Noidan tupa

No niin, tässä se nyt sitten on, miun pikkuruinen noidan tupa. Löysin kauan sitten ison kaappimaisen seinälyhdyn, joka miun oli pakko ostaa, koska tiesin että siihen saisi tehtyä vaikka minkälaisen minimaiseman. Lyhdyssä oli juuri ja juuri tarpeeksi korkeutta, että sain tehtyä siihen parvimaisen ullakon, joka on 2/3 alakerran pinta-alasta. 

Pöydällä on tuttujen tavaroiden lisäksi loitsukirja, jonka sivuja ruskistin kahvilla ja kärvensin kynttilällä. Lasipurkissa on mustasta polymeerimassasta tehtyjä koppakuoriaisia, joille annoin metallinhohtoisen pinnan kynsilakalla. Olen aika tyytyväinen tuohon raastinrautaan, jossa on erikokoiset raastinpinnat juureksille, parmesaanille ja yksisarvisen sarville. Tein sen energiajuomapurkista ja käsittelin pinnan ruostemaalilla. Täytyy kyllä sanoa, että kaikki nuo paperin vanhentamiset, metallin ruostuttamiset ja puupintojen kuluttamiset olivat vaivan arvoisia, koska niillä sai muutettua tunnelmaa hurjan paljon.

Pöydän päällä roikkuu kiiltomadoilla täytettyjä purkkeja kotikutoisena kattokruununa. Tein madot pimeässä hohtavasta Fimo-massasta. Ne eivät ole anatomisesti oikeaoppisia, koska oikeilla kiiltomadoilla on niin pieni täplä sitä kiiltoa, ettei lopputulos olisi näyttänyt kovin hienolta. Harmi, että osa madoista paahtui rusehtaviksi ja menetti hieman hohtoaan miun epätasaisesti paistavassa uunissa.

Apupöydällä on nyt sopimusten laatimiset menossa. Sulkakynän trimmasin höyhenestä, ja sopimuksen sekä pullojen etiketit vanhensin kahvilla. Tuon kirjekäärön teksti on itse asiassa se pikku präntti sopimuksesta, jonka pieni merenneito allekirjoitti. Nörtti.

 Ja sitten siirrytään yläkertaan. Hyllyt olivat alkujaan valkoiset, jotka maalasin samalla tavalla mustaksi kuin apupöydän, mutta ne näyttivät liian uusilta ja hyväkuntoisilta. Lisäksi kokomustat hyllyt tuntuivat tosi raskailta ullakolle, joten lähdin hiomaan maalia pois. Maalia oli vaikea irroittaa hyllypinnoilta, joten päätin jättää ne kuluneen näköisiksi. Koska olin maalannut seiniin kosteusvaurioita, ajattelin että voisin jatkaa ränsistynyttä linjaa ja laittaa ullakon kasvamaan sammalta ja sieniä.

Hyllyistä kasvavat sienet ovat myös pimeässä hohtavia ja ne toimivat tuossa ikään kuin rappukäytävän valoina. Myös hyllyyn pesänsä tehnyt pöllö hohtaa pimeässä, koska muistan joskus lukeneeni pöllöistä, jotka olivat kai kyöhnänneet jossain missä kasvaa bioluminesoivia sieniä, ja alkaneet itsekin hohtaa. 

 Hyllyihin on varastoitu lohikäärmeen munia, kykloopin silmiä, kultamunia sun muuta.