maanantai 27. tammikuuta 2014

Vangittua valoa


Kun muutin joulukuun alussa ensimmäiseen oikean aikuisen asuntooni, päätin että yritän pitää "no kai tää nyt välttää"-hankinnat minimissä. Uskoin kovasti, että Se Oikea osuu kohdalle, kun vain jaksaa kärsivällisesti odottaa. Tästä seurasi, että söin aamupuuroni seitsemän viikon ajan ilman minkäänlaista ruokapöydän lamppua.

Miun nurkissa pyöri entisen elämän aikana hankittu lintuhäkki, jonka oli liian kiva pois annettavaksi, mutta ei ihan sopinut uuteen asuntooni. Hyllyllä nököttävänä koriste-esineenä se oli miusta turhan romanttinen ja tyttömäinen selkeään tyyliin. Häkin heittäminen kattoon ylösalaisin toi kuitenkin sille sen verran särmää ja yllätyksellisyyttä, ettei se enää sotinutkaan muuta sisustusta vastaan.


Keskellä on yksi toimiva lamppu, jonka valo pomppaa kivasti muista, erikokoisista lampuista, varsinkin tuosta isosta. Oikean lampun pidikkeessä (clas ohlsonilta) on musta kangaspäällysteinen johto, ja kiinnitin feikkilamput mahdollisimman samannäköisesti. Pujotin siis mustan nyörin muovisesta huonekalun jalkojen irtotulpasta, johon olin iskenyt reiän. Turautin reilusti kuumaliimaa tulppaan ja painoin lampun kannan sisään. Narut kiinnitin häkkiin aina yhtä eleganteilla nippusiteillä.



perjantai 24. tammikuuta 2014

Laatikollinen piraatteja


Tilasin sohvat Ikeasta ja sain kylkiäisinä merirosvolaivan, joka Ikean tyyliin piti kylläkin koota itse. Olin ostanut joskus alennuksesta kelopuukuvioista tapettia, joka miun oli tarkoitus käyttää lahjapusseihin, jotka suljettaisiin kiertämällä juuttinarua puunapin ympärille. Koska miulla on ollut vaikeuksia löytää aikaa jo itse lahjojen tekemisille, päättelin etten tule tekemään niitä pussejakaan, joten voin hyvin käyttää tapetin johonkin hauskempaan. 

Halusin tehdä laivaan pikkuisen kajuutan, jonne aikuiset eivät mahdu. Miekat sain vahvemmiksi ja metallin värisiksi ilmastointiteipillä. Lisäksi piirsin leikkejä varten aarrekartan, joka johdatti merirosvot olohuoneeseen piilotetun aarrearkun luo, jossa oli Tiimarista ostettujen jalokivien lisäksi pillimehut janoisille sankareille.


Pojat tekivät vähän parannuksia paattiini. Keulaan lisättiin lippu ja ajovalo, ja kukkakepeistä tehtiin tykkejä katolle ja kylkiin. Pahvista saatiin spoileri katolle, ja jos katsoo oikein tarkkaan voi nähdä ilmastointiteipillä kiinnitetyn pienen pahvinsuikaleen takana lattian rajassa. Se on siis pakoputki. Ja taakse on myös teipattu kumikäärme, you know, auttamaan navigoinnissa. 

maanantai 20. tammikuuta 2014

Kolmen polven kortti


Mummi täyttää taas vuosia ja tänä vuonna tein hänelle maatuskakortin. Kyseessä on siis äidinäitini, jotenka kortin symboliikka lienee ilmeinen. 


No niin, tytöt ja pojat. Tähän korttiin tarvitaan perustarvikkeiden lisäksi kaksi haaraniittiä ja kaksipuoleisia tarratyynyjä. Tyynyillä saadaan tuo alaosa sen verran irti korttipohjasta, että keskimmäisen maatuskan saa helposti sujautettua paikoilleen. Tarraa ei kannata laittaa ihan noihin ylänurkkiin asti, sillä toiseen reunaan tulee päälimmäinen niitti ja toiseen reunaan on jätettävä keskimammalle tilaa aueta.


keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Gentlemen, start your engines!


Aloitin joulukuussa uuden työn ja muutin uuteen asuntoon, joten en ehtinyt saada lahjoja valmiiksi ihan jouluaatoksi. Tai edes loppiaiseksi. Mutta jos ennen ensi joulua saisin ne annettua, niin olisin tyytyväinen. Poikasille tein tällaisen automaton malliin maalatun pituusmitan. Jokainen poika saa valita mieleisensä auton, ja sitten vain selkä seinää vasten. 


Tie on maalattu magneettimaalilla ja auton pohjaan on liimattu magneetti. Autot ovat normaaleja pikkuautoja pienempiä ja siis myös kevyempiä, joten ne pysyvät hyvin kiinni, vaikken löytänytkään supervahvoja magneetteja. Kaistat ovat kahden sentin pituisia ja niiden välit kolme senttiä. Lisäksi matkalla on satasen lätkä metrin kohdalla ja 120 km etäisyyskyltti 120 sentin korkeudella. En viitsinyt merkitä numeroita sen tarkemmin, koska eihän tämä mikään virallinen taulukko ole. Ja onhan "rivitalon ensimmäinen päivänkakkara" hauskempi pituus kuin kylmä ja kliininen 90,5 cm. 


Pähkäilin pitkään mille pohjalle tämän maalaan, mietin jo ihan peruslautaakin, mutta se oli miusta liian painava ja massiivisen oloinen. Lopulta keksin yhdistää kolme tavallista maalauspohjaa pitkäksi pötköksi.


Suvun vanhemmat jäsenet voivat mitata vastaantulijoiden kaistalla omaa kutistumistaan.