Tekstiriipus kutistemuovista

Jos haluaa päästä oikein helpolla korun tekemisessä, niin tässä ois yks vaihtoehto. Kirjoitin kutistemuoville värssyn pätkän mustalla permanent-tussilla, iskin reiät, heitin uuniin ja pujotin koruvaijeriin. Vedenpitävällä tussillahan voi myös vaikka piirrellä muoviin kukkia tai muita kuvioita.

Musta joutsen

Ostin Sinellissä käydessäni myös kutistemuoveja; mustaa, valkoista ja huurteisen läpikuultavaa. Tämä musta joutsen on maalattu valkoiselle muoville ja käytin sen tekemiseen akryylivärejä, joita voi ohentaa vedellä, mutta jotka kuivuvat vedenkestäväksi. Kutistemuovin sanotaan kutistuvan uunissa seitsemän kertaa pienemmäksi, mutta ainakin tää lätkä pieneni 9 sentistä 3,5:een. Muovin surkastuessa värit tiivistyy ja kirkastuu, niin ku tuosta kermanvärisestä taustasta näkee, eli oisin voinut lantrata maaleja vieläkin enemmän.

Kehysriipus

Ostin joskus kauan sitten Inkssentialsin Memory frames -kehyksiä, joidenka väliin voi laittaa vaikka valokuvia, kuivattuja kukkia ym. En vaan ollut tajunnut että siinä pakkauksessa on vaan ne kehykset, ja lasit pitää ostaa erikseen. Nyt sitten löysin vihdoin noita laseja Helsingin keskustan Sinellin korupuolelta. Taustalle mie leikkasin käämikoneen kaavakuvan vanhasta tietosanakirjasta, jonka päälle liimasin kellon osia. Ne kiiltelee kivasti vanhan kellastuneen paperin päällä, tosin ei tässä kuvassa. Tämän 2,5cm kertaa 7,5cm kehyksen väri on antiikkikupari, muita värejä on kromi ja musta patina.

Ja muuten; miulla on eilisestä lähtien ollut floristin paperit taskussa. Ja juhannuksen jälkeen aloitan sitten mestarifloristin opinnot.

Synttärikortti

Viime aikoina on ollut vähän kiire valmistua, jotenka askartelut on jääneet vähemmälle. Mutta kummipojan 1-vuotissynttärit lähestyvät ja ainakin kortti oli tehtävä ite. Tein sen tälläsellä vetomekanismilla, joka muuttaa kuvan. Päälikuvaan on leikattu pystysuorat viillot ja alakuvassa viillot on noin 10 astetta vinossa, minkä ansiosta kuvat liukuvat toistensa päälle. Tätä piti hioa jonkin aikaa, jotta sain kuvat vaihtumaan töksähtelemättä.

Ohjeet tähän tekniikkaan löytyy Clive Stevensin kirjasta Paperitaidekoulu.

Lusikkarannekoru

Liimasin lusikkakukan ja lehden shampoopullosta tehtyyn rannekkeeseen. Alapuolella on nyörikiinnitys, jolla korun saa säädettyä ranteeseen sopivaksi.

Mikki Hiiri -kello

Miun on jo pari vuotta tehny mieli askarrella jotain steampunk-henkistä eli ikään kuin sellaista 1800-luvun sci-fiä, jossa käytetään paljon messinkiä ja kellokoneistoja ynnä muuta. Eli edistynyttä teknologiaa, jossa hyödynnetään höyryvoimaa mikrosirujen ja muiden nykyajan hapatusten sijaan. Nyt ajattelin ottaa härkää sarvista ja ostin kirpparilta muutaman halvan kellon, joiden kanssa harjoittelin kellon avaamista ja koneiston osien irrottamista ehjänä. Näissä nykyajan halpiskellojen koneistoissa on melkein enemmän muovisia osia kuin metallisia, joten niitä ei voi käyttää varsinaisiin steampunk-projekteihin, mutta en raaskinut heittää niitä poiskaan.

Kun koneiston ottaa pois, kellon kuorten sisään jää muutaman millin syvyinen tila, johon voi laittaa kaikkea pientä kivaa, kuten prässättyjä kukkia, bling-blingiä, ötököitä tai rakentaa vaikka pienoismaiseman esimerkiksi paperista 3D-korttien tekniikalla. Rannekkeen voisi myös poistaa ja tehdä kellon kotelosta riipus. Mie päätin kuitenkin tehdä tästä ekasta kellosta ihan "perinteisen" Mikki Hiiri -rannekellon käyttämällä niitä ylimääräisiä muovisia rataksia.

Vinkki niille jotka haluavat avata rannekellon: Seuraa tarkasti kellon taustalevyn saumaa, jossain kohtaa pitäisi näkyä pienen pieni lovi tai syvennys. Laita tähän loveen pikkuinen kellosepän ruuvimeisseli tai veitsen terä ja kampea sillä levy irti. Koneisto irtoaa kunhan saa kellon nupin ensin irti ja se onkin yleensä aika tiukassa. Nokkapihdit ovat liian kömpelöt sen irrottamiseen, mutta leikkureiden terät ovat tarpeeksi kapeat, että niillä saa nupin kaulasta otteen. Nuppi on kuitenkin terästä tai jotain muuta tiukkaa tavaraa, ettei se mene poikki leikkureiden leukojen välissä.

Korujen kierrätystä

Teki mieli uusia koruja, ja hetken säästöpossua hölskyteltyäni käännyin korulippaani (lue: minigrip-pussi) puoleen kattomaan voisko miun vanhoista koruista työstää mitään. Löysin siskoni tekemän hopealusikan pesän, johon yhdistin Virosta ostamani meripihkariipuksen. Alakuvassa on äitin askartelema hopeinen ranneketju, jonka silmukoita lonkotin pihdeillä auki ja pujotin pienet pyöreät kiviriipukset kiinni. Miun korvien reiät on kasvaneet umpeen, eli miulla ei ollut enää käyttöä noille suorakulmaisille meripihkakorviksille, jotka taisivat olla matkamuisto Latviasta. Käänsin korvisten piikit varovasti pihdeillä lenkeiksi ja lisäsin nekin ketjuun.

Lusikoiden taivuttelua

Mistä mahtaa olla tämä kukkanen tehty? No kertakäyttölusikoista tietenkin. Sulattelin lusikan pesää kynttilän liekissä ja varoin polttamasta tai tummentamasta valkoista pintaa. Kun pesä oli oikean muotoinen leikkasin varren poikki ja sulatin kantaa, että sain terälehden tarttumaan toisiin. Töräytin lopuksi vielä liimaa pohjaan, että kukka pysyy varmasti koossa.

Tää on ihan kiva askarteluvinkki vaikka ensi kesäksi. Kun mökkielämä alkaa tympimään, voi tehdä taidetta käytetyistä aterimista. Eikä tässä tarvita edes sähköä, lusikat ja kynttilä riittävät! Tein tämän teelusikoista ja ajattelin seuraavaksi kokeilla ruokalusikoita. Tuossa kukassa on tosi upee posliinipinta ja tää ois ihana vaikka sellasen Lumikin värisen ihmisen hiuspannassa. Voisihan tuon tietysti spraymaalata toisen väriseksikin tai käyttää värillisiä lusikoita jos sellasia löytää.

Päivitys: Tein ruusun ruokalusikoista, kuten alakuvasta näkyy. Isot lusikat oli vähän hitaampia sulattaa, koska ne oli sen verran paksumpia. Mutta ihan kiva siitä tuli.

Punainen huopadaalia

Tässä kukassa on nappi keskustana. Halkaisija on noin kymmenen senttiä ja jos tekee noiden ohjeiden mukaan, niin yksi A4-kokoinen arkki huopaa riittää yhteen kukkaan plus sitten taustan vihreä huopa.

Huopadaaliat

Näin täällä ohjeen huopadaalian tekemisestä äitienpäiväksi. Muutin mallia hiukan, ja kokosin sinisen kukan liimaamalla ja keltaisen ompelemalla, koska miulla ei ollut tekstiililiimaa. Takapuolella on rintakoruneula ja pieni tasku viestiä varten.