Jos juhannuksena on vaarassa väsähtää ennen kuin ehtii kerätä seitsemän kukkaa tyynyn alle, voi tulevan sulhasen näkemisen varmistaa tällaisella rannekkeella. Sitten voi rauhassa laittaa kämmenet tyynyksi ja "ihan pikkusen levätä" niityllä tai pöydän alla.
Kukat piirsin ohuella mustalla tussilla ja vesiväreillä valkoiselle kutistemuoville. Nuukana tyttönä käytin pieleen piirretyt laatat uudelleen, pyyhin vain permanent-tussin pois liuottimen kanssa. Liuotin teki kutistemuoville sen tempun, että vesiväri ei meinannut tarttua enää, joten jouduin käyttämään vahvemmin väriä ja vähemmän vettä. Siitä seurasi taas se, että kutistamisen aikana entisestään tiivistyneet värit eivät enää ole kovin herkän akvarellimaiset.
Palaset olivat alun perin 5cm X 5cm ja siitä tuli miun raamikkaaseen ranteeseen ihan sopivan mittainen koru, joka pysyy ranteessa eikä valahda kämmenen päälle. Lukkoa näprätessä tosin puoli senttiä ylimääräistä ei olisi pahitteeksi. Jos olisin ensin käynyt prosessin päässäni läpi alusta loppuun, olisin tajunnut, että laitimmaisten laattojen ulkoreunoihin ei tarvita kuin yhdet reiät lukkoa varten.
Kaikkia muovin kutistajia suosittelen muuten tekemään mittatikun jämämuovinpalasta. Mie tein tuollaisen alkujaan kymmenen sentin viivoittimen, joka kutistui neljään puoleen senttiin. Jos mie nyt tarvitsen vaikkapa valmiiseen kehykseen sopivan palan, voin mitata kehyksen tällä pikkuviivoittimella ja saan suoraan sen senttiluvun, jonka mittainen raaka pala miun on leikattava.
Hieno koru ja idea. Kiva, kun laitat kutistemuovivinkkejä. Itsellä odottelee muovi vielä käyttöä jemmassa. En ole ennen kokeillut, joten en tiedä miten homma onnistuu.
VastaaPoistaMukavaa kesän jatkoa!