Naaman lämmitin

Leikkasin huovasta parran muotoisen kappaleen, johon ompelin kuminauhan. Neulahuovutin huopaan punertavan vaaleanruskeaa villaa.

Huovutettu kauluri

Tässäkin kaulurissa on sisällä tiukempi neulottu osa, joka lämmittää kaulaa, ja väljempi koristeellisempi ulkokerros, joka on tässä huovutettu. Neuloin tuon resoriosan jälkeen vielä vajaat kymmenen senttiä ainaoikeaa, johon huovutin kiinni tuon päälikerroksen. Huovutettu osa on aika korkea ja tarkoitus onkin että hartiat työntää sen vähän ryppyyn, jottei se näytä niskatuelta.

Stormtrooper-kalvosinnapit

Piirsin stormtrooperin kypärän mustalla tussilla valkoiselle kutistemuovin palalle ja lakkasin kutistetut lätkät useaan otteeseen.

Sakurahuivi

Neuloin niin leveän kaulaliinan että sitä voi käyttää myös shaalina. Huovutin siihen kirsikkapuun oksan.

R2-D2 -nokkamuki

Tein veljelleni lahjaksi R2-D2 -tölkinpitimen säilyketölkistä, joulupallon puolikkaasta, lipaston kahvoista ja muista pikkutarvikkeista. Innostuin nörttäämään oikein kunnolla ja päätin kirjoittaa käyttöohjeet Aurebeshiksi. Kuten ohjeista selviää, R2-D2:n niskassa on sarana, jotenka pään voi aukaista ja laittaa sisälle tölkin. Tuosta etupaneelin aukosta on tarkoitus laittaa pilli, ja koska tölkki on tuossa kulmassa, pillillä pystyy juomaan ihan viimeisenkin pisaran. Normaalistihan juomaa jää aina tilkka juomatta tölkin anatomian vuoksi. Lisäksi kahvat ovat puuta, mikä tarkoittaa että kädet ei lämmitä juomaa eikä juoma kylmetä käsiä. Jos tölkissä on muuta kuin limunaatia, voi olla tarpeellista että loppuillasta saa mukistaan tukevan otteen molemmilla käsillä; siksi kaksi kahvaa.

Ryppykauluri

Tämä kauluri on tehty niin, että siinä on reilu 15 senttinen kaks oikein kaks nurin neulottu kaulan myötäinen resoriosa, joka on kuvassa taitettu sisäpuolelle. Löysemmässä ulkokerroksessa on nelisenkymmentä senttiä ainaoikein-neulosta, joka vähän kapenee molempiin päihin. Lopuksi ompelin neljästä kohdasta kiristyslangat, mikä synnytti nuo poimut.

Pooh Wars

Miun mielestä miun kummipoika on jo sen ikäinen, että on aika tutustuttaa hänet elämän keskeisiin asioihin. Mutta koska hää on vasta 1,5-vuotias, on homma hoidettava pehmeästi, sadun keinoin. Tarkoitan elämän keskeisillä asioilla siis Tähtien sotaa.

Sain idean näihin Nalle Puhin kuvituksen tyyliin tehdyistä maalauksista James Hancelta, joka yhdistää lapsuudesta tuttuja satuhahmoja kulttileffoihin ja muuhun popkulttuuriin. Kiitos siis hänelle.

Leivosneulatyyny

Ompelin ja huovutin herkullisen ranteessa pidettävän neulatyynyn. Miulla ei ollut sitä saippuaa, jota olen aiemmin käyttänyt huovutuksessa, joten käytin mansikan ja vaniljan tuoksuista saippuaa, josta jäi hienoinen tuoksu leivokseen. Kiva että löysin vihdoin käyttöä noille pinkeille pitkille helmillekin.

Koristellut virkkuukoukut

Jotkut virkkuukoukut on niin siroja, että ainakin miun on vaikea saada niistä kunnon otetta. Tein Fimosta koukkuihin kunnon kädensijat ja nimesin nelosen koukun Liekiksi ja 2,5:n Orvokiksi, jotka on miusta mukavan nautamaiset nimet.

Tuo musta kelpais varmasti miespuolisille virkkaajille, ja ehkä se innostais pikkupojatkin rättikässän pariin. Tein liekin muovailemalla venytetyn pisaran, jonka litistin ja leikkasin siihen nuo sivulieskat kynsisaksilla, keltainen ja punainen kerros erikseen. Orvokin kädensija oli ekaks vähän löysä, joten kiersin massaa spiraalimaisesti koukun ympäri ja pyöritin tasaiseksi muovailualustaa vasten. Siitä syntyi nuo hienoiset poikkiraidat. Kun olin lisännyt kuviot, pyörttelin kahvoja alustalla vielä sileämmiksi, ettei kuviot tunnu hirveesti käteen ja häiritse virkkaamista.

Ruuvikalvosinnapit

Mikä olisikaan miehekkäämpää kuin kalvosinnapit, jotka on tehty ruuveista? Katkaisin niskasta isopäisimmän ruuvin, jonka löysin, tasoitin epätasaista leikkauspintaa vähän viilalla ja liimasin epoksiliimalla kalvosinnappipohjaan.

Origamimajat

Tarvitsin rasioita pieniä joululahjoja varten, ja tein tällaisia mökkejä näiden ohjeiden mukaan.

Hoidin kiinnityksen iskemällä reiät kattoon ja talon seinien yläreunaan.

Mökistä voi tehdä myös piparkakkutalon.

Kiinanruusu

Sekoitin valkoista, keltaista ja punaista villaa tähän persikanväriseen kiinanruusuun. Tärkkäsin tuon hedetökön sokerivedellä, jotta se pysyy pystyssä.

Kielokortti

Takakanteen on myös leikattu lehti muttei kukkavanaa. Lehtien tyvi on noin sentin päästä kortin keskitaitoksesta ja kärjet on liimattu yhteen.

Alkuainepakettikortit

Kirjoitin pakettikortteihin nimet jaksollisen järjestelmän ruuduilla. Ihan kaikkia nimiä ei voi kirjoittaa, esimerkiksi Katrin sijaan piti valita Catherine tai Kari.

Voikukkasormus

Kutistemuovista voi myös muotoilla vaikka sormuksia jos on tarpeeksi vikkelä. Kun muovin ottaa uunista, se on muutaman sekunnin ajan vielä muovailtavissa ja sen voi kääräistä esim. paksun tussin ympärille. Jos/kun muoto ei miellytä ensimmäisellä kerralla, muovin voi laittaa takaisin uuniin pariksi minuutiksi ja yrittää uudelleen. Käytin tässä huurteista kutistemuovia, jonka läpi näkyy "raakana" tarpeeksi hyvin että esim. kuvien jäljennys onnistuu. Paistettu muovi on maitolasimaista, vain heikosti läpikuultavaa, mutta siihen piirretyt kuvat näkyvät kyllä selvästi nurjallakin puolella. Huurremuovia voi siis käyttää kiiltävä tai mattapinta päällepäin.

Metallinen sudenkorento

Kaikki pitää säästää siltä varalta, että niistä keksii jotain askarreltavaa.

Linnunsyötti

Linnutkin ansaitsevat juhlavampaa ruokaa jouluna, ja mie teinkin niille oman pikku kuivakakun kookosrasvasta ja linnunsiemenistä. Oliskohan tuohon 15 sentin kakkuvuokaan mennyt nelisen desiä siemeniä ja 100 g rasvaa, joka tapauksessa niin että kaikki siemenet oli selvästi märkiä sulasta rasvasta ja sekoituskulhon pohjalla oli tilkkanen "vapaata" rasvaa. Annoin seoksen pikkusen jähmettyä ennen kuin lusikoin sen muottiin ettei kaikki sula rasva valu muotin pohjalle. Kakku jähmettyi ihan huoneenlämmössäkin muutamassa tunnissa. Kun tuli irrottamisen aika, kastoin vuoan nopeasti kuumaan veteen. Ja siis todellakin kannattaa ihan vaan dipata se veteen eikä antaa hautua, ettei rasva lähde taas sulamaan ja päälimmäiset siemenet rapisemaan.

Jos ajattelee tehdä näitä lahjaksi ja välttämättä haluaa paketoida kakun kauniisti sellofaaniin, niin kannattaa käyttää sidosaineena liivateliuosta ikävästi tuhrivan rasvan sijaan. Ostin eläinkaupasta pienen pussin papukaijaseosta, koska en tarvinnut mitään monen kilon säkkiä. Se oli myös nätimmän näköistä kuin tavalliset lintulautamixit, koska siinä oli jotain värillisiä vitamiini/hivenainerakeita joukossa. Toivottavasti tuommonen eksoottisempi ruoka maistuu meijän tinteille. Mut jos ilmanen ruoka ei kelpaa, ni sit ei voi mitään.

Suukkoleimasin

Olen viime aikoina kirjottanut paljon kirjeitä prinssi Williamille, jotta se harkitsisi minua vielä kerran. Huulet alkaa olla jo siinä kunnossa ettei kirjeiden sinetöiminen suudelmin enää oikein suju, joten tein suukkoleimasimen softiksesta. Tämä ei ainoastaan säästä huulinahkoja, vaan tästä pususta ei myöskään pysty jäljittämään lähettäjää DNA:n avulla.

Tuo vaahtokumi olikin aika hyvä materiaali tähän, koska siihen sai leikattua ohuempia viivoja kuin pyyhekumiin, eikä tekemiseen tarvittu kaiverrusvälineitä. Kumileimasimeen verrattuna softisleimasinta joutuu painamaan mustetyynyyn useamman kerran, jotta tuo huokoinen pinta värjäytyy kauttaaltaan, mutta leimausjälki on samanlaista ellei parempaakin, koska se ikään kuin imee liiat musteet sisäänsä. Tuo suukko onkin miusta paremman ja aidomman näkönen, kun mustekerros on suht ohut ja epätasainen.

Miulla ei ollut mitään hienoa puupalikkaa johon olisin nuo huulet liimannut, mutta löysin säilykepurkin kannen. Kannessa on keskellä se umpiopoksahdusrinkula, joka päästää hauskan äänen, kun leimasimen painaa pohjaan. Eli vinkiksi vaan, että tällä tavalla tehty naksuva leimasin varmasti uppoaa lapsiin, etenkin niihin, jotka tykkäävät leikkiä rosvojen ja poliisien sijaan byrokraattia.

A long time ago in a galaxy far far away...

Olisi ollut sääli tuhlata aikaa katsomalla tyhjän panttina Linnan juhlia, kun siinä samalla voi nysvätä jotain. Leikkelin tälläsen lumihiutaleen, jossa komeilevat Yoda ja Darth Vader.

Home sweet home

Innostuin taas näpertämään jotain ihan liian pientä. Tein valkoisesta kutistemuovista piparkakkutalon, jonka maalasin ennen kutistamista. Kun olin liimannut palat yhteen, tilkitsin saumat vielä valkoisella kohomaalilla. Harjakorkeus on noin 2,5 senttiä.

Kännykän uudet vaatteet

Aloin joku aika sitten kierrättää vanhaa kännykkääni ja tällänen siitä tuli. Käytin nahkatakin pehmeäksi kulunutta nahkaa, vanhoja kuluneita ruuveja ja kellon osia, kaikki kirpparilöytöjä. Halusin tehdä tän niin että sitä voi oikeasti käyttää, eli että näppäimet toimii ja takakannen saa auki SIM-korttia varten jne, mikä toi tietysti lisää haastetta ja estetiikka kärsi hieman. 

Jouduin lyhentämään ruuveja pulttisaksilla, jotka eivät jätä suoraa, tasaista pintaa vaan sellasen harjanteen, mistä johtuu että jotkut namikat asettuivat vähän vinoon kun liimasin ne siihen näppäinmattoon. Mutta näppäimistö kuitenkin toimii, vaikka joitain nappuloita joutuu pikkasen nitkuttamaankin.

Alla on kuva keskeneräisestä puhelimesta. Kännykkä näytti vähän alastomalta, ja etu- ja takakansien välinen sauma näkyi niin ikävästi, että päätin peittää sen tuolla koristelautasen ripustimen vieterillä. Jätin takapuolen yksinkertaisemmaksi, laitoin sinne koristeeksi vain leijonanpääniitin, jonka löysin Tallinnan Karnaluksista.

Piparimiehet

Suunnittelin alunperin kuuden piparkakku-ukon ketjua, joka olisi pongahtanut kaksipuoleisen kortin sisältä. Miulla oli käytössä melko ohutta paperia, joten ketju ei olisi voinut olla kovin leikelty jotta se olisi ollut tarpeeksi jämäkkä. Piparit olisi pitänyt ahtaa niin lähelle toisiaan mahdollisimman pienillä väliaukoilla, että ukkojen ulkonäkö olis miun mielestä kärsinyt. Tein siis tälläsiä kortteja.

Jäinen joulukuusi

Ilman salamaa

Salaman kanssa

Jos sattuu löytämään ison pyyhekumin, joka on liian kömpelö käytettäväksi alkuperäiseen tarkoitukseensa, siitä voi kaivertaa leimasimen. Kokeilin leimausta tummanvihreällä mustetyynyllä sekä askartelumaalilla. Molemmilla tuli kivaa jälkeä, musteella siistin tasaista kun taas maalista syntyi pieniä harjanteita, jotka muodosti semmosia havumaisia kuvioita.

Olin löytänyt aikoja sitten jostain poistomyyntilaarista tuubin kirkkaita lasikuulia (Rayher Glaskügelchen), jotka on ihan pyöreitä ja reiättömiä halkaisijaltaan 1mm palleroita, ei siis mitään helmiä. Levitin liimaa kuuselle ja ripottelin kuulia päälle, ja liiman kuivuttua kuusi näytti ihanan jäiseltä. Ilman salamaa otetussa kuvassa kuusi näyttää vähän puuroiselta ja salamakuvassa liian glitteriseltä, mutta todellisuudessa jälki on jotain siltä väliltä, sellainen hillitty luonnollisen näköinen pakkassään kimaltelu. Eli aikalailla tuon näköinen, miltä tuo kuulatuubi näyttää salamakuvassa.

Aion käyttää kuusileimasinta myös kirjekuoriin, mutta ne voisin tehdä jollain läpikuultavalla metallivärillä.

Joulutähtikortti

Käytin tähän joulutähtikorttiin kahden väristä punaista tuomaan syvyyseroja. Kuten huomaa, hyödynsin tässä myös rei'ittimen roskat. Noihin lehtiin voisi vielä painaa terällä ruodin ja suonet jos tämä malli tuntuu liian pelkistetyltä.

Joulupuu on nakerrettu

Alotin joulukorttien tekemisen normaalia myöhempää tänä vuonna, mutta tässä näitä nyt sitten olis. Taittelin paperisuikaleita haitarille ja liimasin ne kortin sisätaitokseen mudostamaan kolmiulotteisen joulukuusen.