Villapaidan kierrätystä

 Nämä taitavat olla ensimmäiset lapaset, jotka mie olen tehnyt noin 20 vuoteen. Ompelin nämä pesussa kutistetun villapaidan hihoista. Hiha leveni kalvosimen jälkeen sen verran, että sain leikattua tämän mallisen lapasen, jossa peukalo on sivussa. Tietysti peukalon voi myös sijoittaa kokonaan kämmenpuolelle, silloin tosin tuo yksinkertainen kämmenselkä ja kahdesta palasta muodostuva kämmenpuoli tietää vähän enemmän ompelemista.

Koristelin lapaseni huovuttamalla ja ompelemalla koneella ikään kuin huovutusvilla olisi puolihuolimattomasti sutaistu vesiväri ja musta tikki mustekynällä luonnostellut ääriviivat. Jos miulla olisi taitoa ja kärsivällisyyttä, kirjoisin lapaset vähän kuin nämä Katja Lehtosen Satumetsä-lapaset.

Sain paidan miehustasta yhteensopivan pipon. Koska pipoon oli ommeltava saumoja joka tapauksessa, ajattelin että saumat voisi saman tien ottaa hatun jujuksi ompelemalla se tällä kivalla kaavalla, jossa ohjeet on kätevästi myös toisella kotimaisella. Saumanvarat jätin kyllä sisäpuolelle, sillä noissa köynnöksissä oli tarpeeksi koristetta pipolleni. Zoomasin kaavakuvaa sen verran isommaksi, että suora sivu oli noin 10 cm, ja leikkasin kuusi tuollaista palaa. Saumanvarat on siis laskettu valmiiksi kaavaan, ja kutistetusta miesten paidasta sai juuri kolme palaa etupuolelta ja kolme takaa. Kurvikkaampi sivu ommeltiin loivempaan, niin että ensin syntyi kolme kappaletta kahdesta palasta ommeltua osaa, jotka sitten yhdistettiin. Silmämääräisesti näytti, että kurvikkaampi sivu olisi loivempaa pitempi, mutta kyllä ne lopulta asettuivatkin ihan yksi yhteen.

Tupsupeitto

Tämä tupsupeitto sopii vauvalle torkkupeitoksi, ryijyksi seinälle, koristetyynyn päälliseksi tai parveketuolin lämmikkeeksi. Mittasuhteita muuttamalla tästä saa vaikka kaula- tai hartiahuivin. Tekemällä pohjakerroksesta vihreän ja tupsuista keltaiset saa pienen voikukkaniityn. Peitto syntyy helposti eikä tekijän tarvitse osata neuloa, virkata tai ommella. Tekemiseen tarvitaan vain sopiva kehys ja tarpeeksi lankaa.

Käytin kehikkona tyhjän kanvastaulun toista puolta, johon hakkasin nauloja neljän sentin välein. Jos haluaa isommat tupsut, naulat laitetaan tietenkin etäämmälle toisistaan, mutta lankakerroksia pitää myös kieputtaa PALJON enemmän jolloin tarvitaan pitemmät naulat. Lankaa kieputetaan vuoroin pystyyn ja vaakaan, ja jos haluaa nopeuttaa tätä vaihetta, voi käyttää lankaa kaksinkerroin.

Solmin langanpäät kerän vaihtuessa naulojen ympärille. Käytin tähän noin kahdeksan pientä kerää eli 1100 m lankaa, jota olisi ehkä saanut olla vähän enemmänkin, sillä mie tykkään räjähtämispisteeseen asti täyteen tikatuista tupsuista. Silloin tuo punainen rengaskuviokin olisi tullut paremmin esille.

Tulevat tupsut sidotaan kiinni risteyskohdasta. Koska ensimmäinen eli alin kerros meni pystysuoraan, sidos kulkee lankojen takaa poikkisuoraan ja edestä ristiin. Varmuuden vuoksi kiepautin sidoksen kahteen kertaan ja tein oikein tiukan ja pitävän solmun. En varannut tarpeeksi vihreää lankaa solmimiseen, joten jouduin käyttämään mustaa, joka näkyy hieman valmiissa tupsuissa.

Päällimmäiset kerrokset leikataan puolesta välistä poikki. Alimmat mustat kerrokset pitävät tupsut yhdessä. Tupsuja voi vielä leikata pyöreämmiksi ja tasaisemmiksi jos on tarvetta.

Naulojen ympärille kieputetut reunat voi jättää lenkeiksi tai leikata hapsuiksi. Uloimmat tupsut voi myös jättää puolikkaiksi jolloin reunahapsuista saa oikein tuuheat, jos haluaa esimerkiksi letittää ne. Kun otin valmiin peiton pois 60cm X 80cm kehyksestä, se vetäytyi 45cm X 65cm kokoiseksi mitattuna ilman reunahapsuja.

Lampun myssy

Tuli aika siirtää hedelmätarha parvekkeelta sisälle. Koska en voi pyhittää kotini valoisimpia kohtia kasveille ilman että sisustus kärsisi, piti kaivaa esiin kasvilamppu. Valkoinen, hieman pinttynyt muovivalaisin vain ei ole kovin kaunis, joten se piti jotenkin naamioida ympäristöönsä. Neuloin lampulle myssyn vihreästä villalangasta, koska ajattelin, että ehta luonnonkuitu ei aiheuta ylikuumenemisen riskiä. Tosin kun koepoltin lamppua useamman tunnin, se hädin tuskin lämpeni ruumiinlämpöiseksi.

Paksu tuubihuivi

Neuloin aattoiltana pukkia odotellessa tuubihuivin paksusta Bravo Big -langasta. Tein tämän yksi oikein, yksi nurin kympin puikoilla tehden aina langankierron silmukoiden välissä, jotta neuloksesta tulee tarpeeksi isoa. Siinä meni hetki ennen kuin pääsi oikeaan rytmiin, mutta pieni epätasaisuus ei hirveästi haittaa tuossa kirjavassa huivissa. Helpommalla olisi kai päässyt käyttämällä superpaksuja puikkoja.

Pötkökaulaliina

Kävin viikon vaihteessa Tallinnassa ja suurimman osan maissaoloajasta vietin Karnaluksissa peuhaamassa lankalaatikoita. Ostoskoriini löysi tiensä myös kerä Schachenmayr smc:n Kosmos-lankaa, jonka paksuus vaihtelee noin millistä vajaaseen senttiin säännöllisin välimatkoin. Vyötteessä oli ohje kaulaliinaan, joka neulotaan leveyssuunnassa aina vain langan ohuita pätkiä käyttäen. Ohje oli ulkomaan kielellä ja miulla oli termistö vähän hakusessa, joten jouduin pikkasen improvisoimaan silmukoiden luomisessa ja viimeisen kerroksen päättelemisessä, mutta eiköhän lopputulos ole aikalailla samanlainen kun mitä suunnittelijalla oli mielessä. Vaikka alku ja loppu pakotti vähän miettimään, niin kaikki siltä väliltä oli superhelppoa ja nopeaa. Yhdessä kerroksessa joutuu neulomaan aina vain 44 silmukkaa jotenka tämä malli on ihan parin tunnin rykäys.

Naatonnaaton pipo

Meijän nettiyhteys on viimeiset kaksi päivää toiminut tahmeasti kuin yhdeksänkymmentäluvulla ikään, joten miun on täytynyt kuluttaa aikaa perinteisempien puuhien parissa. Sain taas yhden pipon neulottua, johon käytin antiikinvihreää silkkivillalankaa. Lanka on sen verran kiiltävää, ettei noita nurjien silmukoiden muodostamia nypylöitä kunnolla näe salamalla otetussa kuvassa, mutta siellä ne ovat. Tuovat vähän elävyyttä muuten yksinkertaiseen malliin. Mie saatan tehdä vielä jonkun kukan tai muun koristeen tähän lisäksi, mutta neulotaas ensin tähän kuuluva kaulaliina.

Tupsupipo

Heipähei! Kun lähdin joululoman viettoon, otin mukaan vain yhden pipon, joka oli kulahtanut jo aikamoiseksi reuhkaksi. Löysin iloisenkirjavaa Gründlin Hot Socks New York -lankaa ja tein yhdessä päivässä uuden pipon. Tarvitsin pitkänmallisen pipon, koska pidän hiuksiani usein kiinni ja haluan, että hiuksetkin mahtuvat pipon alle. Tämä on tällainen no brainer -malli, jossa ei ole edes mitään kavennuksia, suoraa pötköä vain, jonka kuroin lopuksi umpeen. Päätin peittää kiinnikuromisesta jääneen pienen reiän isolla tupsulla, jonkalaisia en olekaan tehnyt sitten ala-asteen. Otin lankaa aina sellasen pätkän, että väri tuli kokonaan ja tein väreillä sellaisia epämääräisiä sektoreita. Toisen värin kohdalla älysin jo laittaa langan nelinkerroin, ettei tarvitse mennä sapluunan reiästä läpi niin monta kertaa.

Tämä on siis miun verkkaripipo, ja seuraavaksi aloitan hillitymmän edustuspipon ja -huivin neulomisen. Toivottavasti into ei lopahda kesken, kun ostin jo monta kerää hienoa silkkivillalankaa.

Tuubihuivi

Neuloin itelleni tuubihuivin Novitan ohjeilla. Käytin heidän liilaa ja marjapuuronpunaista mohairlankaa sekä vastapainoksi jonkun muun valmistajan limenvihreän mohairin jämät, ettei huivista tule ihan tyttömäistä My Little Ponyn oksennuksen väristä.

Jos tuo punainen olis punaoranssia, niin tässä olis yks miun lempikolmisoinnuista, johon ihastuin varmasti 10-15 vuotta sitten, mutta jota en uskaltanut silloin käyttää mihinkään koska luulin, että hyvä värisilmä on yhtä kuin pelkkien lähisävyjen käyttämistä. Jos miulla ois ollut enemmän tuota limeä, olisin halunnut tehdä siitä päävärin, mutta jouduin tyytymään nyt violettiin. Siinä tuli semmonen kämmi, että kun tein paksuimmat raidat reunoihin ja kun reunat lähtee rullautumaan, näyttää siltä että himmeää liilaa on suurin piirtein saman verran kuin valovoimaista vihreää. Mutta tästä väriopillisesta mokasta selviää sillä ettei hengaile ylianalysoivien väripoliisien lähettyvillä.

Herrasväen lapaset

Siskoni tietää, että mie oon siniverinen, ainakin omassa päässäni jos en muuten. Sain häneltä synttärilahjaks tälläset mahtavat hienostelulapaset, jotka kädessä voi pitää pikkurillin ojennettuna kylmemmissäkin oloissa. Näissä oli varmasti suhraamista, mutta mie oon sen arvoinen.

Harmi etten omista fiinimpiä teekuppeja

Huovutettu kauluri

Tässäkin kaulurissa on sisällä tiukempi neulottu osa, joka lämmittää kaulaa, ja väljempi koristeellisempi ulkokerros, joka on tässä huovutettu. Neuloin tuon resoriosan jälkeen vielä vajaat kymmenen senttiä ainaoikeaa, johon huovutin kiinni tuon päälikerroksen. Huovutettu osa on aika korkea ja tarkoitus onkin että hartiat työntää sen vähän ryppyyn, jottei se näytä niskatuelta.

Sakurahuivi

Neuloin niin leveän kaulaliinan että sitä voi käyttää myös shaalina. Huovutin siihen kirsikkapuun oksan.

Ryppykauluri

Tämä kauluri on tehty niin, että siinä on reilu 15 senttinen kaks oikein kaks nurin neulottu kaulan myötäinen resoriosa, joka on kuvassa taitettu sisäpuolelle. Löysemmässä ulkokerroksessa on nelisenkymmentä senttiä ainaoikein-neulosta, joka vähän kapenee molempiin päihin. Lopuksi ompelin neljästä kohdasta kiristyslangat, mikä synnytti nuo poimut.

Koristellut virkkuukoukut

Jotkut virkkuukoukut on niin siroja, että ainakin miun on vaikea saada niistä kunnon otetta. Tein Fimosta koukkuihin kunnon kädensijat ja nimesin nelosen koukun Liekiksi ja 2,5:n Orvokiksi, jotka on miusta mukavan nautamaiset nimet.

Tuo musta kelpais varmasti miespuolisille virkkaajille, ja ehkä se innostais pikkupojatkin rättikässän pariin. Tein liekin muovailemalla venytetyn pisaran, jonka litistin ja leikkasin siihen nuo sivulieskat kynsisaksilla, keltainen ja punainen kerros erikseen. Orvokin kädensija oli ekaks vähän löysä, joten kiersin massaa spiraalimaisesti koukun ympäri ja pyöritin tasaiseksi muovailualustaa vasten. Siitä syntyi nuo hienoiset poikkiraidat. Kun olin lisännyt kuviot, pyörttelin kahvoja alustalla vielä sileämmiksi, ettei kuviot tunnu hirveesti käteen ja häiritse virkkaamista.