Avaruusseikkailun toisessa osassa kilpikonna-alus matkaa kohti vierasta aurinkokuntaa, joka onkin vain krottikalan syötti. Maalasin kilpikonnan aika moneen kertaan, kun yritin ensin tehdä elävää kilpparia, joka kantaisi maailmaa selässään. Ideana oli kerätä sen selkään kuuluisia korkeita rakennuksia ympäri maailmaa, mutta se oli turhan iso pala purtavaksi. Ja kun olin lopulta saanut aikaiseksi tuollaisen merikilpikonnan mallisen avaruusaluksen, juhlistin edistymistäni kaatamalla mustaa maalia taulun päälle. Onneksi vain planeetat sai siinä osuman.
perjantai 12. heinäkuuta 2013
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Paperiruusun ohje
Lupasin jokunen aika sitten julkaista ruusun teko-ohjeen ja tässä se nyt on. Käytin tähän ihan peruslaatuista valkoista kopiopaperia, vähän tukevampaa vihreää Cansonin paperia, erikeepperiä, rautalankaa ja vihreää kukkateippiä. Ja pelko pois, tämä ohje näyttää pitkältä kaikkine kuvineen, mutta todellisuudessa ruusu valmistuu ihan hetkessä.
Tällaiset palat siihen tarvitaan. Jos tekee isomman satsin ruusuja ja haluaa päästä vähemmällä kaavojen tekemisessä ja ääriviivojen piirtämisessä, niin periaatteessa riittää, kun piirtää yhtä ruusua kohti neljä viisiterälehtistä palaa. Kaksi palaa jätetään sitten ihan sellaiseksi ja kolmannesta leikataan pois yksi terälehti ja neljännestä kaksi.
Terälehtien reunat kiharretaan esimerkiksi saksien tylpällä reunalla. Mie olen käyttänyt paperin kihartamiseen jo kauan tuollaista savenmuotoilutyökalua, jota suosittelen lämpimästi kokeilemaan.
Isommat palat liimataan tötterölle tuosta pienestä kaarevasta liimapinnasta. Keskelle jää pieni reikä, josta varsi pujotetaan.
Sitten alkaa ruusun kokoaminen. Terälehdet liimataan pienimmistä alkaen yksitellen vihreällä kukkateipillä teipattuun rautalankaan. Mie tykkään taivuttaa reunan kuvan osoittamalla tavalla.
En laita seuraavaa terälehteä ihan edellistä vastapäätä, sillä tällaisia palojahan on kolme, ja se kolmas menisi silloin hölmösti ensimmäisen kanssa päällekkäin. Eli yritän saada terälehdet lomittain eri kohtiin niin ettei yksikään jää toisen peittoon.
Ja sitten kolmas pikkuterälehti.
Seuraavaksi aletaan pujotella noita tötteröitä. Liimatippa edellisten terälehtien tyvessä pitää uuden palasen paikoillaan.
Sitten on lehtien vuoro jos sellaiset ruusuunsa haluaa. Mie päätin tehdä sen näin, mutta ottaisin mielelläni vastaan vinkkejä vaihtoehtoisista tavoista. Taivuttelin keskelle lehteä uran, johon liimasin teipatun rautalangan.
Teippasin lyhytvartiset lehdet kiinni pitkävartiseen, ja tein taitoksen siihen kohtaan missä lyhyemmät varret loppuvat. Tämä taitos on se haarakohta, josta lehti erkanee varresta. On vähän helpompaa, jos teippaa ensin vain toista lyhytvartista vähän matkaa kiinni keskivarteen, ja kun sen on saanut pysymään paikoillaan, ottaa toisenkin teipattavaksi.
Lehti teipataan kukan varteen taitoksesta lähtien. Varret kannattaa ensin painaa tiukasti yhteen niin, että tahmaiset teippaukset ottavat kiinni. Näin varret saa menemään siististi vierekkäin, sillä muuten varret voivat kiertyä toistensa ympäri teipatessa ja lopputuloksesta tulee epätasainen ja möykkyinen. Koska lehden varsi jätetään myös pitkäksi, kaksinkertainen rautalanka lisää ruusun varren tukevuutta.
Ja tässä on valmis ruusu. Taivuttelin lopuksi lehteä vähän kaarevammaksi ja luonnollisemman näköiseksi. Ja tein varresta *ihan tarkoituksella* epätasaisen, että työ näette millaista siitä ei pitäisi tulla.
torstai 4. heinäkuuta 2013
Astronomin paras ystävä
Käly pyysi miulta avaruusaiheisia tauluja kummipoikani seinille, ja puolen vuoden synnytystuskien jälkeen idea vihdoin pulpahti päähän ja sieltä kankaalle niin nopeasti ettei ehtinyt vettä keittää tai lakanoita repiä. Tässä taulussa leikkivät Iso koira, Pieni koira ja Laika, joka on juuri hyppäämässä ottamaan kiinni frisbeetä. Tämä valmistuikin sopivasti koiranpäiville, eli suomeksi mätäkuulle, jotka sai nimityksensä tuolloin näkyvän Siriuksen eli tuon vinttikoiran nenän mukaan. Tähtikoirille hain mallia Alexander Jamiesonin Celestial Atlaksesta.
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Orkideasormus
Kuuntelin eilen, kun kaveri mietti ääneen voisiko kutistemuovista tehdä jonkinlaista pidinnuppia heilurimalliseen, riiputettavaan hääkimppuun, johon tulee orkidean kukkia. Koin sellaisen Hercule Poirot'n heureka-hetken, että melkein sanoin: "But of course! I 'ave been so blind!" Tein heti ruumiinavauksen yhdelle Phalaenopsiksen kukalle, että sain piirrettyä kaavat ja aloin hommiin. Testikukkasesta tein itselleni sormuksen, joka kädessä ei varmasti pillifarkkujen taskuja hirveästi tongita, mutta se on oivallinen niihin hetkiin, kun ojentaa kättään suudeltavaksi.
Tuon pitkän kaarevan kaistaleen pienet keskilirpakkeet (täysin eksakti tieteellinen nimitys) olisin voinut taivuttaa vielä tiukemmin keskustaan, jotta kukka näyttäisi aidommalta. Mutta nyt en enää uskaltanut, koska edellisestä vastaavasta palasta vasempi lirpake napsahti poikki.
Tarjoiluehdotus. Ajeltu karhun käpälä ei sisälly pakkaukseen. |
Vasemmalla hiottu pala, oikealla käsittelemätön muovi. |
Päälimmäisen palan kaartuva osa kääntyy paljastamaan takapuolensa, joten päätin hioa sileän nurjan puolenkin mattapintaiseksi. Hiekkapaperilla (P180) hiotusta pinnasta tuli miun mielestä niin kaunis, että päätin käsitellä myös sen karhean puolen samalla tavalla. Samalla lähti viimeisetkin lyijykynän jäljet. Akvarelli- ja puukynävärityksen kiinnitin ihan lopuksi fiksatiivilla, joka pitää värit paikoillaan ja pinnan mattana. Ylhäällä oikealla on kuva siitä miltä täysin kirkas muovi näyttää hiottuna, ja kuten näkyy, tavallinen puuvärikin tarttuu nyt kirkkaan muovin käsiteltyyn pintaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)