäisestä pupusta, joka on kaivertamassani leimasimessa. Vuolin leimasimen tavallisesta pyyhekumista, tai no ehkä tavallista suuremmasta kumista.

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Kevään korttisatoa



Tässä muutama kortti kevään onnitteluja varten. Päivänkakkaroiden keskus ja lehdet on tehty filigraanitekniikalla ja terälehtiosa on siksak-reunainen ympyrä. Jokaisessa terälehdessä on keskellä pitkitäinen taitos, joka nostaa kukan irti pohjasta ja tekee koko kortin elävämmäksi.

Kyyhkynen a.k.a. viemärilintu a.k.a. siivekäs rotta on tehty pop-up -tekniikalla. Taitos, joka kulkee pulun kainalosta pyrstöön on viisto, joten lintu vaikuttaa irtonaisemalta, niin kuin se olisi lentoon lähdössä.

Tehohenkilöitä ja taideväärennöksiä

Meidän perheessä on sattunut niin ihanasti, että myö kaikki kolme kakaraa ollaan synnytty neljän vuoden sisällä. Tämä siis tarkoittaa, että meistä on voitu ottaa ala-asteella ihania sisaruskuvia, joissa meillä on yhteensopivat neulepuserot. Siinä hengessä leikkelin tämän sisaruskuvan ottamalla mallia Tehotytöistä eli Powerpuff Girlseistä. Tuo sinipukuinen on siis poika, joten sillä ei ole mekkoa, vaan shortsihaalarit. Tai niin sen äiti ainakin sille uskotteli. Ja kuten oikeastikin, yksi meistä on albiino; Iso-Al, Vanha Allu. Vaaleanpunaiset silmät ja kaikki.

Toisena askarteluprojektina meillä on tällä kertaa paperifiligraanityöt, joista löytyy lisää tietoa googlettamalla paper coiling tai quilling. Kyse on siis parin millin levyisten paperisuikaleiden rullaamisesta ja liimaamisesta. Suikaleita saa valmiinakin, mutta jos haluaa sotkusemman lopputuloksen niin niitä voi leikellä itsekin mattoveitsen ja viivottimen kanssa. Tähänkin tekniikkaan löytyisi ihan varta vasten valmistetut välineetkin, mutta mielikuvitusta käyttäen selviää kotoa löytyvillä tarvikkeillakin. Mie esimerkiksi rullasin nuo suikaleet hammastikun ympärille. Liimahuuruja aikani hengitettyäni sain idean koittaa miltä Van Goghin maalaukset näyttäisivät tällä tavalla toteutettuna, niissähän on aika paljon samoja muotoja.

Pyydän, että ajattelette tässä enemmän tuota ideaa kuin toteutusta, sillä kaikkine liimatöhryineen tuo näyttää jonkun humalaisen kolmivuotiaan tekemältä.



Miljoona, miljoona, miljoona ruusua



Innostuin nysväämään paperista ruusuja, kun huomasin taas tappaneeni yhden oikean ruukkukasvin. Käytin noissa sellaista vähän tavallista kartonkia ohuempaa paperia, joka on kuitenkin selkeästi jämäkämpää kuin esimerkiksi tulostuspaperi. Taivuttelin terälehtien reunat sellaisella askartelukaupasta löytämälläni metallisilmukalla, jonka oikeaa nimeä tai käyttötarkoitusta en tiedä. Lehdet on tehty kahdesta paperin palasta, joiden väliin on liimattu ohut rautalanka.

Kun olin tehnyt sormet verillä pari ruukullista ruusuja, aloin miettimään mitä muita kukkia olisi mahdollista tehdä paperista. Orvokki oli aika simppeli askerrella ja siitä tuli ihan tunnistettavakin. Tuossa toisessa kuvassa alhaalla on hortensian oksa, jonka "hyötysuhde" ei ollut paras mahdollinen, eli siinä sai nähdä aika paljon vaivaa eikä lopputulos siltikään ollut sitä mitä kuvittelin. Nämä kuvat on otettu vieraalla kameralla, joten on varmaan parasta kuvailla, miltä nuo kukat näyttää luonnossa. Tuon hortensian kukinto koostuu (ihan liian) monesta pienestä neliterälehtisestä kukasta, jonka keskustan läpi kulkee rautalanka, johon on vielä pujotettu pieni lasihelmi. Helmistä lähtee kiva pikku helinä, joten tuo oksa soveltuu vaikka prinsessaleikkeihin haltijakummin taikasauvaksi.

Miulla ei ole näihin kukkiin tämän parempia ohjeita tai malleja, nuo on kasvikirjojen kuvien avulla tehty. Sitten kesällä voi käydä poimimassa kukkia ja repiä ne osiin terälehti kerrallaan ja tutkia siten niiden rakennetta.



lauantai 14. maaliskuuta 2009

Synttärisälää siskolle


On se hyvä, että on sukulaisia, joille voi dumpata kaikki askartelukokeilut lahjoina. Tällä kertaa valitsin loppusijoituspaikaksi isosiskoni, koska hänen maaliskuiset syntymäpäivät antoivat hyvän tekosyyn päästä eroon kaikesta itsetehdystä roinasta. No, kyllä mie nuo korut tein ihan varta vasten hänelle, mutta sainpahan samalla kokeilla eri tekniikoita ja materiaaleja.

On aina kivaa, kun saa tehtyä roskista tai muuten vain tarpeettomasta tavarasta jotain uutta. Pop up -tyylillä tehty lootuskortti on leikelty vanhoista lehdistä ja kuvastoista. Ruotsalaisen Gudrun Sjödenin vaatefirmalla on miusta aivan ihania kuvia kuvastoissaan ja niiden käyttämä paperi soveltuu loistavasti askarteluun. Tuossa lootuksessa on siis kaksi kerrosta terälehtiä sekä hede/emi, ja kukka avautuu, kun kortti avataan.

Tein erikokoisista muttereista rannekorun pujottamalla ne hopeanväriseen koruvaijeriin kahteen säikeeseen. Hento vaijeri saa nuo mutterit näyttämään vähemmän "miehekkäiltä".

Marilyn lauloi, että stimangit ovat tytön parhaita ystäviä, mutta mie arvostan enemmän harmaita aivosoluja, koska ne nyt vaan on vähän käytännöllisempiä ja sopivat kaikkiin asuihin. Siksi tein uunissa kovettuvasta Cernit-massasta aivosormuksen ja -kaulakorun. Oon tehnyt Cernitistä paljon muutakin, esimerkiksi hääkakun koristeen veljelle ja kälylle. Toivottavasti saan jostain kaivettua siitä kuvan, että voin liittää senkin tänne.

Ja lopuksi vielä Kolme varista -rintamerkit. Miun sisko tykkäsi pienenä niin paljon siitä laulusta, että hänelle piti tehdä varispuku, joka yllään hän viihdytti vieraita tanssi- ja lauluesityksillään. Se tanssiosuus koostui siis siipien heiluttelusta. No, on sekin koreografia. Juu, ja takaisin asiaan. Ruskea pohja on softista ja varis ja tuo värikäs tausta ihan paperia, mutta se on päällystetty molemmilta puolilta mattapintaisella kontaktimuovilla, jotta nuo kestävät sateenkin. Ja takapuolella on siis tietysti lukkoneula, jonka kiinnitin epoksiliimalla, kun en luottanut Erikeepperin pitoon huokoisella softiksella.