Pötkökaulaliina

Kävin viikon vaihteessa Tallinnassa ja suurimman osan maissaoloajasta vietin Karnaluksissa peuhaamassa lankalaatikoita. Ostoskoriini löysi tiensä myös kerä Schachenmayr smc:n Kosmos-lankaa, jonka paksuus vaihtelee noin millistä vajaaseen senttiin säännöllisin välimatkoin. Vyötteessä oli ohje kaulaliinaan, joka neulotaan leveyssuunnassa aina vain langan ohuita pätkiä käyttäen. Ohje oli ulkomaan kielellä ja miulla oli termistö vähän hakusessa, joten jouduin pikkasen improvisoimaan silmukoiden luomisessa ja viimeisen kerroksen päättelemisessä, mutta eiköhän lopputulos ole aikalailla samanlainen kun mitä suunnittelijalla oli mielessä. Vaikka alku ja loppu pakotti vähän miettimään, niin kaikki siltä väliltä oli superhelppoa ja nopeaa. Yhdessä kerroksessa joutuu neulomaan aina vain 44 silmukkaa jotenka tämä malli on ihan parin tunnin rykäys.

Rahkasammalseppele

Hei lapset! Tällä kertaa opitaan tekemään seppelepohja rahkasammaleesta. Sitä voi käyttää kuivana pohjana ja myös märkänä tuoreille kukille, koska rahkasammmal pidättää hyvin vettä ja on vähän hapan, joten kukat säilyvät pitkään hyvinä. Oikein ihmettelin tuota yläkuvan isompaa seppelettä kukittaessani miten mahtavan hyvin kukat pysyivät kiinni sammaleessa.

Ensin tehdään pajusta tukiranka niin, että pajut kulkevat vierekkäin eikä siis toistensa ympärille kiedottuina. Näin rangasta saa mahdollisimman tiiviin ja vahvan. Ympärille kieputetaan reilusti ja tiukasti puolalankaa, mikä tuo rungolle hieman lisää jämäkkyyttä. Käyttämällä päällystämätöntä rautalankaa, joka ruostuu ja hajoaa nopeammin kuin vihreä muovitettu rautalanka, tulee seppeleestä myös hyvin ekologinen.

Rahkasammalta aletaan kiinnittää reiluina tuppoina pajurangan päälle. Alempiin kerroksiin rautsikkaa kannattaa vetää aika tiukasti, mutta harvakseltaan, jottei seppelepohjan sisälle synny kamalaa rautalankaverkkoa, joka vaikeuttaa kukkien pujottamista. Kun ensimmäinen kerros on tehty, tarkistetaan muodon ja tiiviyden tasaisuus. Jos on jotain korjattavaa, voi tehdä toisen kerroksen. Sammalkerroksen paksuus on oltava vähintään pari senttiä, mieluummin enemmän, jotta kukkien varret saa työnnettyä tarpeeksi syvälle.

Viimeisen kerroksen päälle voi kieputtaa rautalankaa sittten paljon tiiviimmin, jotta siitä tulee tarpeeksi tiivis ja napakka. Ihan kivikovaksi sitä ei kannata puristaa, koska silloin voi tulla vaikeuksia kukkien pistelemisen kanssa. Jos se taas on liian pehmeä, kukat eivät pysy siinä kiinni.

Tästä pohjapuolen kuvasta näkee, ettei pajurengas kulje seppeleen ytimessä vaan pohjassa. Näin maksimoidaan sammalkerroksen paksuus eikä varret ota heti kiinni pajuun.

Eli siitä vaan seppelepohjia vääntämään joulua varten. Kun nämä kuivattaa, niin nehän säilyy pitkään varastossa, ja sieltä voi sitten tarpeen tullen ottaa, ja kostuttaa uudelleen jos käyttää tuoreita kukkia. Se täytyy kyllä sanoa, että varsinkin isompi seppele painaa märkänä aikas pirusti, että jos ajatteli tälläisen ripustaa jostain heiveröisestä naulasta oveen, niin kannattaa tehdä pohjasta pienempi ja käyttää se kuivana.

Rannerenkaita jämälangoista

Tässä on vinkki miten voi käyttää lankakerien jämät hyväksi. Ostin kirpparilta ja tinkeltankel-kaupan alehyllystä rannerenkaita, jotka päällystin langalla. Raidallisen renkaan voi tehdä käyttämällä lankaa, jossa väri vaihtuu (sini-violetti-vihreät renkaat) tai käyttämällä useampaa kerää (sini-vihreä-valkoinen). Alun langanpää pysyy paikoillaan pienellä tipalla liimaa ja kiertämällä tiukkoja kierroksia sen päälle. Loppupään pujotin piiloon neulan avulla.

Tilakoriste

Tässä on syy miksi en ole pariin kuukauteen kerennyt askartelemaan kunnolla. Työstin floristimestarin tutkintoa varten tilakoristettani. Rakenteen tein metalliverkosta ja polyuretaanivaahdosta, jonka päälle liimasin noin 800 paperiympyrää, vähän samalla lailla kuin koristepalloissa. Kyllästin paperin jäykäksi ja sateen kestäväksi Paverpolilla, jolla voi siis kovettaa kangasta patsaiksi.

Paperinukke

Otin osaa kilpailuun, jossa piti suunnitella ja tehdä jollain tapaa kotiseutuun liittyvä tuote. Tein tällasen paperinuken, jolla on eri asuja kotiseutuun tutustumista varten.

Syöttökiekko

Tein hiljattain muutamia vauvakortteja, kun miulta niitä kauniisti pyydettiin, ja nämä "parkkikiekot" olivat miun huumorivaihtoehto.

Kukkatuhruja

Mie olen jo kirjoittanut täällä miten meidän pitää piirtää sata kasvia. Nyt miulla on kaksi kolmannesta tehtynä ja ajattelin laittaa pientä päivitystä. Olen kokeillut eri tekniikoita, osittain ihan huvin vuoksi ja osittain siksi että löytäisin itselleni sopivan tekniikan. Yllä oleva unikko ja seuraavana tuleva neidonhiuspuu on tehty mustekynällä ja vesiväreillä, joka on nopea tapa, mutta mie en ihan vielä oikein hallitse sitä.

Magnoliaan yritin käyttää kirjoista lukemiani perinteisiä akvarellitekniikoita, joita kyllä saisi opettaa koulussa paremmin. Miekin kolusin peruskoulussa ja lukiossa kaikki mahdolliset kuviksen kurssin läpi enkä muista, että niitä olisi koskaan opetettu meille kunnolla. Joskus ala-asteella taidettiin vähän kokeilla piirtää ensin kynttilällä vahajälkiä, mutta ei miun mieleen koskaan juolahtanut, että esimerkiksi märkää märälle -tekniikkaa voisi käyttää muutenkin kuin vahingossa.

Valkovuokon ja amarylliksen tein akvarellikynillä, joka oli miulle helpoin tekniikka, sillä kynän muodossa olevaa väriä on helpompi kontrolloida. Isona isona miinuksena on sitten se, että yhden kuvan tekemiseen menee niin hirveästi aikaa.

 

Muutama kortti ylioppilaalle

Tein muutaman ylioppilaskortin akvarellikynillä ja pari pop up -ruusukorttia.

DIY-kirjoituslipasto

Mien olen aina haaveillut sellaisesta piironkimaisesta kirjoituspöydästä, jossa kaikelle olisi oma lokeronsa. Viikonloppuna katselin askartelu-/romunkeräyspöytäni likaista pintaa ja mietin miten siitä saisi vähemmän saastaisen näköisen. Puiset askartelutarvikelokerikotkin kaipasivat samanlaista käsittelyä, ja sitten lamppu syttyi pään päällä, että nämähän voisi yhdistää yhdeksi loisteliaaksi askartelukeskukseksi.

Jos olisin löytänyt sopivia messinkisiä vetimiä ja sellaisia apteekkarin nimikelappukehyksiä, olisin voinut petsata pöydän tumman jalopuiseksi ja ehkä hioa pintaa vähän kuluneen näköiseksi. Mutta en löytänyt sellaisia vetimiä, jotka olisivat peittäneet sormenreiät huomaamattomasti, jotenka tyydyin tekemään tästä vähän modernimman näköisen. Maalihyllyllä silmiin osui Tikkurilan musta Supi saunavaha, joka kosteisiin tiloihin tarkoitettuna sopii miulle täydellisesti, sillä mie kärsin sellaisesta juomisongelmasta, etten osaa juoda vettä kaatamatta sitä joka paikkaan. Yksi kerros on sen verran läpikuultava, että jättää puunsyyt ihanasti esille. En ole ihan varma miten tämä laudevaha kestää kulutusta pitemmän päälle, mutta senhän näkee sitten aikanaan.

Eihän siitä nyt ihan antiikkista herrasväen lipastoa tullut, mutta aika kiva kuitenkin, kun ajattelee, että nämä olivat jo monta vuotta nököttöneet tuossa nenän alla. Ja molemmat olivat Ikeasta, joten ei tarvinnut pelätä, että jos tämä ei onnistukaan niin kalliit perintöhuonekalut menevät piloille.

Lippunauhakortti

Olin yllättynyt että miun sillisalaattimaisesta paperijemmasta löytyi näinkin yhteensopivia sävyjä.