torstai 16. toukokuuta 2013

Kutistemuovitutkielma

Tein kokeiluja mihin kaikkeen kuitstemuovi venyy ja miten eri tekniikat ja materiaalit sen kanssa käyttäytyvät. Ylemmässä kuvassa on kaksiosainen kukkarintaneula, jonka väritin akvarellikynillä. Alempi kukka on muuten ihan tasainen, mutta käänsin terälehtien reunoja vähän ylöspäin. Päälimmäinen pala on laakean suppilomainen. Tein sen kuusilehtisestä kukasta, josta leikkasin yhden terälehden pois.

Alla on sormus, johon käytin pitsileimasinta. Miulla ei ole pysyviä alkoholipohjaisia musteita, joten päätin kokeilla tavallista leimasintyynyä. Harjoituspalanen onnistui paremmin kuin tämä varsinainen, koska tätä painaessani miulla oli liikaa mustetta leimasimessa, ja kutistamisen jälkeen liiat imeytymättömät musteet tuhriutuivat. Suoralle harjoituspalalle pystyin levittämään lakan suojaamaan vesiliukoista mustetta eikä muste lähtenyt leviämään, koska leimausjälki oli tarpeeksi kuiva.


Olin kuullut, että polystyreeni eli muovi, jonka kierrätysmerkki on numero 6, kävisi myös kutistamiseen. Ostin osittain sitä varten ja osittain herkullisia sienipihvejä varten rasian portobello-sieniä, jotka tulivat tuohon 6-muoviin pakattuna. Kokeilin sekä läpinäkyvää kantta että mustaa pohjamuovia, mutta jouduin kyllä pettymään. Palaset kutistuivat ehkä millin tai pari enkä oikein osaa sanoa varmuudella paksuuntuivatko ne yhtään. Kuviot eivät lähteneet kipristelemään kuin oikea kutistemuovi, ne vain sulivat ja menivät vähän kasaan. Kun otin kuuman palasen pelliltä, se venyi muodottomaksi ja jämähti sitten siihen epämääräiseen muotoon. Mutta tulipahan kokeiltua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti