Paperisia luonnonkukkia

Tällä kertaa kokeilin herkkien luonnonkukkien tekoa. Kielosta tuli aidomman näköinen mitä odotin. Palan kuusi kärkeä eivät ole ihan terävintä siksakkia, vaan ne ovat hieman pullistuneet. Käytin värikynää apuna palan liimaamisessa renkaaksi ja suljin kellon toisen pään siveltimen pyöreää päätä vasten. 

Harakankello

Päivänkakkaroita, astereita, kehäkukkia, päivänhattuja ja muita mykerökukkaisia kukkia voi tehdä kierittämällä paperista tai paperimassasta muotoillun mykerön ympärille hapsutettua paperisuikaletta. Suikaleen ei tarvitse olla kaareva niin kuin tuossa kuvassa, mie käytin taas suodatinpusseja. Leikkaaminen käy helpoiten, kun taittelee paperin moninkerroin ja pyöristää terälehtien kärjet ennen hapsuttamista.

Jaloleinikki

Jotkut ennusteet ovat lupailleet ensi kesästä helteistä, mikä tietää harmaita hiuksia hääkukkia valitseville. Jos haluaa olla varma, ettei kukat väsähdä kesken juhlien, voi kokoontua kaason tai polttariporukan kanssa pyörittelemään suodatinpusseista leinikkejä. Eri vaaleanpunaisen sävyisistä leinikeistä syntyy kaunis pyöreä morsiuskimppu, jonka voi tehdä valmiiksi vaikka kuukausia ennen. Värjäämisessä pitää kuitenkin muistaa käyttää vedenpitäviä värejä siltä varalta että juhlapäivänä sataa. 

Tässä ohjeessa ei pelleillä kymmenien hieman eri muotoisten terälehtien kanssa, vaan kaikki on leikattu kahden euron kolikko mallina. Sisimmät terälehdet ovat vihertävän keltaisia, välissä on kerros tai pari sitruunankeltaista ja uloimpana on lämpimämpää keltaista. Terälehdet kerätään rautalankavarteen kiinnitetyn valmiin paperimassapallon ympärille, tai niin kuin mie olen tässä tehnyt, palleron voi muovata itse kreppi- tai vaikkapa vessapaperista, ja kiinnittää  paperikerrokset laimennetulla erikeepperillä. 

Pallon päälle liimasin pienen jämäpalan vihertävän keltaista paperia, jota maalasin vielä vähän vihreämmäksi. Pyörittelin terälehtiä kuppimaiseksi pehmeällä alustalla,  ja leikkasin niihin loven, jonka liimasin kiinni lomittain. Sisimpiin terälehtiin levitin erikeepperiviivan keskelle pystysuuntaan, ja kiinnitin ne niin että alue terälehden keskiosasta yläreunaan ottaa palloon kiinni. Näin sisin kerros tulee sopivan suppuun.  Uloimpiin laitoin liiman poikittain tyvipuoleen, jotta terälehdet vaikuttavat irtonaisemmilta ja kukka avoinaiselta. Kun kukkaa kasvattaa terälehdillä enemmän sivusuuntaan kuin alaspäin sisuspallon pintaa pitkin, siitä tulee aidomman näköinen eli hieman litteä eikä ihan pallonpyöreä. Näin tehtäessä sisuspallo ei mene pohjasta täysin piiloon, joten jos haluaa oikein siistin lopputuloksen, aukon voi liimata umpeen verholehdillä. 

Tuoksuherne

Seuraavaksi esittelyvuorossa on tuoksuherne. 

Nuppuja

Auki puhjenneita kukkia

Omenankukkia

Tässä on ohje kaikille miun kaltaisille, jotka olisivat lapsena halunneet kukkivia omenapuun oksia maljakkoon, mutta joutuivat tukahduttamaan kauneuden kaipuunsa käytännöllisyyden vuoksi. 

 

Omenapuun oksassa avoinaiset kukat ja nuput muodostavat lehtien ympäröimiä terttuja. Kukkien näpräämisessä meni jokunen tovi, minkä vuoksi oikasin lehtien tekemisessä leikkaamalla ne leikkurilla. Tästä johtuen lehdet eivät ole ihan aidon näköisiä, mutta eiväthän ne tässä olekaan pääosassa.

1. Kerin ohutta narua liimaputkilon ympärille, ja sain siitä sopivan mittaiset heteet kahteen kukkaan. 

2. Lankani oli aika pehmeää, joten jämäköitin sitä maalaamalla sen luonnonvalkealla askartelumaalilla. Leikkasin heteet sopivan mittaisiksi, erottelin toisiinsa liimautuneet pätkät erilleen ja dippasin päät keltaiseen maaliin. Jos haluaa oikein isot siitepölypallerot, voi päät dipata useamman kerran.

3. Suodatinpussipaperista leikatut terälehdet pyöritin kuppimaisiksi pallokärjellä pehmeää alustaa vasten.

4. Liimasin terälehdet kärjistään kiinni tähden muotoiseen verholehtipalaan niin, että ne asettuvat vihreiden sakaroiden väliin. 

5. Puhkaisin keskelle reiän naskalilla ja pujotin ruskealla florateipillä päällystetyn varren siitä läpi. Puristin kukan keskustan pohjalle liimaa, johon hedelankojen tyvet tarttuivat kiinni.

Nuppuja varten liukuvärjäsin terälehtiä vaaleanpunaisiksi tarttumalla leveään päähän pinseteillä ja kastamalla terälehti ensin kokonaan veteen ja sitten dippaamalla terävä kärki vedellä ohennettuun askartelumaaliin. Liimasin varteen pyöristeyt terälehdet reilulla turauksella kuumaliimaa ensin kaksi vastakkain, ja sitten kolme ulommalle kehälle. Lopuksi piilotin terälehtien tyvet vihreän verholehtipalasen alle.

Paperiruusun tekeminen kuvioleikkurilla

Jos omistaa kuvioleikkurin, joka leikkaa piparkakun mallisia paloja, voi tehdä vähällä vaivalla ison satsin paperiruusuja. Ilman leikkuriakin selviää jos omistaa piparkakkumuotin. Sen avulla voi piirtää ääriviivat tai jos haluaa päästä nopeammin, voi muotin reunat painaa sopivan väriseen leimasintyynyyn ja leimata ääriviivat paperiin. 

Piparkakkuun leikataan syvät halkiot ja reunoja taivutellaan rullalle. Varsi liimataan kuumaliimalla keskipisteeseen, ja yhteen terälehteen vedetään liimavana keskelle pystysuunnassa. Terälehti rullataan tötteröksi ja nostetaan pystyyn. Kun liima on kovettunut, tötterön ympärille aletaan liimata muita terälehtiä. 

Seuraavaa kerrosta liimatessa kannattaa vetää ohut viiva liimaa poikittain terälehden keskivaiheille, se kyllä riittää pitämään kukan koossa. Kokeilukappaleessa laitoin liimaa myös tyveen varren ympärille, mutta sillä tavalla ruusun pohja levisi ja uloimmat kerrokset oli vaikea saada kiinni kauniisti. On makuasia missä vaiheessa alkaa käpristää terälehtien reunoja ulospäin, ja kuinka monta kerrosta paperia laittaa. Nupun saa tehtyä yhdelläkin palalla, oikein avoinaiseen kukkaan menee viitisen palasta.

Tähden muotoisen kukan leikkurilla saa tehtyä verholehdet. Hapsutin vähän reunaa, käpristin kärkiä ja liimasin vihreän palan paikoilleen. 

Lumikellon ja iriksen teko-ohje

Kevät ei voi koskaan tulla liian aikaisin. Oikeiden lumikellojen nousemista odotellessa voi askarrella korvikekelloja ja -iriksiä paperista. Käytin näissä suodatinpusseja, jotka värjäsin sopivan värisiksi.

Lumikellon isot uloimmat terälehdet ja pienet sisäterähdet taivutellaan yhdestä palasta. Varsi on florateipillä päällystettyä ohutta rautalankaa, jonka pää on taivuteltu lenkille, jotta se pysyisi varmemmin paikoillaan. Lenkki kiinnitetään pisaralla kuumaliimaa, ja sama liimapisara pitää myös sisemmät terälehdet paikoillaan. Noita pienempiä terälehtiä kannattaa käpristellä vähän ennen liimaamista, koska sillä tavalla ne asettuvat kauniimmin kehälle.

Iris syntyy kahdesta kappaleesta. Ison kappaleen keskustan läpi pujotetaan taas lenkkipäinen rautalankavarsi. Puristin lenkin päälle herneen kokoisen palleron liimaa, jonka päälle asettelin tuon Y:n mallisen kappaleen. Olin taivutellut Y-kappaleeseen vähän harjakattoa, joten sen ja kuumaliiman ansiosta Y-pala jää sopivasti koholleen. Y:n sakaroihin leikataan halkio noin kolmanneksen matkalta, ja liepeet taivutetaan ylöspäin. Ison palan isot kellertävät terälehdet taivutetaan alaspäin ja ohuemmat välikaistaleet ylös. Lopuksi varteen liimataan pari vihreää suikaletta lehdiksi ja kukka on valmis.

Liotin iriksen osat ensin sinisessä maalissa, jonka jälkeen maalasin siveltimellä keskelle raidat peittävällä titaanivalkoisella akryylivärillä. Valkoiseksi maalatulla pohjalla keltainen pääsee paremmin oikeuksiin eikä näytä niin vihreältä kuin se näyttäisi ilman tuota pohjamaalia.

Valkovuokkokirja

Miun oli tarkoitus julkaista tämä vasta ensi sunnuntaina, mutta päätin olla kiva ja laittaa tämän jo nyt, että halukkaat ehtivät myös tehdä tällaisen. Yllätys menee kyllä vähän pilalle meijän äitiltä, mutta ajattele nyt, maman, miten mukavan ja yhteistä hyvää ajattevan lapsen olet kasvattanut.

 Kyseessä on siis kirja, jonka kansi on lehden muotoinen ja sivut ovat kukan malliset.

Kun kirjan avaa auki ja nyörit sitoo kiinni, se muodostaa valkovuokon. Yhdellä puolella on keltainen keskusta, toisella vihreä kanta.

1. Tähän kuusiterälehtiseen vuokkoon tarvitaan kuusi neliötä, joihin tehdään taitokset ristiin ja rastiin. Kulmittain menevät taitokset kannattaa tehdä eripuolille paperia, ja nuo sivun keskeltä menevät taitokset samalle puolelle. Näin paperi taittuu kuin itsestään seuraavassa työvaiheessa.

2. Neliöt taitellaan tuolviisii kun tuossa toisessa kuvassa.

3. Nivaska leikataan terälehden muotoon.

4. Toiselle puolelle kukan keskustaan lisätään keltaista ja toiselle vihreää. Jos käyttää ohutta paperia ja oikein märkää vesiväriä, kannattaa varoa, ettei väri vuoda taitoksista paperin toiselle puolelle.

5. Paperin kuivuttua kokonaan paperit taitellaan taas niin kuin ne oli, ja taitellun palasen takakansi liimataan seuraavan etukanteen. Liimaa levitetään koko pinnalle.

6. Saranana käytin kangasnauhaa.

7. Lopuksi kirjaan liimataan kannet, joihin voi laittaa nyörikiinnityksen. Miulla ei ollut oikean väristä kartonkia, joten liimasin rypistettyä silkkipaperia sille väärän väriselle.

8. Kirjassa on kuusi aukeamaa, joihin voi kirjoittaa vaikka runoja tai mietelauseita.

Paperileinikin ohje

Laitetaanpa tänne tuon leinikin teko-ohjekin, kun se paperiruusun ohje näyttää kävijätilastojen mukaan olevan niin suosittu. Alla olevasta kuvasta näkyy minkä muotoisia terälehtiä kukkaan tarvitaan, ja kutakin kokoa tarvitaan kaksi kappaletta. Tarkat, printattavat kaavat löysin OMG My DIY Wedding -blogista. 

Tähän kukkaan en tehnyt vartta, sillä varreton kukka on helpompi kuvata. Jos varren haluaa vaikkapa kimppua varten, noihin palasiin voi pistää reiän keskustaan, jonka läpi pujottaa vihreällä kukkateipillä päällystetyn rautalangan. Rautalangan yläpään voi taivuttaa pienelle silmukalle ja liimata sen kiinni sisimmän terälehtipalan muodostaman nupun sisälle piiloon.

Terälehdet käpristetään palloraudalla tai muulla pyöreäpäisellä kovalla välineellä pehmeää alustaa vasten. Käsittele jokainen terälehti kerrallaan pyörivin liikkein keskeltä ulospäin rosoisia reunoja unohtamatta. Pari kertaa taiteltu pyyhekin kelpaa varmasti alustaksi jos ei ole hienoja vaahtomuovi- tai -kumialustoja. Koska mie olen puoliammattilainen, miulla on tätä varten teetetty napakan pehmeä alusta, johon on parhaimman työergonomian varmistamiseksi yhdistetty myös istuin (lue: nojatuoli, jossa on leveähköt, sopivan pehmeät käsinojat). 

Pienimpiin osiin voi lisätä vähän väriä. Mie käytin Rangerin Distress Inkin värejä Antique linen ja Peeled paint. Toinen pienimmästä terälehtipalasta liimataan nupuksi, joka liimataan toisen muodostamaan kuppiin. Osat voi liimata toistensa sisään järjestelmällisesti pienimmästä suurimpaan tai jos haluaa kukasta vähän rosoisemman kahden samankokoisen osan väliin voi laittaa viereisen kokoluokan palasen. Muista asetella kerrokset lomittain niin että terälehdet eivät osu aina jämptisti päällekäin, koska silloin kukasta muodostuu piparkakun mallinen eikä pyöreän leinikkimäinen.

Hihittelin tätä tehdessä, kun miulla pyöri mielessä A bit of Fry and Laurie -sketsi, jossa Stephen Fry syö muroja haarukalla ja veitsellä ja kertoo jotain anekdoottia. Yhdessä vaiheessa hän sanoo: "I stooped to pick a buttercup. Why people leave buttocks lying around, I have no idea." Badam-tshh.

Paperiruusun ohje

Lupasin jokunen aika sitten julkaista ruusun teko-ohjeen ja tässä se nyt on. Käytin tähän ihan peruslaatuista valkoista kopiopaperia, vähän tukevampaa vihreää Cansonin paperia, erikeepperiä, rautalankaa ja vihreää kukkateippiä. Ja pelko pois, tämä ohje näyttää pitkältä kaikkine kuvineen, mutta todellisuudessa ruusu valmistuu ihan hetkessä.

Tällaiset palat siihen tarvitaan. Jos tekee isomman satsin ruusuja ja haluaa päästä vähemmällä kaavojen tekemisessä ja ääriviivojen piirtämisessä, niin periaatteessa riittää, kun piirtää yhtä ruusua kohti neljä viisiterälehtistä palaa. Kaksi palaa jätetään sitten ihan sellaiseksi ja kolmannesta leikataan pois yksi terälehti ja neljännestä kaksi.

Terälehtien reunat kiharretaan esimerkiksi saksien tylpällä reunalla. Mie olen käyttänyt paperin kihartamiseen jo kauan tuollaista savenmuotoilutyökalua, jota suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Isommat palat liimataan tötterölle tuosta pienestä kaarevasta liimapinnasta. Keskelle jää pieni reikä, josta varsi pujotetaan.

Sitten alkaa ruusun kokoaminen. Terälehdet liimataan pienimmistä alkaen yksitellen vihreällä kukkateipillä teipattuun rautalankaan. Mie tykkään taivuttaa reunan kuvan osoittamalla tavalla.

En laita seuraavaa terälehteä ihan edellistä vastapäätä, sillä tällaisia palojahan on kolme, ja se kolmas menisi silloin hölmösti ensimmäisen kanssa päällekkäin. Eli yritän saada terälehdet lomittain eri kohtiin niin ettei yksikään jää toisen peittoon.

 Ja sitten kolmas pikkuterälehti.

Seuraavaksi aletaan pujotella noita tötteröitä. Liimatippa edellisten terälehtien tyvessä pitää uuden palasen paikoillaan.

 Homman nimi taitaa olla jo selvillä tässä vaiheessa.

Ja vielä viimeiset.

Sitten on lehtien vuoro jos sellaiset ruusuunsa haluaa. Mie päätin tehdä sen näin, mutta ottaisin mielelläni vastaan vinkkejä vaihtoehtoisista tavoista. Taivuttelin keskelle lehteä uran, johon liimasin teipatun rautalangan. 

Teippasin lyhytvartiset lehdet kiinni pitkävartiseen, ja tein taitoksen siihen kohtaan missä lyhyemmät varret loppuvat. Tämä taitos on se haarakohta, josta lehti erkanee varresta. On vähän helpompaa, jos teippaa ensin vain toista lyhytvartista vähän matkaa kiinni keskivarteen, ja kun sen on saanut pysymään paikoillaan, ottaa toisenkin teipattavaksi.

Lehti teipataan kukan varteen taitoksesta lähtien. Varret kannattaa ensin painaa tiukasti yhteen niin, että tahmaiset teippaukset ottavat kiinni. Näin varret saa menemään siististi vierekkäin, sillä muuten varret voivat kiertyä toistensa ympäri teipatessa ja lopputuloksesta tulee epätasainen ja möykkyinen. Koska lehden varsi jätetään myös pitkäksi, kaksinkertainen rautalanka lisää ruusun varren tukevuutta.

Ja tässä on valmis ruusu. Taivuttelin lopuksi lehteä vähän kaarevammaksi ja luonnollisemman näköiseksi. Ja tein varresta *ihan tarkoituksella* epätasaisen, että työ näette millaista siitä ei pitäisi tulla.