Kuusamon värikartta

No niin, tässä on nyt se projekti, jonka parissa olen puuhaillut tämän viikon. Vaelsin kansallispuistossa, joten otin matkamuistot vain tällä lailla valokuvien muodossa. Otin yli 500 kuvaa kasvi- ja sienikunnasta, joista sain valikoitua 48 eri sävyä värikartaksi. Sinivioletit sävyt jäi ymmärrettävästi uupumaan, joten laitoin niiden tilalle harmaan sävyjä.

Valokuvausprojekti

Olen tällä viikolla kiertämässä Karhunkierrosta ja olen tutustunut reissulla kamerani käyttöön. Miulla on meneillään isompikin projekti, mutta sen valmistumiseen menee vielä tovi, joten laitoin tänne alkupalaksi ottamani panoraamakuvan riippusillasta, joka sattui reitin varrelle.

Ketjusilmukkahelmet

Kuparilanka oli sen verran paksua ja jäykkää, että sillä virkkaaminen oli vaikeampaa kuin hopealangalla. Tyydyin siis tekemään pelkkiä ketjusilmukoita, joista väänsin monirivisen rannekorun.

Virkattuja helmiä

Miulla oli jäljellä muutama harmaa makeanveden helmi ja hopealankapuolan jämät, josta ei olisi saanut enää mitään isoa. Pujotin helmet lankaan ja lähdin virkkaamaan rannekorua. En löytänyt mistään virkkuukoukkua enkä ehtinyt enää kauppaan, joten jouduin käyttämään muovista hiusten raidoituskoukkua, mutta kyllä sekin tässä toimi, sillä lanka oli sen verran ohutta ja taipuisaa.

Lankaa ja helmiä riitti vielä sormukseenkin. Virkattu rakenne antaa sen verran periksi, että sama sormus menee kapeaan ja vähän paksumpaankin sormeen. Virkkaamalla saa leveästäkin sormuksesta kevyen ja hengittävän.

Liitutaulukoru

Nuo solmukorut innosti miut tekemään lisää itse muunneltavia koruja. Maalasin metallisia korupohjia mattavalkoiseksi, jonka jälkeen maalasin syvennöksen mustalla liitutaulumaalilla. Nyt koruun voi piirtää kuvan tai pienen viestin päivän mielialan mukaan. Jos korupohja olisi isompi, tämä olisi käytännöllinen kapistus pitää mukana jos flunssa vie äänen.

Liitutaulumaalin ohjeessa sanotaan että maalia levitetään ohentamatta kaksi ristiin menevää kerrosta. Koska tässä on kyseessä niin pieni pinta, niin suosittelisin kuitenkin maalaamaan useamman ohuen kerroksen hieman kostutetulla siveltimellä, jotta paksun maalin saa levitettyä tarpeeksi tasaisesti.

I can't believe it's knot jewellery

Löysin Karnaluksista ihanan pehmeää luonnonvalkoista puuvillaköyttä, joka sopi korujen tekoon kuin nenä päähän. Tein vanhana partiolaisena erilaisista solmuista tälläisiä kaulakoruja. Kukin koru on tehty noin metrisestä pätkästä, ja kiva puoli tässä on, että jos design alkaa kyllästyttää, sen voi purkaa ja tehdä tilalle uuden solmun.

Pötkökaulaliina

Kävin viikon vaihteessa Tallinnassa ja suurimman osan maissaoloajasta vietin Karnaluksissa peuhaamassa lankalaatikoita. Ostoskoriini löysi tiensä myös kerä Schachenmayr smc:n Kosmos-lankaa, jonka paksuus vaihtelee noin millistä vajaaseen senttiin säännöllisin välimatkoin. Vyötteessä oli ohje kaulaliinaan, joka neulotaan leveyssuunnassa aina vain langan ohuita pätkiä käyttäen. Ohje oli ulkomaan kielellä ja miulla oli termistö vähän hakusessa, joten jouduin pikkasen improvisoimaan silmukoiden luomisessa ja viimeisen kerroksen päättelemisessä, mutta eiköhän lopputulos ole aikalailla samanlainen kun mitä suunnittelijalla oli mielessä. Vaikka alku ja loppu pakotti vähän miettimään, niin kaikki siltä väliltä oli superhelppoa ja nopeaa. Yhdessä kerroksessa joutuu neulomaan aina vain 44 silmukkaa jotenka tämä malli on ihan parin tunnin rykäys.

Rahkasammalseppele

Hei lapset! Tällä kertaa opitaan tekemään seppelepohja rahkasammaleesta. Sitä voi käyttää kuivana pohjana ja myös märkänä tuoreille kukille, koska rahkasammmal pidättää hyvin vettä ja on vähän hapan, joten kukat säilyvät pitkään hyvinä. Oikein ihmettelin tuota yläkuvan isompaa seppelettä kukittaessani miten mahtavan hyvin kukat pysyivät kiinni sammaleessa.

Ensin tehdään pajusta tukiranka niin, että pajut kulkevat vierekkäin eikä siis toistensa ympärille kiedottuina. Näin rangasta saa mahdollisimman tiiviin ja vahvan. Ympärille kieputetaan reilusti ja tiukasti puolalankaa, mikä tuo rungolle hieman lisää jämäkkyyttä. Käyttämällä päällystämätöntä rautalankaa, joka ruostuu ja hajoaa nopeammin kuin vihreä muovitettu rautalanka, tulee seppeleestä myös hyvin ekologinen.

Rahkasammalta aletaan kiinnittää reiluina tuppoina pajurangan päälle. Alempiin kerroksiin rautsikkaa kannattaa vetää aika tiukasti, mutta harvakseltaan, jottei seppelepohjan sisälle synny kamalaa rautalankaverkkoa, joka vaikeuttaa kukkien pujottamista. Kun ensimmäinen kerros on tehty, tarkistetaan muodon ja tiiviyden tasaisuus. Jos on jotain korjattavaa, voi tehdä toisen kerroksen. Sammalkerroksen paksuus on oltava vähintään pari senttiä, mieluummin enemmän, jotta kukkien varret saa työnnettyä tarpeeksi syvälle.

Viimeisen kerroksen päälle voi kieputtaa rautalankaa sittten paljon tiiviimmin, jotta siitä tulee tarpeeksi tiivis ja napakka. Ihan kivikovaksi sitä ei kannata puristaa, koska silloin voi tulla vaikeuksia kukkien pistelemisen kanssa. Jos se taas on liian pehmeä, kukat eivät pysy siinä kiinni.

Tästä pohjapuolen kuvasta näkee, ettei pajurengas kulje seppeleen ytimessä vaan pohjassa. Näin maksimoidaan sammalkerroksen paksuus eikä varret ota heti kiinni pajuun.

Eli siitä vaan seppelepohjia vääntämään joulua varten. Kun nämä kuivattaa, niin nehän säilyy pitkään varastossa, ja sieltä voi sitten tarpeen tullen ottaa, ja kostuttaa uudelleen jos käyttää tuoreita kukkia. Se täytyy kyllä sanoa, että varsinkin isompi seppele painaa märkänä aikas pirusti, että jos ajatteli tälläisen ripustaa jostain heiveröisestä naulasta oveen, niin kannattaa tehdä pohjasta pienempi ja käyttää se kuivana.

Rannerenkaita jämälangoista

Tässä on vinkki miten voi käyttää lankakerien jämät hyväksi. Ostin kirpparilta ja tinkeltankel-kaupan alehyllystä rannerenkaita, jotka päällystin langalla. Raidallisen renkaan voi tehdä käyttämällä lankaa, jossa väri vaihtuu (sini-violetti-vihreät renkaat) tai käyttämällä useampaa kerää (sini-vihreä-valkoinen). Alun langanpää pysyy paikoillaan pienellä tipalla liimaa ja kiertämällä tiukkoja kierroksia sen päälle. Loppupään pujotin piiloon neulan avulla.

Tilakoriste

Tässä on syy miksi en ole pariin kuukauteen kerennyt askartelemaan kunnolla. Työstin floristimestarin tutkintoa varten tilakoristettani. Rakenteen tein metalliverkosta ja polyuretaanivaahdosta, jonka päälle liimasin noin 800 paperiympyrää, vähän samalla lailla kuin koristepalloissa. Kyllästin paperin jäykäksi ja sateen kestäväksi Paverpolilla, jolla voi siis kovettaa kangasta patsaiksi.