Olen viime aikoina kirjottanut paljon kirjeitä prinssi Williamille, jotta se harkitsisi minua vielä kerran. Huulet alkaa olla jo siinä kunnossa ettei kirjeiden sinetöiminen suudelmin enää oikein suju, joten tein suukkoleimasimen softiksesta. Tämä ei ainoastaan säästä huulinahkoja, vaan tästä pususta ei myöskään pysty jäljittämään lähettäjää DNA:n avulla.
Tuo vaahtokumi olikin aika hyvä materiaali tähän, koska siihen sai leikattua ohuempia viivoja kuin pyyhekumiin, eikä tekemiseen tarvittu kaiverrusvälineitä. Kumileimasimeen verrattuna softisleimasinta joutuu painamaan mustetyynyyn useamman kerran, jotta tuo huokoinen pinta värjäytyy kauttaaltaan, mutta leimausjälki on samanlaista ellei parempaakin, koska se ikään kuin imee liiat musteet sisäänsä. Tuo suukko onkin miusta paremman ja aidomman näkönen, kun mustekerros on suht ohut ja epätasainen.
Miulla ei ollut mitään hienoa puupalikkaa johon olisin nuo huulet liimannut, mutta löysin säilykepurkin kannen. Kannessa on keskellä se umpiopoksahdusrinkula, joka päästää hauskan äänen, kun leimasimen painaa pohjaan. Eli vinkiksi vaan, että tällä tavalla tehty naksuva leimasin varmasti uppoaa lapsiin, etenkin niihin, jotka tykkäävät leikkiä rosvojen ja poliisien sijaan byrokraattia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti