Karkinhalaajat

Ystävänpäivä houkuttelee talvehtivatkin askartelijat koloistaan tekemään vähintään ne kortit. Yhdistin kortit ja karkit laittamalla pikkuelukat halaamaan suklaasydämiä. Kaavat halieläimiin poimin Lia Griffithin sivuilta, mutta koska ne olivat yksinään melko pieniä, liimasin elukat vielä korttipohjalle. Sydämen pysyvyys elukan otteessa on varmistettu vielä karkin takapuolelta pienellä tyynyllä kaksipuoleista teippiä.

Koirankorvilla

Työ- ja opiskelukiireet hellittivät hetkeksi ja tuli taas aikaa askarrella. Tein veljenpojalleni synttärikortin, jossa koira nostaa korvat silmiensä edestä, kun sen kielestä nykäisee. Tämä malli on mukailtu mmmcraftsin kortista, ja heidän sivulta löytyy myös tulostettavat kaavat ja ohjeet, joiden pohjalta voi tehdä omannäköisensä koiran.

Tikusta asiaa

 Jouduin  Pääsin tällä viikolla ex tempore -lastenvahdiksi enkä halunnut mennä kylään tyhjin käsin. Onneksi miulla oli takataskussa eli yhdessä Pinterestin taulussa askarteluideoita lasten viihdyttämiseen. Tein pienen katapultin ja huuliharpun puulastoista, mutta näihin voi hyvin käyttää myös tavallisia jätskitikkuja.

Pinosin tikun puolikkaita kiilaksi katapulttiin, ja käytin kiinnitykseen kuminauhoja. Liimasin päälimmäisen lastun toiseen päähän tulitikuista reunat, jottei ammus valu pois ennen laukaisua.

Yhden nuotin huuliharppu päästää samanlaisen äänen kuin ruohonkorsi tai lehti peukaloiden välissä. Pojille sain myytyä sen sellaisen pienen tai keskisuuren dinosauruksen ääntelynä. Kangasnauhan kireyttä ja puulastuja erillään pitävien tulitikun pätkien paikkoja muuttamalla saa luotua vähän erilaisen äänen. Miun mielestä ääni lähti helpoiten, kun laittaa tulitikut eri puolille nauhaa. 

Dinosauruksen munia

Nämä kierrätysmunakupit on tarkoitettu virpojien oheispalkaksi. Pienemmät dinot tein vessapaperirullista ja T-rex on talouspaperirullasta, sillä sen tukihäntä ja toiseen suuntaan kasvava kaula vaati pidemmän palan kartonkia. Tietysti kupeista voi tehdä muitakin eläimiä, mutta kun puput eikä oikein ne kukotkaan varsinaisesti muni, niin ajattelin että tällainen pääsiäisdinosaurus menisi munivana otuksena paremmin läpi.

Käytin estetiikan vuoksi kuvauksessa tavallisia munia kirjavakääreisten suklaamunien sijaan. Nuo munat oli sellaista pienehköä keskikokoa, joten normaali suklaamuna jää vähän ylemmäs vessapaperirullassa. Jos aikoo pröystäillä ja lahjoa Mignoneilla, niin silloin kannattaa liimata paperisuikale riippusiltamaisesti kupin sisälle estämään pienen munan valahtamista rullan läpi.

Dinosauruskortti

Ihmisiä on kahdenlaisia; on niitä, joiden lempidinosaurus on triceratops, ja niitä, joiden lemppari on joku muu tai jotka eivät ole valinneet suosikkiaan. Viikoloppuna synttäreitään viettänyt veljenpoikani kuuluu tuohon edelliseen ihmisryhmään.

Haikortti

Tein veljenpojilleni tällaisen kitaansa aukovan ystävänpäivähain. Ymmärsin siitä tavasta, jolla hyö myöhemmin esitteli saamaansa korttia miulle, että se oli heille mieleinen.

Supertikkari

Ystävänpäivään kuuluu suklaasydämet sun muut, mutta mie tiedän muutaman pojan, jotka arvostavat supersankareita enemmän kuin pusuttelevia pupuja ja sydänkoristeita. Puin heitä varten tikkarit Batmanin naamioon ja viittaan. 

Lego-tulivuori

Veljeni sai tutustuttaa poikansa kemian ihmeisiin tällaisella dinosaurussaarella. Vuoren sisällä on parin desin muovipullo, joka kaadetaan melkein täyteen lämmintä vettä, ja veteen lisätään pisara käsitiskiainetta parantamaan vaahdon rakennetta. Pulloon lisätään pari lusikallista ruokasoodaa ja kun päälle kaadetaan lopuksi etikkaa, tulivuoren kraaterista alkaa pursuta "laavaa", joka virtaa laaksoon. Vaahtoa saadaan lisää kaatamalla vielä vuoroin soodaa ja etikkaa. Kun tuohon leikkiin on kyllästytty, legot voi pestä ja ottaa muihin rakennusprojekteihin.

Tätä oli kyllä tosi kiva rakentaa, ehkä siksikin, kun ei ollut ketään omimassa hyviä paloja. Ostin sellaisen luovan rakennuskuution, ja se oli kuin mitotettu tätä varten, sillä jäljelle jääneet palat eivät edes täyttäneet litran minigrip-pussia. Vuoren takapuoli onkin sitten hyvin vaaleanpunaisen ja valkoisen kirjava. Tulivuoren sisällä on myös aika paljon palasia muodostamassa tukirakenteita, jotka pitävät pullon paikoillaan. 

Sukkahenkilö

Tämä otus esittää siskoani ahtautuneena lasten tiikeripukuun. Se syntyi naamapalaa lukuun ottamatta yhdestä sukasta, ja miusta sen varpaista tuli aika söpöt. 

Sukkamutantti

Tämä sukkaelukka on hyvä lemmikki. Sillä on kaksi päätä, kaksi persoonallisuutta eikä sitä tarvitse käydä kakittamassa. 

Turtlesit

Joulupukki toi Tupulle, Hupulle ja Lupulle Turtlesien naamiot, reppuhihnoilla varustetut kilvet ja aseet. Kilvet ovat pehmeää fleeceä ja kuva otettu salamalla kiitos joulukuun olemattoman päivänvalon, joten kilven kuviota ei näe kunnolla, mutta se on hyvin autenttisen kilpikonnamainen. Etuvasemmalla olevan kilven tein irtopalasista omalla kaavallani, mutta se oli aika vaikea ommella. Etsin netistä helpomman kaavan, jolla kilpikonnamainen kuvio ommeltiin soikeaan yhtenäiseen palaan, jonka reunoista oli leikattu pois kapeat siivut, jotta kilvestä tuli kupera. Nöyrä mielipiteeni on, että miun tavallani kilvestä tuli paremman mallinen. 

Naamiot on tehty huovasta ja leveästä kuminauhasta. Toinen puoli on värillinen, toinen musta, jotta näitä voi käyttää myös rosvo- tai pesukarhuleikeissä. Vaarattoman pehmeät aseet tein mustasta 6 mm paksuisesta softiksesta, jota ostin Tukholman Panduro Hobby -kaupasta. Paluumatkalla löysin Helsingin Hobbypointista lisää samanlaista paksua vaahtokumia valkoisena, mutta se muovikassi jäi valitettavasti junaan. Terät maalasin hopeiseksi akryylimaalilla. Donatellon bo-sauvan liimasin kokoon jämäpalasista ja päällystin mustalla erkalla ja violetilla huovalla. 

Softiksen liimaaminen on aina ongelmallista. Mikään ei hitsaa osia kunnolla kiinni, mutta kun kokeilin tässä useampia liimoja, parhaimmiksi osoittautui Pattexin No More Nails, jolla liimasin bo-sauvan osat yhteen, ja Scotchin Gel Glue, jolla liimasin huopasuikaleet softikseen. Uhulla on myös Soft-liimaa pehmeille huokoisille materiaaleille, jota voisi kokeilla, mutta miulla ei sitä nyt ollut.

Legojoulukortti

Legokuusen mallin löysin täältä, ja lisäsin puun juurelle joulupukin ja pari lahjapakettia. Paketteihin sain legonypylät liimamalla niihin rei'ittimen leikkaamia pyörylöitä.

Karhunpojan karkelot

Veljeni nuorimman poikasen kaksivuotissynttäreiden kunniaksi laitoin metsän eläimet tanssimaan juhannussalon ympärille. Kuten monet mestarimaalarit, mie maalasin itseni tuohon tauluun. Mie olen mäyrä, tuo eläimistä uljain. Katsokaa nyt noita muuvseja!

Iloinen ananas

Iloisen pikku ananaksen lehtitupsu on tehty samalla mallilla kuin lootus pari pykälää alempana. Itse hedelmäosaan sain mallin yhdestä avaruusaiheisesta pop up -kirjasta, jossa planeetta oli taiteltu pyöreästä palasta. Pyörylään leikataan pienet lovet ja se taitellaan tuoltappaa, että litistettynä pala näyttää pitsasiivulta, josta syöty pois mehevä keskusta.

Merirosvoseikkailu taskukoossa

Miun isosiskolla oli soittorasia, jossa joutsenpari tai tanssipari tai balleriina liikkui peilipinnan päällä. Vaikken ihan tarkalleen muistakaan mitkä oliot siinä tanssivat, muistan sen mekanismin peilin alla eli soittokoneistoon yhdistetyn liikkuvan varren, jonka päässä oli magneetti. Tässä on sovellettu samaa ideaa, eli klemmarin ympärille rakennettua merirosvolaivaa ohjaillaan pohjan läpi magneetilla. Uloimman saaren vuoressa on luola, jossa on vanha aarrekätkö, mutta saarelle päästäkseen on varottava merivirtojen pyörteitä, kareja ja merihirviöitä. Sisemmällä saarella olevaan lymypaikkaan on päästävä ilman, että mantereella asuvat huomaavat.

Tein laivan suoristamalla klemmarin isomman lenkin, josta sain maston. Liimasin magneettiin paperin palasta kädensijan, jotta sitä on helpompi liikutella. Tein tämän tulitikkuaskiin, mutta pieni peltirasiakin toimii mainiosti, sillä siinä magneetti pysyy kiinni vaikkei toisella puolella olisikaan vastakappaletta.

Tulitikkuteatteri esittää: Punahilkka

Tein taskuun mahtuvan satuteatterin tulitikkurasiasta. Taustalla oleva maisema vaihtuu kohtausten mukaan kodista metsään ja mummon mökkiin. Silmukalla olevan kulissin sauma näkyy tuossa alemmassa kuvassa Punahilkan ja oven välissä. Sain kaikki kolme kohtauspaikkaa mahtumaan taustanauhalle, kun yhdistin Punahilkan kodin ja mummon mökin.

Kulissinauha kannattaa kiinnittää askin pohjaan aika löysälle loopille, jotta sillä olisi tarpeeksi tilaa liikkua. Askin sisäpuolelle juuri ennen lovea voi liimata pyöreästä pinnasta halkaistut kynnykset auttamaan nauhaa kurvaamaan vähän sulavammin. Takapuolelle samanlaisia kynnyksiä ei kuitenkaan kannata laittaa jos haluaa kannen mahtumaan kiinni. 

Vähän vielä mittasuhteista. Tuo aski on siis vähän isompi, erikoispitkien tikkujen aski, ja nukkejen tikut vähän normaalia jätskitikkua kapeampia.

Loppu.

Boop!

Neljäs ja viimeinen osa avaruustauluista.

Jalkapallokortti

Jalkapallohuumassa tein pop up -kortin eräälle nuorelle herralle. Maalivahti näyttää määrätietoiselta, mutta pallo taitaa silti sujahtaa verkkoon.

Ukkoon tehdään laaksotaitokset (v:n mallinen taitos) nilkkoihin ja ristiin olalta vyötärölle. Harjataitokset eli ^ tehdään vyötärölle ja käsivarsien halki. Käsivarsitaitos tehdään asteen tai pari vinoon jotta kädet menevät limittäin, kun kortti suljetaan. 

Pallo kaartuu maaliin haaraniitin avulla. Vahvistin vipua liimaamalla toisen kerroksen päälle joten haarat eivät näy takapuolella, mutta pienen kohouman tuossa 3/4 kohdalla vipua erottaa. 

Lisää avaruutta

Aloitin viime kesänä maalaamaan kummipojalleni avaruustauluja (täällä ja täällä), ja piti melkein vuosi odotella, että löysin inspraatiota viedä urakka loppuun. Tällä kertaa astronautti on menossa visiitille yksinäisen majakanvartijan luo.

Luomuyllätysmuna

Jotkut ovat saattaneet herätä palmusunnuntaina siihen, että suklaamunat ovat hävinneet jemmastaan. Jos tietää virpojien olevan tulossa ennen kuin ehtii kauppaan, tyhjäksi puhalletuista munankuorista voi askarrella kotikutoisia yllätysmunia. Tyhjennettyyn, pestyyn ja kuivattuun munankuoreen voi sujauttaa tyhjennysreiästä tiukasti rullatun pääsiäistervehdyksen, kuvan tai vaikka velkakirjan, jolla sitoudutaan maksamaan suklaavelat suotuisampana ajankohtana. Reiät sinetoidaan vaikkapa pääsiäisaiheisilla tarroilla, jos sellaisia löytyy, tai jos koko projekti oli viime hetken idea, liimat ja erilaiset askartelumassatkin käy. Itse käytin valkoista tahnamaista No More Nails -liimaa, se kun näyttää olevan miun vastaus kaikkeen.

Jos arkkivihollisenne asuu naapurustossa, kuoria voi täyttää glitterillä ja antaa sitten nämä munat siihen huusholliin, kunhan muistaa ohjeistaa lapsia avaamaan munat vasta kotona, mielellään olkkarin hienolla villalankamatolla. #evilgenius