Huurteinen havukortti

Näin pari vuotta sitten Martha Stewartin sivuilla joulukortin, joka oli tehty sprayaamalla valkoista maalia havunoksa sabluunana. Olen yrittänyt tehdä samanlaista useaan otteeseen, muttei se ole koskaan oikein toiminut. Tänä vuonna pääsin lähimmäs alkuperäistä mallia käyttämällä prässättyjä tuijan oksia, valkoista spraymaalia ja hienojakoista valkoista glitteriä. Harvensin ensin pois turhia sivuhaaroja, jotta havun muoto tuli paremmin esille. Kiinnitin oksan maalaamisen ajaksi sinitarralla. 

Vihreä kynttelikkö

Jokunen joulu sitten sutkauteltiin, ettei pidä puhua mustasta joulusta, vaan positiivisemmin vihreästä. Kun vihreä sattuu vielä olemaan miun lempiväri, niin päätin ottaa sen tämän jouluisen kynttiläasetelman pääväriksi. Löysin Clas Ohlssonilta kätevän peltisen kynttelikön, joka on sopivan mallinen ikkunalaudalle tai koristeeksi keskelle ruokapöytää. Tässä ei ole käytetty materiaaleina mitään harvinaisia ihmeellisyyksiä, kaikki löytyy ruokakaupasta ja kotipihasta.

Limetteihin sain lisää mielenkiintoa ja koristeellisuutta kaivertamalla kuoreen kuvioita. Tähtien leikkaamisen aloitin piirtämällä kuoreen pentagrammimaisen viiden viivan tähden. Piirsin apuviivat vihreällä tussilla, jotta mahdolliset tahrat valkoisessa osassa olisivat huomaamattomia. Leikkasin terävällä mattoveitsellä viivoja pitkin varoen leikkaamasta liian syvään. Huuhtelin leikkausjäljet varmuuden vuoksi sitruunamehulla ruskettumisen ehkäisemiseksi. Neilikkakoristelusta ei tullut yhtä kiva kuin tähdistä, sillä neilikat jäivät törröttämään suhteellisen korkealle pienessä hedelmässä, mutta limen ja neilikan tuoksuyhdistelmästä tykkäsin kovasti. Yhdistettynä havuihin tuo asetelma tuoksuu tosi hyvältä, niin kuin hyvälaatuiselta, raikkaalta partavedeltä.

Tässä on kovassa päivänvalossa otettuja dagen efter -kuvia. Raidallisessa limessä on havaittavissa vähän ruskettumista reunoissa, sillä kaiversin sen tylsällä leikkurilla ja leikkausjälki jäi vähän röpelöiseksi.

Mistelikortti

Ja joulusesonki alkakoon. Leikkasin paperista mistelin oksan ja rusetin, joita taivuttelin vähän luodakseni 3D-efektiä. Helmitarroista sain oksaan marjat.

Muuttuva lampunvarjostin

Törmäsin sattumalta Over the Garden Wall -nimiseen animaatioon, ja yksinkertaisesti rakastuin siihen. Sitä katsoessani tuntui kuin olisin löytänyt jonkun ullakolta laatikollisen ikivanhoja satukirjoja ja kauan sitten vanhentuneita lääkkeitä. En halua paljastaa liikaa juonta, mutta se kertoi veljeksistä, jotka vaeltavat sumussa oudon metsän halki. Vähän liian synkkiä ja pelottavia tarinoita pikkulapsille enkä tiedä osaavatko turtuneet teinit/esiteinit arvostaa sarjan kauneutta, mutta Miyazakin ystävät voisivat siitä tykätä.

Tussini muste lähti vähän leviämään kangasvarjostimessa, joten miun piti värittää kuva pistemäisesti. Sisäpuolelle liimasin kartongista leikatun hahmon, jonka liimasin kiinni niistä kohdista, jotka halusin näkyvän muita osia selvempänä. Käytin vaaleanharmaata kartonkia, sillä se oli tarpeeksi paksua luomaan tumman varjon, mutta tarpeeksi vaaleaa ettei hahmo kuulla vaalean kankaan läpi, kun valo on sammutettu.

Taulu lukunurkkaan

Maalasin ison taulun alastomalta ja värittömältä vaikuttavaan lukunurkkaukseeni. Nurkkaus on fyysisesti vähän erillään muusta olohuoneesta, joten se kaipasi roiskauksen vihreää ja tummanharmaata, mikä sitoisi sen värillisesti muuhun olkkariin. Taulu on melko tumma, kunnes lukulampun laittaa päälle, jolloin käyttämäni kultamaali alkaa sädehtiä. Tein myös tuollaista pintakuviota, joka tuo sekin elävyyttä tauluun eri kulmista katseltuna. Tein kuviot asennusliimalla, jota miulle oli siunaantunut kolme avaamatonta putelia. Olisi miulla ollut myös tuubi taiteilijatarvikekaupasta ostettua kallista struktuuritahnaa, mutta tämä oli niin iso taulu etten halunnut tyhjentää koko putkiloa, varsinkaan kun en ollut varma tuleeko tästä mitään.

Tulikärpästen valaisema harakanpesä

Ripustin parvekkeen kattoon tällaisen jouluvaloviritelmän, jotta tuntisin itseni aarniometsän lehvästön alla asuvaksi peikoksi. Löysin pari komeaa oksankäkkyrää, mutta koska ne olivat lojuneet maassa ties kuinka kauan, ne tuntuivat aika lahoilta. Pienen etsimisen jälkeen löysin yhtä hyviä katkenneita oksia, jotka olivat jääneet vielä puuhun roikkumaan takertuneina toisiin oksiin. Otin vielä pari sormen paksuista tuoretta oksaa tukirangaksi, ettei tuo höskä putoa niskaan. Sidoin oksat tukevasti kiinni rautalangalla. Jaoin lankaköynnöksen pienempiin osiin, jotka pakkasin multa-sammal-palloihin, ja kiinnitin ne rautalangoilla oksiin. Muratti olisi ollut varmasti vähän kestävämpää mutta se ei olisi näyttänyt yhtä kevyeltä ja luonnolliselta. Jos tämä on vielä nätti joulun aikaan, olisi kiva pujottaa valkoisia hyasintin kelloja ketjuiksi ja laittaa niitä roikkumaan oksiin. 

Sula jäälyhty

Halusin koittaa voiko jäälyhdyn tehdä sisällä pidettäväksi. Käytin jäänä kukkamullan sekaan laitettavaa kastelukidettä, ja väliin tein raitoja karpaloista ja tuijasta. Sekoitin noin teelusikallisen raetta yhteen litraan vettä. Mitä enemmän vettä rakeisiin imeyttää, sitä isommiksi ne turpoavat ja valmiista "jäästä" tulee kirkkaampaa. Kovin löysää geeliä ei kannata laittaa ihan alempiin kerroksiin, sillä se ei välttämättä jaksa kannatella ylempien kerrosten painoa. 

Olin kiinnittänyt sisemmän maljakon kiinni ulompaan fix-massalla, mutta sekään ei jaksanut pitää höskää koossa. Geeli tunkeutui sisemmän maljakon alle ja nosti sitä pari senttiä, mutta ei se hirveästi haitannut lopputulosta.

Karhunpojan karkelot

Veljeni nuorimman poikasen kaksivuotissynttäreiden kunniaksi laitoin metsän eläimet tanssimaan juhannussalon ympärille. Kuten monet mestarimaalarit, mie maalasin itseni tuohon tauluun. Mie olen mäyrä, tuo eläimistä uljain. Katsokaa nyt noita muuvseja!

Kynsilakkakukkia

Luit oikein, nämä kukat on tehty kynsilakasta. Yhtä tärkeänä osana on myös ohuen ohut alumiinilanka, josta kieputin silmukoita vesivärisiveltimen varren avulla. Silmukat eivät voi olla hirveän suuria, sillä kynsilakan pintajännitys ei jaksa pitää kovin laaja-alaisia kalvoja kasassa. Kalvon saa parhaiten muodostettua muotoiltuun silmukkaan, kun vetää lappeellaan olevalla kynsilakkasiveltimellä lehtiaihion kapeasta päästä leveämpään. Terälehtisilmukoita voi vähän käpristää valmiiksi, kunhan ei vedä övereitä, sillä lakka on paljon vaikeampi saada pysymään käyrässä kehyksessä kuin täysin suorassa. Lakan kuivuttua lehtiä voi taivutella hellävaraisesti lisää, ja kynsilakkaa voi tietysti levittää useampia kerroksia riippuen siitä, miten läpikuultavan lopputuloksen haluaa.

Kukan voi taivutella kerralla valmiiksi tai terälehti kerrallaan, toisistaan irrallisina pätkinä. Jos tekee jokaisen terälehden erikseen, saa muodon hallittua paremmin ja mahdolliset yksityiskohdat on helpompi maalata. Kukan kokoaminen taas on aika hankalaa, kun terälehdet on saatava tiukasti paikoilleen rikkomatta lakkapintoja. Varresta tulee myös aika paksu, joten itse koin paremmaksi muotoilla koko kukka kerralla yhdestä pätkästä.

Erillisistä terälehdistä koottu lilja. Heteet tehty alumiinilangasta, jonka päässä on tippa kysilakkaa.

Mitään sukupolvelta toiselle kestäviä koruja näin ei tietenkään saa aikaan, mutta lopputulos yllätti kuitenkin kestävyydellään. Luulin, että kukista tulee kuivia haperoita, jotka rasahtavat rikki kosketuksesta, mutta kun taivutin liikaa yhtä terälehteä, se antoikin periksi joustavan muovin lailla. Kun kiinnitin kukkia kampaan, repäisin pari lehteä rikki langanpäällä, mutta kolot sai helposti korjattua uudella lakkakerroksella. Kukkien joukkoon voi liittää langasta ja lakasta tehtyjä pikkuperhosia, tai lisätä pieniä lasihelmiä vaikka marjoiksi tai nupuiksi. Kaiken kaikkiaan tämä on varmasti ihan oiva tekniikka, jos haluaa jotain uniikkia pikkukivaa vaikka häihin tai pikkujoulukaudelle.

Miun alikehittynyt selfie-käsi ei ole kovin vakaa.

Muuttolinnut

Tässä on yksi teoria sille, miten trooppinen kookospähkinä olisi voinut löytää tiensä kuningas Arthurin käsiin. Sekä päälimmäinen pääskynen että kookospähkinä on liimattu pop up -taitokseen.