Ripustin parvekkeen kattoon tällaisen jouluvaloviritelmän, jotta tuntisin itseni aarniometsän lehvästön alla asuvaksi peikoksi. Löysin pari komeaa oksankäkkyrää, mutta koska ne olivat lojuneet maassa ties kuinka kauan, ne tuntuivat aika lahoilta. Pienen etsimisen jälkeen löysin yhtä hyviä katkenneita oksia, jotka olivat jääneet vielä puuhun roikkumaan takertuneina toisiin oksiin. Otin vielä pari sormen paksuista tuoretta oksaa tukirangaksi, ettei tuo höskä putoa niskaan. Sidoin oksat tukevasti kiinni rautalangalla. Jaoin lankaköynnöksen pienempiin osiin, jotka pakkasin multa-sammal-palloihin, ja kiinnitin ne rautalangoilla oksiin. Muratti olisi ollut varmasti vähän kestävämpää mutta se ei olisi näyttänyt yhtä kevyeltä ja luonnolliselta. Jos tämä on vielä nätti joulun aikaan, olisi kiva pujottaa valkoisia hyasintin kelloja ketjuiksi ja laittaa niitä roikkumaan oksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti