Villapaidan kierrätystä

 Nämä taitavat olla ensimmäiset lapaset, jotka mie olen tehnyt noin 20 vuoteen. Ompelin nämä pesussa kutistetun villapaidan hihoista. Hiha leveni kalvosimen jälkeen sen verran, että sain leikattua tämän mallisen lapasen, jossa peukalo on sivussa. Tietysti peukalon voi myös sijoittaa kokonaan kämmenpuolelle, silloin tosin tuo yksinkertainen kämmenselkä ja kahdesta palasta muodostuva kämmenpuoli tietää vähän enemmän ompelemista.

Koristelin lapaseni huovuttamalla ja ompelemalla koneella ikään kuin huovutusvilla olisi puolihuolimattomasti sutaistu vesiväri ja musta tikki mustekynällä luonnostellut ääriviivat. Jos miulla olisi taitoa ja kärsivällisyyttä, kirjoisin lapaset vähän kuin nämä Katja Lehtosen Satumetsä-lapaset.

Sain paidan miehustasta yhteensopivan pipon. Koska pipoon oli ommeltava saumoja joka tapauksessa, ajattelin että saumat voisi saman tien ottaa hatun jujuksi ompelemalla se tällä kivalla kaavalla, jossa ohjeet on kätevästi myös toisella kotimaisella. Saumanvarat jätin kyllä sisäpuolelle, sillä noissa köynnöksissä oli tarpeeksi koristetta pipolleni. Zoomasin kaavakuvaa sen verran isommaksi, että suora sivu oli noin 10 cm, ja leikkasin kuusi tuollaista palaa. Saumanvarat on siis laskettu valmiiksi kaavaan, ja kutistetusta miesten paidasta sai juuri kolme palaa etupuolelta ja kolme takaa. Kurvikkaampi sivu ommeltiin loivempaan, niin että ensin syntyi kolme kappaletta kahdesta palasta ommeltua osaa, jotka sitten yhdistettiin. Silmämääräisesti näytti, että kurvikkaampi sivu olisi loivempaa pitempi, mutta kyllä ne lopulta asettuivatkin ihan yksi yhteen.

Tupsupeitto

Tämä tupsupeitto sopii vauvalle torkkupeitoksi, ryijyksi seinälle, koristetyynyn päälliseksi tai parveketuolin lämmikkeeksi. Mittasuhteita muuttamalla tästä saa vaikka kaula- tai hartiahuivin. Tekemällä pohjakerroksesta vihreän ja tupsuista keltaiset saa pienen voikukkaniityn. Peitto syntyy helposti eikä tekijän tarvitse osata neuloa, virkata tai ommella. Tekemiseen tarvitaan vain sopiva kehys ja tarpeeksi lankaa.

Käytin kehikkona tyhjän kanvastaulun toista puolta, johon hakkasin nauloja neljän sentin välein. Jos haluaa isommat tupsut, naulat laitetaan tietenkin etäämmälle toisistaan, mutta lankakerroksia pitää myös kieputtaa PALJON enemmän jolloin tarvitaan pitemmät naulat. Lankaa kieputetaan vuoroin pystyyn ja vaakaan, ja jos haluaa nopeuttaa tätä vaihetta, voi käyttää lankaa kaksinkerroin.

Solmin langanpäät kerän vaihtuessa naulojen ympärille. Käytin tähän noin kahdeksan pientä kerää eli 1100 m lankaa, jota olisi ehkä saanut olla vähän enemmänkin, sillä mie tykkään räjähtämispisteeseen asti täyteen tikatuista tupsuista. Silloin tuo punainen rengaskuviokin olisi tullut paremmin esille.

Tulevat tupsut sidotaan kiinni risteyskohdasta. Koska ensimmäinen eli alin kerros meni pystysuoraan, sidos kulkee lankojen takaa poikkisuoraan ja edestä ristiin. Varmuuden vuoksi kiepautin sidoksen kahteen kertaan ja tein oikein tiukan ja pitävän solmun. En varannut tarpeeksi vihreää lankaa solmimiseen, joten jouduin käyttämään mustaa, joka näkyy hieman valmiissa tupsuissa.

Päällimmäiset kerrokset leikataan puolesta välistä poikki. Alimmat mustat kerrokset pitävät tupsut yhdessä. Tupsuja voi vielä leikata pyöreämmiksi ja tasaisemmiksi jos on tarvetta.

Naulojen ympärille kieputetut reunat voi jättää lenkeiksi tai leikata hapsuiksi. Uloimmat tupsut voi myös jättää puolikkaiksi jolloin reunahapsuista saa oikein tuuheat, jos haluaa esimerkiksi letittää ne. Kun otin valmiin peiton pois 60cm X 80cm kehyksestä, se vetäytyi 45cm X 65cm kokoiseksi mitattuna ilman reunahapsuja.

It's bigger on the inside

Yle näyttää taas Doctor Whon jaksoja, ja sen kunniaksi koristelin nahkaisen olkalaukun kansiläpän Tohtorin viisailla sanoilla Gallifreyn aakkosilla kirjoitettuna. Yritin pitkään sommitella 11. tohtorin lausahdusta: "'Cause look at me, I'm confident. You want to watch that, me, when I'm confident." ja Yhdeksännen viimeisiä sanoja: "You were fantastic. And you know what? So was I!" mutta en vain saanut muodostettua niistä tarpeeksi esteettistä ja tasapainoista kuviota. Kun yhdistin Kympin tunnuslauseen Allons-y! (=Lähdetään!) hänen viimeisiin sanoihinsa "I don't want to go!", miun töherrys alkoi jo näyttää joltain. Mutta pitihän se arvata, että mitkään ylevät lauseet eivät kunnolla natsanneet, ja lopulta jouduin tyytymään tuohon "Do what I do. Hold tight and pretend it's a plan."

Olin ostanut tätä varten oikeaa nahkamaalia, mutta se ei läpäissytkään raaputustestiä tällä pinnalla. Kokeilin kaikkea mitä miun laatikoista löytyi ja kultamaalitussi osoittautui kestävimmäksi, ja se sopi myös värinsä puolesta täydellisesti. Tuo Sakuran ohut kultatussi oli siitäkin purkkimaalia parempi tähän työhön, että viivoista tuli tasapaksuja ja maalijäljestä tasaista. Ennen kultausta hahmottelin apuviivoja valkoisella kuivalla akvarellikynällä, jonka sai lopuksi pyyhittyä hyvin pois.

Kirjaimet muodostuvat ympyröistä, jotka joko hipovat tai leikkaavat ulkokehää tai ovat kehän sisä- tai ulkopuolella, sekä viivoista tai pisteistä. Sanan ensimmäinen kirjain on kello kuuden kohdalla sanakuplassa ja kirjaimet luetaan vastapäivään. Lauseet muodostuvat samalla periaatteella. Olen aika tyytyväinen, miten hyvin Do ja I lomittuvat sanan what w:n ja t:n aukkoihin.

Paksu tuubihuivi

Neuloin aattoiltana pukkia odotellessa tuubihuivin paksusta Bravo Big -langasta. Tein tämän yksi oikein, yksi nurin kympin puikoilla tehden aina langankierron silmukoiden välissä, jotta neuloksesta tulee tarpeeksi isoa. Siinä meni hetki ennen kuin pääsi oikeaan rytmiin, mutta pieni epätasaisuus ei hirveästi haittaa tuossa kirjavassa huivissa. Helpommalla olisi kai päässyt käyttämällä superpaksuja puikkoja.

Pötkökaulaliina

Kävin viikon vaihteessa Tallinnassa ja suurimman osan maissaoloajasta vietin Karnaluksissa peuhaamassa lankalaatikoita. Ostoskoriini löysi tiensä myös kerä Schachenmayr smc:n Kosmos-lankaa, jonka paksuus vaihtelee noin millistä vajaaseen senttiin säännöllisin välimatkoin. Vyötteessä oli ohje kaulaliinaan, joka neulotaan leveyssuunnassa aina vain langan ohuita pätkiä käyttäen. Ohje oli ulkomaan kielellä ja miulla oli termistö vähän hakusessa, joten jouduin pikkasen improvisoimaan silmukoiden luomisessa ja viimeisen kerroksen päättelemisessä, mutta eiköhän lopputulos ole aikalailla samanlainen kun mitä suunnittelijalla oli mielessä. Vaikka alku ja loppu pakotti vähän miettimään, niin kaikki siltä väliltä oli superhelppoa ja nopeaa. Yhdessä kerroksessa joutuu neulomaan aina vain 44 silmukkaa jotenka tämä malli on ihan parin tunnin rykäys.

Kukkapantoja

Tein ystävänpäivämyyntiin muutaman kukkaisen hiuspannan huovasta. Keltaiset kukat tein itse asiassa vanhasta villapaidasta, joka oli kolmen euron kirppislöytö. Se oli Benettonin täysvillainen paita, joka oli siis sellaista ohutta hienoa neulosta eikä semmoinen varsinaisesta villalangasta neulottu. Kutistin sen kuumassa pesussa, että sain siitä vähän jämäkämpää, ja että se estäisi myös leikattujen reunojen rispaantumisen.

Nahkapussukoita

Äitini ompeli joululahjaksi nahkasta tämmösiä pusseja ja käski miun maalata niihin jotain tai muuten Joulupukki tuo miulle pelkkiä risuja. Kälylleni tein tuon yllä olevan Edward Cullenin, koska hää on lukenut Twilight-kirjat ja pakotti miutkin lukemaan ne. Laitoin maalin päälle vielä pikkasen glitteriä, joka näyttää kyllä tuossa salamalla otetussa kuvassa enemmän hikiläiskiltä kuin siltä vampyyrien kimaltavalta aurinkoihottumalta.

Sitten oli vuorossa muutama kukallinen pussi. Musta pussukka oli toiselta puolelta keltainen, jotenka maalasin siihen keltaisia mitä-lie-kukkia.

Keltaiseen pussiin maalasin marjaköynnöstä. Koska nämä oli tehty kierrätysmateriaalista, pussin pohjaan oli sattunut suikale mustaa nahkaa, ja päätin ottaa mustan värin mukaan koristeluun, jottei pohjasuikale näyttäisi ihan erilliseltä osalta. Miusta tästä tuli aika hauska rumankauniilla tavalla. Tulee jotenkin mieleen, että tuollainen koristelu noilla väreillä voisi löytyä jostain vanhasta Neuvostoliitosta tuliaisena tuodusta puisesta koriste-esineestä.

Langolleni piti keksiä jotain miehekästä. Ajattelin ensin viiksiä, mutta päätin sitten että olen jo tehnyt sen verran viiksiaskarteluja, joten maalasin tähän testosteronin rakenteen.

Veljeni lahjan aiheena päätin tänä vuonna käyttää perinteisen Tähtien sodan sijasta yhtä toista kolmekymmentä vuotta vanhaa kulttielokuvaa, eli Blues Brothersia.

Naatonnaaton pipo

Meijän nettiyhteys on viimeiset kaksi päivää toiminut tahmeasti kuin yhdeksänkymmentäluvulla ikään, joten miun on täytynyt kuluttaa aikaa perinteisempien puuhien parissa. Sain taas yhden pipon neulottua, johon käytin antiikinvihreää silkkivillalankaa. Lanka on sen verran kiiltävää, ettei noita nurjien silmukoiden muodostamia nypylöitä kunnolla näe salamalla otetussa kuvassa, mutta siellä ne ovat. Tuovat vähän elävyyttä muuten yksinkertaiseen malliin. Mie saatan tehdä vielä jonkun kukan tai muun koristeen tähän lisäksi, mutta neulotaas ensin tähän kuuluva kaulaliina.

Tupsupipo

Heipähei! Kun lähdin joululoman viettoon, otin mukaan vain yhden pipon, joka oli kulahtanut jo aikamoiseksi reuhkaksi. Löysin iloisenkirjavaa Gründlin Hot Socks New York -lankaa ja tein yhdessä päivässä uuden pipon. Tarvitsin pitkänmallisen pipon, koska pidän hiuksiani usein kiinni ja haluan, että hiuksetkin mahtuvat pipon alle. Tämä on tällainen no brainer -malli, jossa ei ole edes mitään kavennuksia, suoraa pötköä vain, jonka kuroin lopuksi umpeen. Päätin peittää kiinnikuromisesta jääneen pienen reiän isolla tupsulla, jonkalaisia en olekaan tehnyt sitten ala-asteen. Otin lankaa aina sellasen pätkän, että väri tuli kokonaan ja tein väreillä sellaisia epämääräisiä sektoreita. Toisen värin kohdalla älysin jo laittaa langan nelinkerroin, ettei tarvitse mennä sapluunan reiästä läpi niin monta kertaa.

Tämä on siis miun verkkaripipo, ja seuraavaksi aloitan hillitymmän edustuspipon ja -huivin neulomisen. Toivottavasti into ei lopahda kesken, kun ostin jo monta kerää hienoa silkkivillalankaa.

Tuubihuivi

Neuloin itelleni tuubihuivin Novitan ohjeilla. Käytin heidän liilaa ja marjapuuronpunaista mohairlankaa sekä vastapainoksi jonkun muun valmistajan limenvihreän mohairin jämät, ettei huivista tule ihan tyttömäistä My Little Ponyn oksennuksen väristä.

Jos tuo punainen olis punaoranssia, niin tässä olis yks miun lempikolmisoinnuista, johon ihastuin varmasti 10-15 vuotta sitten, mutta jota en uskaltanut silloin käyttää mihinkään koska luulin, että hyvä värisilmä on yhtä kuin pelkkien lähisävyjen käyttämistä. Jos miulla ois ollut enemmän tuota limeä, olisin halunnut tehdä siitä päävärin, mutta jouduin tyytymään nyt violettiin. Siinä tuli semmonen kämmi, että kun tein paksuimmat raidat reunoihin ja kun reunat lähtee rullautumaan, näyttää siltä että himmeää liilaa on suurin piirtein saman verran kuin valovoimaista vihreää. Mutta tästä väriopillisesta mokasta selviää sillä ettei hengaile ylianalysoivien väripoliisien lähettyvillä.

Herrasväen lapaset

Siskoni tietää, että mie oon siniverinen, ainakin omassa päässäni jos en muuten. Sain häneltä synttärilahjaks tälläset mahtavat hienostelulapaset, jotka kädessä voi pitää pikkurillin ojennettuna kylmemmissäkin oloissa. Näissä oli varmasti suhraamista, mutta mie oon sen arvoinen.

Harmi etten omista fiinimpiä teekuppeja

Miau!

Huhtikuu alkaa tällä viikolla, joten pitää alkaa varustautua takatalveen. Löysin kaapista useammat mustat lapaset, jotka äkkiseltään näyttää samanlaisilta, mutta just kun on päässyt ulos, huomaa että toisessa kädessä on mummon tekemä siro palmikkolapanen ja toisessa paksu ostonnainen tumppu. Halusin merkata eri parit selkeämmin, joten huovutin paksumpiin lapasiin polkuanturat. (No kyllä, mie oon lähempänä kolmea- kuin kahtakymppiä, entä sitten?)

Stormtrooper-kalvosinnapit

Piirsin stormtrooperin kypärän mustalla tussilla valkoiselle kutistemuovin palalle ja lakkasin kutistetut lätkät useaan otteeseen.

Ruuvikalvosinnapit

Mikä olisikaan miehekkäämpää kuin kalvosinnapit, jotka on tehty ruuveista? Katkaisin niskasta isopäisimmän ruuvin, jonka löysin, tasoitin epätasaista leikkauspintaa vähän viilalla ja liimasin epoksiliimalla kalvosinnappipohjaan.

Be sure to wear some flowers in your hair

Äitini pyysi minuu koittamaan millasia kukkia nahkasta saisi tehtyä hänen kirjansidontaprojektia varten. Muistin miten miulla oli lukioaikoina viininpunainen polvipituinen nahkatakki, josta tykkäsin hirveesti, mutta kun olin tarpeeksi istunut pyörän satulassa sadesäällä, miun takapuoli venytti märän nahan uuteen muotoon enkä voinut enää pitää sitä. Ajattelin siis kokeilla samaa tekniikkaa tässä kukassa, käytin tosin tällä kertaa muotoiluun pepun sijasta embossaus- eli kohokuviointipuikkoa. Liimasin kukan lopuksi ihan tavalliseen hiuspinniin.

Häntähousut

Nämä ihonväriset saparohousut tein kummipojalleni. Tarjouduin kustantamaan plastiikkakirurgilla käynninkin, että saatais hänelle oikea häntä, mutta pojan äiti ei oikein innostunut asiasta. Saas nähdä saako poika pitää näitä kun äiti on kotona.

Potkuhousuja

Poika tuli, ja täti päätti, että tämä vauva ei sitten pukeudukaan kuin mikä tahansa puliukko, vaan tästä tulee herrasmies. Ompelin tiheällä siksakilla pariin potkuhousuihin kiinni pienet solmiot. Tuota ruskeeta se voi pitää kun haluaa olla hillityn tyylikäs ja tuo turkoosi on sitten vähän punk-henkisempiä päiviä varten.


Vihreän hihattoman asun ideana on nörttimäinen sanaleikki tai pikemminkin yhtälöleikki. Yhtälön oikea puoli lausutaan samoin kuin cutie pie eli vapasti käännettynä söpöliini. Nört nört.

Cute as a Button!

Ensi kuun jälkeen on jo kesäkuu, joten kävin penkomaan kesävaatteita. Löysin nämä mustat kangasballerinat, jotka ostin viime keväänä H&M:ltä vaihtokengiksi häihin, siltä varalta että korkkarit alkaa puristaa. Ainoat kriteerit näiden ostoon oli, että kenkien pitää olla mustat, halvat ja niiden pitää mahtua mahdollisimman pieneen tilaan. Alle kymmenen euron kengiltä ei hirveästi koristeellisuutta voinutkaan odottaa, mutta ainakin ne tarjoavat tyhjän pohjan luomistyölle.

Löysin Eurokankaasta söpöjä sinisiä viisireikäisiä nappeja, jotka olivat kuulemma tulleet vasta vähän aikaa sitten. Lisäksi ostin hieman isompia, mintunvihreitä nappeja kukan keskustaksi. Molemmat napit ovat vähän helmiäispintaisia, mutta se ei taida näkyä tuossa kuvassa. Keskusnapin pitää olla muita sen verran isompi, että sen reunat ylettyy tarpeeksi terälehtien päälle. Kiinnitin napit yhteen liimalla ja ompelin valmiin kukan kenkään tuosta keskustasta.