Pajupäivitys

Kirjoitin pari viikkoa sitten, että otin muutaman koripajun pätkän veteen, jotta voin perustaa oman pajuplantaasin takapihalle. Niihin on ilmestynyt jo ihan kivat juuret ja tänä viikonloppuna ajattelin istuttaa ne. Joihinkin oli ilmestynyt jo silmujakin, jotka kyllä todennäkösesti paleltuu pakkasten tultua, mutta onneks noita kalikoita on sen verran, että ainakin joku selviää.

Ihmeperhe

Tässä kuvassa on veljeni perhe. Tuo pikkukaveri on miun kummipoika, joka on vasta reilun vuoden ikäinen, joten hää ei vielä oikein hallitse kunnon action-poseerausta.

Arkkiviholliseni

Jep. Puolille öin mie tätä väänsin kun en malttanu lopettaa. Mut oon aika tyytyväinen. Tässä on siis "rakas" siskoni ja hänen miehensä jos hyö oisivat sarjakuvapahiksia. Arvaatteko kumpi heistä tykkäsi nuorempana pukeutua liian pieneen tiikerihaalariin?

We don't need another hero

 Löysinpä kirjastosta Christopher Hartin hauskan kirjan How to draw comic book heroes and villains. Siinä käydään aika laajasti läpi sarjakuvahahmon luomisen vaiheet hiuskiehkuran piirtämisestä taistelukohtausten kuvaamiseen. Mie tein muutaman omakuvan eri tekniikoilla, joista ajattelin laittaa tänne tuon akvarelliversion. Puuvärikokeilusta tuli ihan OK mutta värin sai levittymään tasaisemmin maalaamalla. Tusseilla taas onnistuin pilaamaan yhden luonnoksen, jonka asennon hiomiseen oli mennyt monta tuntia. Ja kun heitin tussini nurkkaan, mielessä pyöri inhottavasti opettajani sanat: "Syy ei ole ikinä työkaluissa ja materiaaleissa, vaan tekijässä".

Pajutöitä

Askartelinpa tällä viikolla pajutöitä ja on kädetkin sen näköiset. Toivottavasti kukaan käsirasvan esittelijä ei pysäytä kaupassa. Yläkuvassa on vajaa 40-senttinen pallo tehtynä ihan siitä tavallisesta punaruskean vihertävästä kiiltopajusta, mitä tuolla ojissa kasvaa.

Pieni vati

Nuo tarjoiluvadit tai mitkä lie Mooses-vauvan kaislaveneet on tehty ihanan taipuisasta ja tavallista pajua vaaleammasta koripajusta, jota saatiin erään ihanan, nimettömäksi jääneen pariskunnan siirtolapuutarhapalstalta. Laitoin pari paksua pätkää tuota koripajua veteen lämpimään pariksi viikoksi tai kunnes niihin kasvaa juuret ja lykkään pihalle kasvamaan jos ehdin ennen kuin talvi tulee. Jos en ehdi, laitan ne ruukkuun kasvamaan talven yli, mutta joka tapauksessa ens kesänä saadaan väännellä ihan omaa pajua eikä tarvii käydä sitä mistään varastamassa.

Ison vadin loimet ovat vihreää energiapajua, joka on kyllä ihan raikkaan vihreää, mutta vähän jäykkää. Nuo vadithan mie tein niin, että iskin 6-7 loimipajua styroksin läpi kaaren muotoisesti niin että joka toinen on tyvi pää ja joka toinen latva itteeni kohti. Kiinnitin päät yhteen sukkahousun riekaleella ja aloin pujotella hieman ohuempia kudepajuja loimien välistä. Kudoin sitä kuin (veneen mallista) mattoa niin pitkälle kuin pystyin ja irrotin loimet styroksista, sidoin toisenkin päädyn kiinni ja jatkoin kutomista. Päät kiinnitin lopuksi japanilaisella solmulla, josta on lähikuva ihan viimeisenä.

Iso pajuvati

Japanilainen solmu

Omenakotelo

Jos pelkää, että opettajalle annettava omena kolhiintuu matkalla repussa, voi askarrella limsapulloista sille kotelon. Kahdesta sopivan mallisesta ja kokoisesta pullosta leikataan pohjat pois ja tehdään reunoihin reiät eteen ja taakse saranaa ja sulkumekanismia varten. Saranan tein niin, että pujotin vaan narua reikien läpi ja päät solmuun. Etupuolen kiinnitystä miettiessäni päädyin tamppiratkaisuun, koska vaikka reikien läpi kulkeva, rusetille solmittava naru olisi helppo tehdä ja ihan nättikin, olisi narun päät pujotettava joka kerta uudestaan reikien läpi. Tein Cernit-massasta madon, jonka kiinnitin huomaamattomalla narulla omenan pohjapuoleen ja jonka ympäri kannen lenkki pyöräytetään.

Koteloa voi tietysti käyttää muuhunkin kuin lahjusten kuljettamiseen. Esimerkiksi lahjarasiana tämä voisi olla myös ihan kiva, lahjan voi ensin kääräistä vaikka punaiseen lautasliinaan, että sisältö pysyy yllätyksenä.

Akvarelleja kukista

Mie joudun floristimestarin opinnoissani piirtämään/maalaamaan sata kasvia vähintään A4:n kokoiselle paperille. Halusin aloittaa urakan jo nyt ettei niiden piirtäminen ei jää viimeiseen iltaan, jotenka tässä on muutama harjoitus. En raaskinut piirtää "harjotussuttuja" kokonaiselle akvarellipaperiarkille, mikä tarkoittaa, että näistä tuli kirjekuoreen mahtuvia ja tod.näk. nämä lähtee lähiaikoina merkkipäiviään viettäville sukulaisille.

Tuon vanamon nimikyltin kiinnitin 3D-tarratyynyillä, mutta kyltin kaunis varjo ei näy tuossa salamalla otetussa kuvassa. Nuo kuvat jäi tällä kertaa valitettavasti vähän sumusiksi, kun miun kuvankäsittelyohjelma rupes temppuilemaan.

Karkkipallo

Näin jossain askartelublogissa kauan aikaa sitten miten joku oli päällystänyt styroksipalloja kuivatuilla pavuilla ja asetellut ne kauniisti tyylikkäälle vadille. En löytänyt lähikaupasta haluamiani pilkullisia papuja joten ostin pari pussia karkkipapuja. Tuollaseen 11 cm palloon meni viisi karkkia vajaa kaksi 250 gramman pussia Rainbow'n Jelly beans-karkkeja (oikeat, alkuperäiset Jellybeansit olisivat olleet askarteluun turhan kalliita). Tuohon palloonhan voisi iskeä kepin ikään kuin puunrungoksi ja liimata kepin toisen pään ruukkuun jos haluisi tehdä tuoksuvan karkkipuun.

Onnittelukortti hääparille II

Tässä toisessa kortissa menikin sitten vähän enemmän aikaa. Pop up -tekniikalla kiinnitetty morsiuspari vannoo vihkivalojaan tuollasella pikku korokkeella, jonka edessä on kukkapylväät. Kuten alakuvassa näkyy, "seinätaitokseen" on leikattu lovet, lovetut osat vedetty sisään päin ja hääpari on liimattu niihin. Pylväät taas on kiinnitetty suoraan rappuseen ja lopuksi "kappeli" on liimattu korttipohjaan.

Onnittelukortti morsiusparille

Sain toimeksiannoksi tehdä onnittelukortin naimisiin menevälle serkulleni. Tein pari vaihtoehtoa, joista lahjan antaja voi valita mieleisensä. Tässä on ensimmäinen malli, joka on hyvin pelkistetty leikkaa-liimaa -kortti, joka aukeaa keskeltä.