Viiksipilli

Tässä olisi idea viikonloppua varten; mehupilliin kiinnitetty soppasiivilä. Mustat viikset leikkasin pahvista, ja kun en löytänyt sopivan väristä ruskeaa paperia, käytin tummanruskeaa softista, joka onkin ihan hyvä materiaali jos pilli on raskaammassa käytössä. Jos omistaa rei'ityssakset, kannattaa reiät tehdä niillä, että niistä saa varmasti oikean kokoiset. Tavallinen konttorirei'itinkin käy, vaikka normaalikokoinen pilli onkin ihan hitusen reikää pienempi, sillä saumakohtaan voi aina laittaa tipan liimaa, jotta viikset pysyvät ojennuksessa. Reikä kannattaa tehdä viiksien alalaitaan, jotta karvamato nousee sopivasti suun yläpuolelle.

Suukkoleimasin

Olen viime aikoina kirjottanut paljon kirjeitä prinssi Williamille, jotta se harkitsisi minua vielä kerran. Huulet alkaa olla jo siinä kunnossa ettei kirjeiden sinetöiminen suudelmin enää oikein suju, joten tein suukkoleimasimen softiksesta. Tämä ei ainoastaan säästä huulinahkoja, vaan tästä pususta ei myöskään pysty jäljittämään lähettäjää DNA:n avulla.

Tuo vaahtokumi olikin aika hyvä materiaali tähän, koska siihen sai leikattua ohuempia viivoja kuin pyyhekumiin, eikä tekemiseen tarvittu kaiverrusvälineitä. Kumileimasimeen verrattuna softisleimasinta joutuu painamaan mustetyynyyn useamman kerran, jotta tuo huokoinen pinta värjäytyy kauttaaltaan, mutta leimausjälki on samanlaista ellei parempaakin, koska se ikään kuin imee liiat musteet sisäänsä. Tuo suukko onkin miusta paremman ja aidomman näkönen, kun mustekerros on suht ohut ja epätasainen.

Miulla ei ollut mitään hienoa puupalikkaa johon olisin nuo huulet liimannut, mutta löysin säilykepurkin kannen. Kannessa on keskellä se umpiopoksahdusrinkula, joka päästää hauskan äänen, kun leimasimen painaa pohjaan. Eli vinkiksi vaan, että tällä tavalla tehty naksuva leimasin varmasti uppoaa lapsiin, etenkin niihin, jotka tykkäävät leikkiä rosvojen ja poliisien sijaan byrokraattia.

Punatulkku

Joskus Lidlistä sattuu tekemään hauskoja askartelutarvikelöytöjä. Pari kuukautta sitten löysin paketin eri värisiä vaahtokumiarkkeja, eli toiselta nimeltään softista. Paketissa oli muun muassa nuo punatulkkuvärit ja päätin kokeilla miten tuo materiaali käyttäytyy kolmiuloitteisessa työssä. Neula upposikin siihen helpommin mitä olin odottanut, tosin viimeiset kurvit oli vähän haasteellisia, kun tuo kumi oli sen verran jäykkää. Mutta jäykkyydessä oli se hyvä puoli, ettei lintu tarvinnut täytettä. Linnun voisi tehdä myös paksuhkosta pehmeästä paperista (niistä missä on jotain erikoisempaa kuitua) tai kankaasta, jolloin päätä voi pullistaa ja pyöristää vanulla, kun nythän tuo on vähän posket lommolla. Ujutin mahasaumoista jälkikäteen vielä yhden pitkän rautalankapätkän, josta taivuttelin linnulle jalat.

Linnun kaava